Ero sivun ”Viron vapaussotureiden liitto” versioiden välillä

Rein etunimi, turha toisto pois
(Rein etunimi, turha toisto pois)
Vapsien suosio kasvoi. Tammikuun puolivälissä pidetyissä kunnallisvaaleissa vapsit menestyivät kaupungeissa.<ref name=tuomioja/> Tallinnan kaupunginvaltuuston 87 paikasta 47 meni vapseille, Tarton 65 paikasta vapsit saivat 33. Vapsien ehdottama perustuslaki astui voimaan [[24. tammikuuta]] [[1934]] ja huhtikuussa 1934 oli määrä järjestää riigikogun vaalit.
 
5. maaliskuuta alettiin kerätä nimiä viideksi vuodeksi valittavan riigivanemin vaaleja varten. Vapsien [[Andres Larka]] sai 11. maaliskuuta mennessä 52&nbsp;436 nimeä, [[Johan Laidoner]] 18&nbsp;220 nimeä, pääministeri Päts 8&nbsp;969 nimeä ja sosiaalidemokraattien [[August Rei]] 2&nbsp;786 nimeä. Näytti siltä että vapsit voittaisivat vaalit, Andres Larkasta tulisi ''riigivanem'' ja vapsit voisivat saada jopa yksinkertaisen enemmistön parlamentissa.
 
==Poikkeustila ja järjestön lakkauttaminen==
[[Konstantin Päts]] ryhtyi toimitusministeriöksi tarkoitetun hallituksensa johdossa toimiin vapsien uhkaavia vaalivoittoja vastaan ja julisti 12. maaliskuuta Viroon puoleksi vuodeksi '''poikkeustilan'''.
 
Päts määräsi nimien keruun riigivanemin vaaleja varten keskeytettäväksi siinä onnistumatta. Keskeyttämiseen saakka vapsien [[Andres Larka]] oli saanut 64&nbsp;658 nimeä (51&nbsp;%), [[Johan Laidoner]] 38&nbsp;493 nimeä (30&nbsp;%), [[Konstantin Päts]] 18&nbsp;577 nimeä (15&nbsp;%), sekäja Rei 5&nbsp;071 nimeä (4&nbsp;%).
 
Päts nimitti Johann Laidonerin ylipäälliköksi, vangitutti vapsien johdon ja lakkautti heidän toimintansa. Vapsien johtohenkilöt saivat lieviä vankeustuomioita, sillä vakavat syytteet raukesivat todisteiden puutteeseen.