Ero sivun ”Suomen Kansallisooppera ja -baletti” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
KLS (keskustelu | muokkaukset) rakennus on entisellä Töölön sokeritehtaan alueella |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 26:
Sotien jälkeen esitettiin perinteistä oopperaa, mutta ohjelmassa oli myös [[Benjamin Britten]]in [[Carl Nielsen]]in teoksia. <ref name="Bacon, 598-606"> {{Kirjaviite | Tekijä=Henry Bacon| Nimeke= Oopperan historia |Sivu=598-606| Julkaisija= Otava | Vuosi=1995| Tunniste=ISBN 951-1-13273-3}} </ref> Soini toteutti myös suunnitelmansa ulkomaiden- ja maaseutukiertueista. Oopperan baletti (1946) ja Madetojan ''[[Pohjalaisia (ooppera)|Pohjalaisia]]'' (1950) vierailivat Tukholmassa. Myös yhteydet kansainvälisiin oopperapiireihin tiivistyivät, ja Suomalaisessa oopperassa alkoi esiintyä enenevässä määrin ulkomaisia kapellimestareita ja laulajia; muun muassa slovenialainen [[Leo Funtek]] toimi kapellimestarina vuosina 1925–1959.<ref name="SMH 398-399"/> Vuonna 1956 ''Suomen Kansallisoopperaksi'' nimetty entinen ''Suomalainen Ooppera'' pyrki seuraamaan ulkomaista modernismia, ja 1960-luvulla sen ohjelmistoon pääsivät jo [[Alban Berg]]in ''[[Wozzeck]]'' ja ''[[Lulu]]''.<ref name="Bacon, 598-606"/>
1960-luvulle tultaessa uusia suomalaisia oopperoita nähtiin harvoin, sillä koko vuosikymmen aikana Kansallisoopperassa oli vain neljä kantaesitystä. Vuonna 1967 tapahtui kuitenkin useita merkittäviä seikkoja, jotka loivat pohjaa oopperan renessanssille 1970-luvulla: Kansallisoopperassa esitettiin Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä ensi kertaa [[Aarre Merikanto|Aarre Merikannon]] ''[[Juha (ooppera)|Juha]]'' ja paljon huomiota herättänyt [[Tauno Pylkkänen|Tauno Pylkkäsen]] ''Tuntematon sotilas''.<ref name="sininen laulu">[http://www.yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php?id=348 |YLE| Sininen laulu- Suomen taiteen tarina: Osa 10 – Liekehtivä aika 1966–1972 / Karvalakkioopperat]</ref>
Käännekohtaa kotimaisten oopperoiden nousulle merkitsi 1970-luvun jälkipuolisko. Vuonna 1975 [[Savonlinnan Oopperajuhlat|Savonlinnan Oopperajuhlilla]] kantaesitettiin Aulis Sallisen ''[[Ratsumies]]'' ja Kansallisoopperassa Joonas Kokkosen ''[[Viimeiset kiusaukset]]''. Sallisen ''[[Punainen viiva (ooppera)|Punainen viiva]]'' sai kantaesityksensä Kansallisoopperassa 1978. Suomalaisen uuden oopperamusiikin maine kasvoi ulkomaillakin Suomen Kansallisoopperan vierailtua vuonna 1979 Lontoossa [[Sadler's Wells Theatre|Sadler’s Wellsin]] teatterissa, ja molemmat esitetyt teokset, ''Viimeiset kiusaukset'' ja ''Punainen viiva'', saivat myönteisen vastaanoton.<ref name="sininen laulu"/>
| |||