Ero sivun ”Gammalinoleenihappo” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
KLS (keskustelu | muokkaukset) pEi muokkausyhteenvetoa |
Lisäys |
||
Rivi 12:
| smiles =
}}
'''Gammalinoleenihappo''' (GLA, 18:3(n-6), C<sub>18</sub>H<sub>30</sub>O<sub>2</sub>) eli '''gamoleenihappo''' on [[omega-6-rasvahapot|omega-6-rasvahappo]] ja [[monityydyttymätön rasvahappo]]. Sitä esiintyy runsaasti muun muassa [[helokit|helokkien]], [[herukat|herukoiden]] ja joidenkin [[lemmikkikasvit|lemmikkikasvien]] [[siemen]]issä, mutta yleisimmin käytetyissä [[kasviöljy]]issä sitä ei ole.<ref name=Rousi>{{kirjaviite | Tekijä = Arne Rousi | Nimeke = Auringonkukasta viiniköynnökseen, Ravintokasvit ihmisen palveluksessa | Sivu = 139-140 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1998 | Tunniste = ISBN 951-0-21295-4}}</ref> Vähäisiä määriä GDA:ta on myös [[eläinrasva|eläinrasvoissa]], lihassa ja kananmunissa.<ref name=Rousi /> Gammalinoleenihappo on [[alfalinoleenihappo|alfalinoleenihapon]] [[isomeeri]].
Gammalinoleenihappoa syntyy myös ihmisen elimistössä normaalisti [[linolihappo|linolihaposta]]. Sen vuoksi sitä ei yleensä lueta [[välttämätön rasvahappo|välttämättömiin rasvahappoihin]]. Gammalinoleenihaposta syntyy edelleen [[dihomo-gammalinoleenihappo]]a (DGLA) ja lopulta [[arakidonihappo]]a (AA).<ref name=Rousi /> Näitä tarvitaan muun muassa [[solukalvo]]jen ja [[kudoshormoni]]en rakentamiseen. Eräät sairaudet, [[infektio]]t ja [[vanheneminen]] saattavat kuitenkin aiheuttaa, ettei linoleenihaposta muodostukaan tarpeeksi gammalinoleenihappoa. Tällaisissa tapauksissa valmista gammalinoleenihappoa olisi saatava riittävästi suoraan ravinnosta. Tämän vuoksi ne kasvit, joissa sitä esiintyy, ja niistä saatavat tuotteet ovat saaneet osakseen runsaasti tutkijoiden huomiota, ja niitä on alettu myös hyödyntää kaupallisesti.<ref name=Rousi /> Herukoiden siemenissä oleva gammalinoleenihappo menee kuitenkin marjoja sellaisenaan syötäessä ihmisen kannalta hukkaan, koska siemenet kulkeutuvat ehjinä ruoansulatuksen läpi.<ref>Rousi, s. 282.</ref>
|