Ero sivun ”Gallipolin taistelu” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Taistelun tausta: - kyseessä lienee tämä henkilö |
Wgn (keskustelu | muokkaukset) p kv |
||
Rivi 23:
== Taistelun tausta ==
[[Kuva:Gallipolimap2.png|thumb|250 px|left|Gallipolin kartta. Linjat osoittavat miten pitkälle liittoutuneet
Ensimmäisen maailmansodan ensimmäisen vuoden jälkeen sota oli 19. helmikuuta mennessä jumiutunut [[asemasota|asemasodaksi]]. Brittien sodanjohto arveli että [[Länsirintama (ensimmäinen maailmansota)|länsirintamalla]] läpimurto ei onnistuisi, vaan sotaonni pitäisi kääntää muualla.
Pääministeri [[Herbert Henry Asquith]] oli saanut 29. joulukuuta 1914 mennessä kaksi sotasuunnitelmiin liittyvää muistiota, joista ensimmäisen oli kirjoittanut hallituksen neuvonantaja [[Maurice Hankey]] ja toisen [[Winston Churchill]]. Edellinen kannatti Fisherin suunnitelmaa vallata [[Borkum]] ja maihinnousta Schleswig-Holsteinissa, mikä mahdollistaisi Britannian meriylivoiman turvin vaikka venäläisten maihinnousun ja samalla Berliinin uhkaamisen. Winston Churchill puolestaan halusi hyökätä [[Dardanellit|Dardanelleille]]. Tätä mieltä oli ollut 1914 myös [[Herbert Henry Asquith|Asquith]]. Kitchener oli kannattanut retkikunnan lähettämistä [[Saloniki]]in. Suuriruhtinas Nikolai oli lähettänyt Kitchenerille viestin, jossa hän oli pyytänyt Kitcheriä toimiin turkkilaisia vastaan, koska venäläiset olivat alivoimaisia Kaukasuksella suurin tappioin. Kitchener ilmoitti
Koska Ottomaanien valtakunta oli [[Saksan keisarikunta|Saksa]]n liittolaisista heikoin, päätettiin isku tehdä sinne. [[Dardanellien salmi|Dardanellien salmesta]] pääsee [[Marmaranmeri|Marmaranmerelle]], jonka rannalla [[Konstantinopoli]] (nykyään nimeltään [[Istanbul]]) on. Kun Dardanellit vallattaisiin, voitaisiin edetä Konstantinopoliin, jonka seurauksena Turkki antautuisi. Kun Turkki olisi lyöty, Turkin ja [[Venäjän keisarikunta|Venäjä]]n rintama ei enää sitoisi Venäjän joukkoja, ja venäläiset voisivat keskittää valtavat sotilasreservinsä Saksaa vastaan, niin että Saksa olisi nyt saarrettu eikä sillä olisi enää sen eteläistä liittolaista. Lisäksi Turkin kukistaminen olisi tarjonnut länsiliittoutuneille mahdollisuuden huoltaa Venäjän puutteellisesti varustettua armeijaa tilanteessa, jossa kaikki muut kulkuväylät itärintamalle olivat tukossa. Ajatus oli hyvä, mutta brittien suunnitelma huono.
|