Ero sivun ”Oskari Mantere” versioiden välillä

Toimiessaan opettajana Mantere kiinnostui [[Johann Friedrich Herbart|herbartilaisesta]] kasvatusfilosofiasta, johon hän perehtyi opintomatkoilla Keski-Euroopassa. Hänen ensimmäinen kasvatustieteellinen teoksensa oli ''Yksilöllisyys ja persoonallisuus kasvatuksessa'' ([[1906]]). Seuraavana vuonna Mantere väitteli filosofian tohtoriksi väitöskirjalla ''Historianopetuksesta erittäin silmällä pitäen oppikouluja'' ([[1907]]), jossa hän tarkasteli historianopetuksen metodologisia perusteita herbartilaisuuden valossa.

 

 

Edeltäjänsä Mikael Soinisen tavoin Mantere kannatti suomalaisen koulujärjestelmän uudistamista [[yhtenäiskoulu]]periaatteen mukaiseksi. Mantere johti vuosina [[1927]]–[[1932]] istunutta oppikoulukomiteaa, joka loppumietinnössään esitti siirtymistä yhtenäiskoulujärjestelmään. Hän myös julkaisi teoksen nimeltä ''Kohti yhtenäiskoulua'' ([[1932]]). Mantereen malli kohtasi kiivasta vastustusta sekä poliittisesta oikeistosta että opettajakunnasta, eikä sillä ollut toteuttamismahdollisuuksia. Monet Mantereen esittämistä ajatuksista toteutuivat kuitenkin neljä vuosikymmentä myöhemmin, kun [[peruskoulu]]järjestelmä luotiin.