[[Andreas Pavel]] (s. 1945) esitti vuonna 1972 ajatuksen kannettavasta kasettisoittimesta nimellä ''Stereobelt''. Pavel ei kuitenkaan saanut isoja elektroniikkayhtiöitä kiinnostumaan, koska näiden mielestä kuluttajat eivät haluneet tulla nähdyiksi kuulokkeet korvilla. Pavel haki patenttia keksinnölleen vuonna 1978. Sony julkaisi ensimmäisen version WalmanWalkman-laitteesta, mallin TPS-L2 vuonna 1979 ennenkuinennen kuin Pavelin patenttia oli myönnetty. Pavel kävi oikeutta Sonya vastaan 25-vuotta. Vuonna 2004 Sony maksoi Pavelille korvauksen, jonka suuruudeksi on arveltu noin 10 miljoonaa dollaria. Sony yritti 70- ja 80-lukujen vaihtteessavaihteessa markkinoida laitetta Japanin ulkopuolella useilla eri nimillä, kuten Soundabout, Stowaway ja Freestyle. Nimi "Walkman" oli käytössä Japanissa, jossa laitteesta tuli hyvin suosittu ja laite levisi maailmalle Japanista turistien matkamuistona.<ref>Chaline sivu 193</ref>
Teknisesti korvalappusteroissa ei ollut mitään uutta., sillä [[Philips]] oli tuonnut pienen C-kasettinauhurin markkinoille jo vuonna 1963. MenestyksenWalkmanin menestyksen takana oli kyky ymmärtää markkinapotentiaali, koska maailmassa oli paljon teini-ikäisiä, jotka halusivat kuunnella lempimusiikkiaan muulla kuin olohuoneessa. Tämän olivat havainneet Sonyn perustajat [[Masaru Ibuka]] (1908-19971908–1997) ja [[Akio Morita]] (1921-19911921–1991) olivat havainneet, että maailmassa oli paljon teini-ikäisiä, jotka halusivat kuunnella lempimusiikkiaan muulla kuin olohuoneessa. Sonyllä oli 70-luvulla tuote, TCM-600 Pressman, lehtimiehille tarkoitettu pienikokoinen kannettava nauhuri haastattelujen tekemiseen. Nauhuriosaston johtajan [[Kozo Ohsone]]n (s. 1933) johdolla tästä mallista kehitettiin edullinen versio riisumalla siitä suuri osa toiminnoista. Walkmanin osatosia eivätei siis alkujaanollut oltualkujaan suunniteltu musiikkia varten, mutta silti laitteen äänenlaatua pidettiin hyvänä. Walkmanilla ei voinut äänittää, ainoastaan kuunnella cC-kasetteja.<ref>Chaline sivut 194-195</ref>
