Ero sivun ”Välskärin kertomuksia” versioiden välillä

Kolmannessa osassa seurataan paitsi Bertelskiöldin ja Larssonin sukujen vaiheita, myös ylioppilas Eerikki Ljungin ja hänen vaimonsa Eriikan seurustelua ja avioliittoa. He ovat hartaita [[kristitty]]jä ja kasvattavat lapsensakin jumalanpelossa. Nuori ylioppilas Paul Bertelsköld sen sijaan on [[vapaa-ajattelija]], joka puolustaa uskoaan niin röyhkeästi [[Turun akatemia]]n (yliopiston) väitöstilaisuudessa, että rehtori erottaa hänet yliopistosta. Hän oleskelee jonkin aikaa Eerikki ja Eriikka Ljungin luona ja ihmettelee heidän rakkaudellista käytöstään häntä kohtaan. Vielä hän ei käänny kristityksi. Lisää dramatiikkaa kolmanteen osaan tuo salatieteitä ja [[alkemia]]a harrastava, Turussa asuva tohtori Martti Weiss, johon Paul tutustuu etsiessään elämän tarkoitusta. Weiss tutustuu myös erääseen Larssonin suvun mieheen, joka toimii valtiopäivämiehenä (kansanedustajana). Hän houkuttelee tätä myymään sielunsa [[paholainen|paholaiselle]] siitä hinnasta, että Weiss muka valmistaa hänelle [[kulta]]a. Weiss käyttää sauvaa, jonka avulla hän uskoo voivansa saada selville, mistä löytyy kultaa. Kun eräs mies ottaa häneltä sauvan ja rikkoo sen, Weiss tulee hulluksi. Myös Larsson joutuu [[mielisairaala]]an, missä hän saa kuunnella Weissin raivoamista, kunnes tämä lopulta kuolee. Myös kuninkaan sormus tuhotaan, ja sen aiheuttama kirous vähitellen poistuu Bertelsköldin suvun elämästä. Paul haavoittuu lievästi käteen jossakin kahakassa, mutta hän toipuu haavastaan melko nopeasti. Hän ihastuu nuoreen ranskalaiseen kreivittäreen, Herminie d'Egmont'hon. Heidän seurustelunsa aikana Paul luopuu ateismista ja alkaa jälleen uskoa Jumalaan. Joku Bernhard Bertelsköldin (Paulin veljen) vihollinen heittää tätä kivellä ja PaulBernhard loukkaantuu vakavasti. Sairautensa aikana hän lopulta kääntyy kristityksi erään hurskaan vanhan naisen vaikutuksesta. Kustaa III:n vallankaappauksen aikoihin elokuussa 1772 kreivitär d'Egmont tekee itsemurhan, koska hänet yritetään naittaa miehelle, jota hän vihaa. Bernhard ja Paul tekevät sovinnon keskenään. Kirja päättyy idylliseen tunnelmaan Paul ja Ester Bertelsköldin kodissa, jossa he ovat vieraanvaraisia köyhillekin (katso osa 3).