Ero sivun ”Thomas de Hartmann” versioiden välillä

'''Thomas Alexandrovitš de Hartmann''' ({{k-ru|Фома Александрович Гартман, Томас де Гартман|Foma Aleksandrovitš Gartman, Tomas de Gartman}}), ([[21. syyskuuta]] [[1885]] – [[28. maaliskuuta]] [[1956]]) oli ukrainalais-venäläinen säveltäjä sekä [[G. I. Gurdjieff]]in nimekäs oppilas ja avustaja. Thomas de Hartmann syntyi vuonna 1885 KoruzhevkassaHoruževkassa, joka[[Venäjän sijaitseekeisarikunta|Venäjän itäänkeisarikunnan]] [[KiovaPultavan kuvernementti]]sta,in kuuluvassa kylässä (nykyisin [[Ukraina]]ssan [[Pultavan alue]]en [[Oržytsjan piiri]]ssä sijaitseva kylä). Hänen sukunsa kuului venäläiseen [[aristokratia]]an. Thomas de Hartmann kävi koulua vanhempiensa sekä yksityisopettajien huomassa, ja osoitti musiikillista lahjakkuutta jo neljän vuoden ikäisenä improvisoiden ja ilmaisten itseään pianolla.

De Hartmannin omien sanojen mukaan "Olen säveltäjä. Musiikki on aina ollut minulle uustestamentillinen 'lahja' jonka Jumala on minulle antanut ja joka samalla vaatii minua minua kehittämään tätä lahjaa ja työskentelemään sen kanssa herkeämättä." <ref>Thomas ja Olga de Hartmann: Our Life with Mr. Gurdjieff, 1964, sivu 3.</ref> Isosedältään - [[Eduard von Hartmann]]ilta - joka kirjoitti kirjan "The Philosophy of the Unconscious" (1869) - hän todennäköisesti peri kaipuun tuntemattomaan ja korkeamman henkisen tason ymmärtämiseen - ja tämä kaipuu vei hänet myöhemmin [[G. I. Gurdjieff]]in oppilaaksi. Kahdeksantoista vuoden ikäisenä hän sai tutkintotodistuksen [[Pietarin konservatorio]]sta. Ennen ensimmäistä maailmansotaa hän opiskeli orkesterin johtamista Münchenissä[[München]]issä Felix Mottlin johdolla.

De Hartmann sävelsi musiikin [[Wassily Kandinsky]]n teokseen ''The Yellow Sound'' (Der Gelbe Klang), joka toisin sai Amerikan ensi-iltansa vasta vuonna 1982 [[Wassily Kandinsky|Kandinsky]]n retrospektiivisessä näyttelyssä. <ref>[http://www.gurdjieff.org/mangan1.htm John Mangan: Thomas de Hartmann, A Composer’s Life]</ref> Kandinsky tutustutti hänet venäläiseen tanssija Alexander Sacharoviin (1886–1963). Kolmikko teki yhdessä poikkitaiteellisia kokeiluja, joissa Kandinskyn kertoman mukaan vuonna 1910: "Muusikko (de Hartmann) valitsi akvarellieni joukosta sellaiset työt, jotka olivat hänelle musiikillisessa mielessä selkeimpiä. Ennen kuin tanssija (Sacharov) liittyi mukaan, muusikko soitti tämä akvarellin. Kun tanssija liittyi mukaan, musiikki soitettiin hänelle ja hän muunsi sen tanssiksi. Tämän jälkeen hänen tuli arvata, minkä akvarellin hän oli tanssinut."

Gurdjieffin seuraajana kulkemiensa vuosien aikana hän työskenteli mm. [[Tbilisi]]n Oopperatalonoopperatalon taiteellisena johtajana, ja tuona aikana hän tutustui paremmin tunnettuun taiteilijaan, Alexandre de Salzmanniin ja tämän vaimoon, tanssija [[Jeanne de Salzmann]]iin, joista molemmista myös tuli palavahenkisiä Gurdjieffin seuraajia. De Hartmannien tiet Gurdjieffistä erosivat vuonna 1929, eivätkä he enää koskaan tavanneet. Yhteistyö kuitenkin jatkui; Thomas de Hartmann sävelsi Gurdjieffin kuoleman jälkeen vuonna 1950 tämän toivomuksen mukaisesti musiikin uusimpiin liikesarjoihin. De Hartmann oli yksi ''The Gurdjieff Foundation of New York'' -säätiön perustajajäsenistä.