Avaa päävalikko

Muutokset

ei muokkausyhteenvetoa
Kun alkuaineen kemiallisessa merkissä on kaksi kirjainta, on aina ensimmäinen kirjain isolla ja jälkimmäinen pienellä. Täten esimerkiksi Co on [[koboltti|koboltin]] kemiallinen merkki, kun taas CO on [[hiilimonoksidi]]n eli [[hiili|hiilen]] (C) ja [[happi|hapen]] (O) yhdisteen kemiallinen kaava.
 
Kemiallisia merkkejä ja kaavoja käytetään esimerkiksi lyhenteinä, materiaalitekniikassa ilmaisemaan [[lejeerinki]]en seossuhteita ja [[reaktioyhtälö]]issä. Ne otettiin käyttöön 1800-luvun alkupuolella [[Jöns Jacob Berzelius|Jöns Jacob Berzeliuksen]] aloitteesta.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = John Hudson | Nimeke = Suurin tiede - kemian historiaa | Sivu = 138 | Suomentaja = Kimmo Pietiläinen | Julkaisija = Art House | Vuosi = 2002 | Tunniste = ISBN 951-884-346-5 | Viitattu = 11.3.2011}}</ref> Merkit ovat alkuaineiden [[latina]]laisten nimien lyhenteitä, esimerkiksi Au ([[kulta]]) on peräisin latinan sanasta ''aurum''. Ne ovat tunnettuja maailmanlaajuisesti, kun taas monien vanhoista ajoista tunnettujen alku­ainedenaineiden nimet vaihtelevat eri kielissä. Niinpä esimerkiksi [[natrium]]in ja [[kalium]]in kemialliset merkit ovat kaikkialla maailmassa Na ja K, vaikka muun muassa [[englannin kieli|englannin kielessä]] näiden alkuaineiden nimet ovatkin sodium ja potassium.
 
Alkuaineen merkki on sama saman alkuaineen kaikille [[isotooppi|isotoopeille]]. Mikäli ne on tarpeen erottaa toisistaan, esimerkiksi [[ydinfysiikka|ydin­fysiikassa]], lisätään merkin yhteyteen isotoopin [[massaluku]], joka kirjoitetaan merkin eteen yläkulmaan. Esimerkiksi <sup>14</sup>C tarkoittaa hiili-isotooppia, jonka massaluku on 14, eli ns. [[radiohiiliajoitus|radio­hiiltä]]. Toisinaan lisätään myös alku­aineen [[järjestysluku (kemia)|järjestys­luku]] merkin eteen alakulmaan, jolloin mainitun isotoopin merkki on <sup>14</sup><sub>6</sub>C.
Rekisteröitymätön käyttäjä