Ero sivun ”Toinen oopiumisota” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
viitteet
Rivi 40:
== Rauhansopimukset ==
 
Qing-dynastian hovin paettua [[Jehol]]iin prinssi [[prinssiGong (prinssi)|Gong]] suostui lokakuussa 1860 Venäjän välittämiin rauhanehtoihin, jotka asettivat Tianjinin sopimukset voimaan. Kiinan ja Ison-Britannian välinen [[Pekingin rauhansopimus]] allekirjoitettiin 24. lokakuuta 1860, Kiinan ja Ranskan välinen seuraavana päivänä.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Jung Chang | Nimeke = Kiinan viimeinen keisarinna | Sivu = 58 | Suomentaja = Jaana Iso-Markku | Julkaisija = Otava | Vuosi = 2013 | Tunniste = ISBN 978-951-1-23807-2}}</ref> Oopiumkauppa laillistettiin, Britannia, Ranska, Venäjä ja Yhdysvallat saivat luvan avata lähetystöt Pekingiin ja länsimaat saivat luvan tehdä lähetystyötä varsin vapaasti sekä oikeuden omistaa maata Kiinassa.
 
Kiinan ja Venäjän välinen rauhansopimus vahvistettiin 14. marraskuuta 1860. Siinä Kiina luovuttu Venäjälle [[Amur]]in pohjois­puoliset ja [[Ussuri]]n itä­puoliset alueet. Tällöin Venäjän ja Kiinan välisen rajan itäosa sai nykyisen linjauksensa.<ref name=Jung60>Jung Chang, s. 60-61</ref> Kiinan [[mantšut|mantšulainen]] kenraali Yishan oli luvannut nämä harvaan asutut alueet Venäjälle jo vuonna 1858, kun Venäjä oli uhannut sodalla, mutta keisari [[Xianfeng]] ei ollut sopimusta vahvistanut. Vuoden 1860 rauhan­neuvotteluissa Venäjän lähettiläs [[Nikolai Ignatjev]] perusteli rajan­siirtoa sillä, että hän oli taivutellut britit ja ranskalaiset hyväksymään rauhan­omaisen ratkaisun ja että sen vuoksi hänen maansa oli ansainnut palkkion. Kiinalta valtaamalleen alueelle venäläiset perustivat myöhemmin [[Vladivostok]]in.<ref name=Jung60 />
 
 
== Aiheesta muualla ==