Ero sivun ”Jozef Tiso” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Korjattu vastaamaan wikipedian Münchenin sopimus sivua. |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 7:
Tisosta tuli myös yksi [[Slovakkien kansanpuolue]]en (''Slovenská ľudová strana'', SĽS, myöh. HSĽS) johtajista. Isä [[Andrej Hlinka]] oli perustanut puolueen 1913 Itävalta-Unkarin aikaan. Se pyrki Slovakian itsehallintoon sodan jälkeisessä Tšekkoslovakiassa ja oli 1923 maan suurin puolue. Kun Hlinka kuoli 1938, Tiso nousi puolueen johtoon. Virallisesti hän toimi vain varajohtajana vuodesta 1930 1. lokakuuta 1939 saakka. Tiso pääsi 1925 Tšekkoslovakian parlamenttiin ja 1927–1929 hän oli terveys- ja urheiluministerinä ja muutaman kuukauden 1939 slovakkien asioiden ministerinä.
[[Münchenin sopimus|Länsivaltojen suostumuksella]] [[natsi-Saksa]] liitti itseensä sudeettialueet Tšekissä ja maan presidentti [[Edvard Beneš]] pakeni maasta lokakuussa 1938. Seuranneen kaaoksen aikana slovakit julistivat autonomian, ja Tisosta tuli autonomisen Slovakian pääministeri.<ref name="EB">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.britannica.com/EBchecked/topic/596984/Jozef-Tiso | Nimeke = Jozef Tiso | Julkaisu = Encyclopedia Britannica | Kieli = {{en}} | Viitattu = 15.4.2012}}</ref> Münchenin sopimuksen seurauksena myös puolalaisenemmistöinen Teschenin alue liitettiin lokakuussa 1938 Puolaan ja Slovakian yli 80 %:sesti unkarilaisenemmistöiset etelä- ja itäosat Unkariin marraskuussa 1938 ja maaliskuussa 1939
Helmikuusta 1939 Saksan edustajat alkoivat suunnitella lopun Tšekin valtaamista ja alkoivat suostutella Slovakiaa julistamaan itsenäisyyden. 9. maaliskuuta 1939 Tšekin joukot miehittivät Slovakian ja syrjäyttivät Tison. 13. maaliskuuta [[Adolf Hitler]] kutsui Tison [[Berliini]]n ja määräsi hänet julistamaan itsenäisyyden Saksan suojeluksessa, tai Saksa antaisi Unkarin ja Puolan jakaa Slovakian jäljelle jäänyt osuus. Tiso puhui puhelimessa Tšekkoslovakian presidentti [[Emil Hácha]]lle ja Slovakian pääministeri Karol Sidorille ja he suostuivat kokoamaan Slovakian parlamentin seuraavaksi päiväksi. Parlamentti päätti yksimielisesti julistaa maan itsenäiseksi ja 15. maaliskuuta Saksa valloitti Tšekin maat.
Rivi 13:
Tiso toimi itsenäisen Slovakian pääministerinä 14. maaliskuuta 1939 – 26. lokakuuta 1939, jonka jälkeen hänestä tuli presidentti. 1. lokakuuta hänestä tuli myös virallisesti puoluejohtaja. Vuodesta 1942 eteenpäin häntä kutsuttiin arvonimellä ''Vodca'' (johtaja, vrt. Führer).
Hlinkan slovakkien kansanpuolue Tison johdolla taipui saksalaisten vaatimuksiin muun muassa juutalaislakien osalta. Juutalaiset eivät saaneet Slovakiassa omistaa kiinteistöjä tai ylellisyystavaroita, heitä ei hyväksytty valtion tai vapaisiin ammatteihin, ei otettu urheilu- tai kulttuuritapahtumiin, kiellettiin pääsemästä jatkokoulutukseen tai yliopistoihin ja velvoitettiin kantamaan keltaista Daavidin tähteä vaatteissaan. Tisolla itsellään oli [[antisemitismi|antisemiittisiä]] näkemyksiä, kuten monilla muillakin keskieurooppalaisilla, mutta pappina hän vastusti väkivaltaa. Juutalaisten siirrot Slovakiasta aloitettiin maaliskuussa 1942, Vatikaanin vastustuksesta huolimatta, mutta keskeytettiin lokakuussa 1942 Saksan vastustuksesta huolimatta, kun ilmeni Saksan käyttäneen juutalaista työvoimaa väärin ja surmanneen heitä leireillä. Slovakia oli ensimmäinen Saksan satelliiteista joka keskeytti kuljetukset, mutta siihen mennessä jo 58 000 juutalaista (75 %) oli siirretty,
Juutalaisten siirrot jatkuivat lokakuussa 1944, kun [[puna-armeija]] saapui Slovakian rajalle ja [[Slovakian kansannousu 1944|maassa
Tiso hirtettiin Bratislavassa 18. huhtikuuta 1947.<ref name="EB"/>
| |||