Ero sivun ”Northrop P-61 Black Widow” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ari-69 (keskustelu | muokkaukset)
Moottoritiedot liitetty, +wikilinkeillä; valm., tyyppi & tehotiedot es.
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 2:
[[Image:P-61C-1NO_43-8353.jpg|thumb|240px|P-61C Black Widow]]
[[Image:Northrop P-61 nose radar bw.gif|thumb|240px|P-61:n keulatutka.]]
'''Northrop P-61 Black Widow''' (suom. ''Musta leski[[mustaleski]]'') oli [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] ensimmäinen yö[[Hävittäjä (lentokone)|hävittäjä]]ksi suunniteltu kone. Sen keulassa oli [[tutka]]laitteisto, jonka avulla kahden tai kolmen hengen [[miehistö]] löysi viholliskoneen täydellisessä pimeydessäkin. Konetyypin runkoratkaisu oli suunnilleen täysin vastaavanlainen, kuin esimerkin vuoksi [[Lockheed P-38 Lightning]]issa: kaksiosainen puomipyrstö joissa molemmat mäntämoottorit, ja jonka ohjaamo sijaitsi erillisessä keskikehdosa peräsinpuomien välissä. Korkeusvakaajan sijainti oli peräsinpuomien välissä.
 
Prototyyppiä XP-61 kokeiltiin [[1942]] ja tuotantokoneiden valmistus alkoi loppuvuodesta [[1943]]. P-61 lensi ensimmäiset taistelulentonsa [[yöhävittäjä]]nä [[Euroopa|Euroopassa]] [[3. heinäkuuta]] [[1944]]. Tyynellämerellä Black Widow teki ensimmäiset pudotuksensä [[6. heinäkuuta]]. Kun P-61-koneita valmistui, ne korvasivat väliaikaiset [[A-20 Havoc|Douglas P-70]] -koneet [[USAAF]]:n yöhävittäjälaivueissa. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana Northrop rakensi noin 700 P-61:tä. Alkusarjan A-mallisista 37 lentokoneesta jouduttiin rungon yläpuoliset kauko-ohjatut ampumot poistamaan, niiden aiheuttaman tärinän vuoksi. Viimeiset 41 näistä olivat kesällä [[1945]] valmistettua P-61C -mallia, joka oli nopeampi ja kykeni toimimaan korkeammalla - sillä siinä oli edeltäjiään vahvemmat, eli voimakkaamman tehoiset moottorit. Northrop valmisti 36 konetta lisää [[1946]] aseistamattomaksi F-15A -[[tiedustelukone]]eksi. Suuren hyötykuormansa ansiosta, tätä konetyyppiä käytettiin myös [[Tyynenmeren sota]]näyttämöllä öisissä häirintätehtävissä [[japani]]laisia vastaan. Kone pärjäsi suhteellisen hyvin japanilaisia hävittäjäkoneita vastaan, joista ei useakaan ollut suurinumeroisesti potentiaalinen uhka P-61:lle enää Tyynenmeren sodan loppuvaiheilla. Vertailutiedon vuoksi, koneen maksiminopeus oli 589 km/h. P-61 käytti 2&nbsp;000 [[hevosvoima]]n (1&nbsp;491 kW) tehoisia [[Pratt & Whitney R-2800]] [[Tähtimoottori|tähtimoottoreita]].<ref>Donald D., 1999: s. 94</ref>