Ero sivun ”Poggio Bracciolini” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tapi (keskustelu | muokkaukset)
Lisätty lähde ja tietoa.
Rivi 1:
[[Kuva:Gianfrancesco Poggio Bracciolini.jpg|thumb|Poggio Bracciolini]]
'''Gian Francesco Poggio BracciolliniBracciolini''' (11. helmikuuta [[1380]] [[Terranuova]], [[Toscana]] 30. lokakuuta [[1459]]) oli, [[Firenze]]n) kansleri,oli muttaFirenzen myöskansleri, kulttuurivaikuttaja, varhainen [[humanisti]], [[paavi]]en uskottu, [[hedonisti]] ja tarinankertoja. Vuonna 1452 hän julkaisi teoksen "Kaskuja".
 
==Nuoruus==
Bracciolini syntyi vuonna 1380 köyhään [[notaari]]n perheeseen, joka muutti usein paikkakuntaa päästäkseen karkuun velkojiaan. Parin kymmenen ikäisenä lahjakas Bracciolini suuntasi saamansa suosituskirjeen kanssa Firenzeen, toiveenaan jatkaa opintoja. Erityisen kauniin käsialan vuoksi hän sai töitä kirjojen ja asiakirjojen kopiojana. Säästämillään rahoilla hän kouluttautui notaariksi sekä otti [[Latina|latinan kielen]] yksityistunteja.<ref name="TKH">Tieteen kuvalehti Historia 5/2014, s.44-51</ref>
 
==Työura==
Kuuluisan humanistin ja Firenzen kanslerin ''Coluccio Salutatin'' kautta Bracciolini tutustui ''Niccolò Niccoliin'', varakkaan suvun nuorukaiseen. Varsin erilaisista lähtökohdista huolimatta heillä oli yksi yhteinen intohimo: Antiikin aika. Miehet kävivät latinankielistä kirjeenvaihtoa, joissa kielioppi näytteli suurta osaa.<ref name="TKH"/>
 
Edistääkseen uraansa Bracciolini hankki vuonna 1404 työn [[paavi]]n hallintokoneistosta, ''[[kuuria]]sta''. Käsialansa ja latinan kielen taitonsa ansiosta hän eteni yhdeksi paavin kuudesta sihteeristä. Työpaikastaan huolimatta – tai ehkä juuri sen takia – Bracciolini halveksi [[Munkki (uskonto)|munkkeja]] ja hengenmiehiä. Hän puki ajatuksiaan kirjoituksiksi, jonka seurauksena syntyi ''Facetiae'' ({{k-fi|Kaskuja}}). Teoksestaan huolimatta Bracciolini uskoi [[Jumala]]an. Bracciolini ehti palvella neljää paavia, kunnes [[Johannes XXIII]]:n viraltapano vuonna 1415 jätti hänet ilman työpaikkaa.<ref name="TKH"/>
 
Bracciolini päätti omistautua intohimolleen ja alkoi metsästää antiikin käsikirjoituksia. Hän löysikin kaksi [[Cicero]]n unohdettua puhetta, [[Quintilianus|Quintilianuksen]] puhetaidon oppaan ''Institutio Oratoria'' ({{k-fi|[[Puhujan kasvatus]]}}) sekä [[Lucretius|Lucretiuksen]] runokokoelman ''De rerum natura'' ({{k-fi|[[Maailmankaikkeudesta (Lucretius)|Maailmankaikkeudesta]]}})''. Viimeksi mainittu saattoi tuohon aikaan olla ainoa olemassa oleva kopio alkuperäisteoksesta. Bracciolini ja Niccoli teettivät kopiot teoksista.<ref name="TKH"/>
 
Löytääkseen lisää uhattuja teoksia Bracciolini otti vastaan viran [[Winchester]]in piispan sihteerinä. Englannin nuoret luostarit eivät tarjonneet merkittäviä kirjalöytöjä ja niinpä hän palasi [[Rooma]]an ja ''kuurian'' palvelukseen. Tässä virassa Bracciolini ehti palvella vielä kolmea uutta paavia. Vuonna 1436 hän avioitui ylhäisen, itseään 38 vuotta nuoremman firenzeläisen ''Vaggia di Gino Buondelmontin'' kanssa. He saivat viisi poikaa ja yhden tyttären. Kuollessaan vuonna 1459 Bracciolini oli Firenzen kansleri ja vauras mies.<ref name="TKH"/>
 
== Kirjoja ==
* ''Kaskuja. Tarinakokelma 1400-luvun Firenzestä'' (Yliopistopaino, 2006)
* ''An Seni Sit Uxor Ducenda'' ({{k-fi|Avioliitosta vanhalla iällä}})
 
==Lähteet==
{{Viitteet}}
 
{{DEFAULTSORT:Bracciollini, Poggio}}