Ero sivun ”Hiekka” versioiden välillä

{{Tämä artikkeli| käsittelee maalajia. Sanan muita merkityksiä on [[Hiekka (täsmennyssivu)|täsmennyssivulla]].}}

 

'''Hiekka''' eli santa on [[maalaji]], joka muodostuu [[mineraali|mineraaleista]] tai [[kivennäisaineet|kivennäisrakeista]], joiden koko on 0,2–2,0 mm.{{Lähde}} Yksittäistä raetta nimitetään tässä kokoluokassa hiekanjyväksi.

Hiekanjyvät kulkeutuvat painovoiman, tuulen ja veden mukana, ne sekoittuvat ja seuloutuvat. Kun materiaalin ulkopintapinta on kulumisen ja rapautumisen seurauksena voimakkaasti suurentunut, saavat kuluttavat voimat siitä entistä paremman otteen, ja niin sekä hiekan mineraalikoostumus että sen yksittäisten jyvien muoto muuttuvat verrattain nopeasti. Tapahtumaketjun myötä suuremmista jyvistä tulee pienempiä joko niin, että ne halkeavat kiteiden rajapintoja myöten tai niin, että yhteen hankautuvat nurkat murtuvat pyöreämmiksi. Jotkut mineraalit, kuten piiköyhät silikaattiset mineraalit, muuntuvat ja hajoavat nopeasti rapautuessaan niin, että niiden osuus vähenee selvästi hiekan kokonaismäärässä.

 

Kulkeutuminen vaikuttaa mekaanisesti yksittäisten hiekanjyvästen muotoon; yleensä nurkat ja reunat hioutuvat ja pyöristyvät sitä pitemmälle mitä pitemmän matkan hiekka kulkeutuu. Tämä ei kuitenkaan ole suoraviivainen kehityskulku: mitä pyöreämmäksi ja pienemmiksi nurkat kuluvat, sitä enemmän ne vastustavat lisämuutosta. Tutkimuksissa on selvinnyt, että tavallisesti tarvitaan useamman tuhannen kilometrin pituinen kulkeutuminen, jotta keskikokoiset hiekanjyvät pyöristyisivät merkittävästi.

 

== Teknisiä ominaisuuksia ==

Hiljattain graniitista tai gneissistä muodostuneet hiekan jyväset ovat kulmikkaita, mutta kauan vedessä tai tuulen mukana kulkeutuneen hiekan jyvät ovat pyöreitä. Hiekka on kuivana kuohkeaa ja irtainta, mutta kantaa painoa. Hiekka on haluttua [[maanparannus]]ainetta, sillä sen hiushuokoisuus on heikko ja hiekka näin läpäisee hyvin vettä.

 

 

Vesistöjen hiekkapohjat ovat ankaria elinympäristöjä. Vain harvat [[levä]]lajit pystyvät kiinnittymään aallokon alati liikuttamaan hiekkaan, samoin on [[putkilokasvi]]en vaikea juurtua siihen. Aallokolle avoimet [[meri|avomeren]] [[sora]]- ja [[moreeni]]pohjat ovat tässä suhteessa erityisen vaikeita ympäristöjä: avomeren hiekka- ja sorapohjat ovatkin usein lähes kasvittomia. Kuitenkin, missä kasvillisuusyhteisöt ovat päässeet syntymään, hapekas hiekkapohja tarjoaa elinympäristön monimuotoiselle pohjaeliöstölle. Veden kokonaan tai osittain täyttämissä hiekanjyvien väleissä elää monimuotoinen pieneläimistö. Neliömetriä kohti saattaa olla yli miljoona yksilöä. Myös hiekkapohjien makrofauna on rikasta.<ref>{{Verkkoviite|Nimeke= Hiekka-ja sorapohjat|Osoite= http://www.aaltojenalla.fi/cgi-bin/bsbw/search.cgi?loc=1&13=13&lang=fin&file=Elinymparistot&mark=&tm=universal_1&tm_d=content_1&menu=menu3|Luettu=26.5.2007}} </ref>

 

== Hiekan käyttötapoja ==

 

== Lähteet ==

{{Viitteet}}