Ero sivun ”Fronde” versioiden välillä

Kuninkaan hallitusta vastassa olivat kuninkaallisen suvun omat jäsenet. [[Gaston Orléans]], joka oli [[Henrik IV (Ranska)|Henrik IV]]:n nuorempi poika ja tunnettu juonittelija, ei kätkenyt oppositiossa olevaa asennettaan Mazarinia kohtaan. Näin ei tehnyt myöskään hänen tyttärensä Anne Marie Louise d'Orléans de Montpensier, jota kutsuttiin nimellä Grand Mademoiselle eikä myöskään [[Louis II Condé]] tai hänen sisarensa Anne Geneviève de Bourbon-Condé, Longuevillen herttuatar. He kaikki havittelevat pääsystäpääsyä kuninkaalliseen neuvostoon. Myös Jean-François Paul de Gondi, myöhemmin Rezin kardinaali, oli erinomaisen kunnianhimoinen ja näytteli tapahtumissa tärkeätä roolia. [[Pariisin parlamentti]] ryhtyi verojen takia taisteluun sijaishallitusta vastaan. Parlamentti käytti usein moiteoikeuttaan, jonka se toivoi vaikuttavan kuningaskunnan poliittiseen päätöksentekoon.

Condé oli Gaston Orléansin kanssaohella suuria, parlamentin käymän kapinan voittajia. He pakottivat kuningattaren myöntämään palkkioita Contille ja tämän sisarelle Longuevillelle. Kuitenkin kiista arvojärjestyksestä laukesi tunteiden täyttämänä aateliston parissa. Tätä seurannut [[Agitaatio|agitointi]] sai aikaiseksi "Liittoaktin", jonka yli 800 aatelismiestä allekirjoitti. Tällöin myös syntyi ajatus kuningaskunnan valtiopäivien koolle kutsumisesta. Condén uusien röyhkeiden tekojen tähden kuningatar Anna Itävaltalainen antoi luvan tämän pidätykselle, kuten myös Contin ja Longuevillen herttuan pidätyksille, jotka tapahtuivat [[18. tammikuuta]] [[1650]]. Ruhtinaat olivat vangittuina Vincennes'n linnassa. Pariisin kaupunki juhli tyytyväisenä pidätyksiä ja sytytti riemun tulet.

Sitä vastoin maakunnissa Fronde-kapinointi syttyi uudelleen. Longuevillen herttuatar oli paennut [[Normandia]]an ja hänen seuranaan oli La Rochefoucauldin herttua. Myös Turenne oli pysynyt uskollisena Condélle. Mazarin reagoi tapahtumiin jakamalla hallituspaikat uskollisille kannattajilleen tai aiemmin Fronde-kapinaa kannattaneille, mutta mielensä muuttaneille henkilöille. Jotta maakuntien aatelisto jäisi uskolliseksi sijaishallitsijalle, päätti kuningatar tehdä poikansa Ludvig XIV:n kanssa kierroksen maaseudulla. Longuevillen herttuatar liittyi Turennen joukkoihin Meusen alueella ja he allekirjoittivat sopimuksen Espanjan kuningas [[Filip IV (Espanja)|Filip IV:n]] kanssa. Turennen armeijan piti yhdistyä [[Espanjan Alankomaat|Espanjan Alankomaiden]] kuvernöörin, arkkiherttua [[Leopold Vilhelm (Itävallan arkkiherttua)|arkkiherttua Leopold Vilhelmin]] joukkoihin. Ruhtinaiden Fronde-kapinan voiman nousun edessä kuningatar vei nuoren kuninkaan [[Akvitania]]an, jossa kuitenkin kapinalliset olivat päässeet [[Bordeaux]]’n herroiksi. Kuningatar uskoi sotilasjohdon [[Ludvig XIII (Ranska)|Ludvig XIII:n]] veljelle. Turennen joukkojen läheisyyden takia Vincennen linnan vangit siirrettiin Marcoussis’iin. Bordeaux’n piiritys alkoi [[5. syyskuuta]].

Yleinen sotaväsymys vallitsi. Mazarin päätti vetäytyä Builloniin ja tilanne rauhoittui. Kun kävi selväksi, että oli vahva mielipide, joka halusi palauttaa järjestyksen Pariisiin. Condé lähti Ranskasta [[Flanderi]]in ja siirtyi Espanjan palvelukseen. Vuonna [[165221. lokakuuta]] vuonna [[21. lokakuuta1652]] Ludvig XIV palasi riemuitsevaan Pariisiin. Hän asettui asumaan [[LouvereLouvre]]en, jota piti Plais-Royalia parempana. Kardinaali Retz, eli Conti, heitettiin välittömästi vankeuteen. Condé menetti arvonsa kuninkaallisen suvun jäsenenä (''prince du sang'') ja tuomittiin kuolemaan. Grande Mademoiselle pakotettiin menemään Saint-Fargeaun luostariin, jossa hän oli vuoteen [[1657]] saakka.

Seurasi menestyksekäs kuninkaallinen osanotto parlamentin istuntoon Louvressa. Istunnossa päätettiin, että tuomarit "eivät saa missään tapauksessa osallistua valtion asioiden käsittelyyn"." Mazarin palasi [[3. helmikuuta]] [[1653]] ja hänet otettiin riemulla vastaan. Bordeaux, joka oli viimeinen kapinallisten hallussa ollut kaupunki, antautui heinäkuussa vuonna 1653.