Ero sivun ”Kiinan itäinen rautatie” versioiden välillä

vielä näinkin siellä sanotaan
(korjattu en-wikin tietojen mukaisesti)
(vielä näinkin siellä sanotaan)
 
Vuonna 1898 ryhdyttiin rakentamaan 880 kilometrin pituista eteläistä sivurataa, joka erkani Kiinan itäisestä rautatiestä [[Harbin]]issa ja ulottui pitkin Itä-Mantšuriaa [[Port Arthur]]iin (nyk. Lüshunkou), jossa oli ympärivuoden jäätön syväsatama. [[Venäjän–Japanin sota]] syttyi vuonna 1904 siitä kiistakysymyksestä, kenelle Port Arthur kuului ja millä periaatteilla satamaa tarjottaisiin avoimien ovien politiikan mukaisesti kaikkien käyttöön. Venäjän hävittyä sodan pääosa sivuradasta (pohjoisessa [[Changchun]]iin asti) siirtyi [[Japani]]n omistukseen. Japanilaiset perustivat [[Etelä-Mantšurian rautatieyhtiö]]n hoitamaan rautatietä ja varustivat [[Kwantungin armeija]]n suojelemaan sitä.
 
Alkuperäinen Kiinan itäinen rautatie säilyi Venäjän ja sittemmin [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] omistuksessa vuoteen 1935. Tuolloin Neuvostoliitto myi sen [[Mantšukuo]]lle, nukkevaltiolle, jonka Japani oli perustanut vuonna 1932 miehittämäänsä Mantšuriaan. Toisen maailmansodan jälkeen rautatie oli Neuvostoliiton ja Kiinan yhteisessä omistuksessa. Neuvostoliitto luovutti sen kokonaan [[Kiinan kansantasavalta|Kiinan kansantasavallalle]] 1950-luvun alussa.
 
[[Luokka:Kiinan rautatiet]]