Avaa päävalikko

Muutokset

399 merkkiä lisätty ,  5 vuotta sitten
pikkutäydennyksiä, ajantasaistusta
==Eläinkokeiden päätavoitteet==
 
Eläinkokeiden päätavoitteet voidaan jakaa kolmeen pääryhmään. Niitä käytetään sairauksien luonteen selvittämiseen ja sitä kautta lääkkeiden tai muiden hoitojen kehittämiseen. Toiseksi niitä käytetään lääkkeiden ja muiden kemikaalien turvallisuuden varmistamiseen. Kolmanneksi eläinkokeilla pyritään lisäämään ymmärrystä ihmisen ja eläinten elintoiminnoista eli fysiologiasta. Kaksi edellistä ovat pitkälle soveltavaa tutkimusta, viimemainittu on perustutkimusta, joskin pitkällä tähtäimellä sekin pyrkii terveyden edistämiseen.<ref name=tokstutk>Komulainen H. Toksisuuden tutkiminen ja arviointi, ss. 143-155, kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J. Farmakologia ja toksikologia, 8. p. Kustannus Oy Medicina, 2012. ISBN 978-951-97316-4-3. [http://www.medicina.fi Verkossa]</ref> Etenkin kaloilla tehdään myös taloudelliseen toimintaan liittyvää tutkimusta, esimerkiksi rehunhyödyntämistutkimuksia. Kotieläinjalostusta tai ruokintatutkimuksia ei usein pidetä eläinkokeina, vaikka ne eivät periaatteesa eroa niistä mitenkään.
 
==Eläinkokeiden historia==
Eläinkokeet alkoivat 1800-luvun alkupuolella, kun käsitykset kemiallisista aineista alkoivat selkiintyä. Espanjalainen toksikologi [[Mathieu Orfila]] tutki myrkytyksiä koirakokeissa ja osoitti monet uskomukset vastamyrkyistä vääriksi sekä osoitti, että myrkytyksen uhreista voidaan saada oikeudellisesti päteviä kemiallisia todisteita. Samoihin aikoihin ranskalainen [[François Magendie]] alkoi tutkia myrkkyjen kuten [[strykniini]]n vaikutusmekanismia ja hänen oppilaansa [[Claude Bernard]] tutki monipuolisesti fysiologiaa käyttäen mm. sammakoita. Hän mm. havaitsi, että [[hiilimonoksidi]] (häkä) sitoutuu veren [[hemoglobiini]]in ja että nuolimyrkky [[kurare]] vaikuttaa hermon ja lihaksen välissä olevaan [[Hermo-lihasliitos | hermo-lihasliitokseen]].<ref name=historia>Tuomisto J, Koulu M, Farmakologian historiaa, kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J, Farmakologia ja toksikologia, 8. p. ss. 22-24. Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3.[http://www.medicina.fi Verkossa]</ref>
 
Varhaiset eläinkokeet avasivat tien tieteelliselle käsitykselle ihmiselimistön toiminnalletoiminnasta aikaisempien taikauskoisten käsitysten sijaan, ja niistä alkoi ymmärrykseen pohjautuva sairauksien hoito ja lääkkeiden käyttö. Nämä eläinkokeet tehtiin kuitenkin aikana, jolloin enempää [[anestesia]]a kuin kivunlievitystäkään ei tunnettu. Tältä ajalta periytyy ennen muuta Englannissa käytetty sana vivisektio eli elävältä leikkaaminen. Tuon ajan tutkimusselostukset ovatkin karua luettavaa, eikä sellaista missään sivistysvaltiossa enää hyväksyttäisi. Englannissa säädettiinkin vuonna 1876 eläimiin kohdistetun julmuuden kieltävä laki (Animal cruelty act).<ref>William Paton: Man & Mouse. Animals in Medical Research.Oxford University Press, Oxford 1984. ISBN 0-19-217734-6.</ref> Toisaalta samaan aikaan myös kaikki ihmisen leikkaukset, esim. amputaatiot tehtiin ilman anestesiaa ja kivunlievitystä. Ainoa yleisesti käytetty kivunlievitys oli viinaryyppy.
1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa eläinkokeet tulivat tärkeäksi osaksi nykylääketieteen kehitystä. [[Fysiologia]]sta voidaan mainita esim. [[Ivan Pavlov | Pavlovin]] käyttäytymiskokeet koirilla, josta ruvettiin ymmärtämään refleksien suuri merkitys. Myöhemmin mm. [[antibiootti]]en kehitys perustui suurelta osalta jyrsijöillä tehtyihin tutkimukseen, mm. [[Alexander Fleming]] osoitti [[penisilliini]]n tehoavan jyrsijöiden infektioihin.<ref>Männistö PT, Tuominen RK, Solunseinämää heikentävät bakteerilääkkeet. Kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J (toim.): Farmakologia ja toksikologia, 8. painos. Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3 [http://www.medicina.fi Verkossa] </ref> Koe-eläinten käyttö lääkkeiden ja kemikaalien turvallisuuden osoittamiseksi lisääntyi 1900-luvun puolivälin molemmin puolin osin onnettomuuksien jälkeen. Ensin [[Sulfonamidit | sulfalääkkeet]] aiheuttivat munuaisvauriokatastrofin 1938, ja syyksi osoitettiin lääkkeen liuotukseen käytetty [[etyleeniglykoli]].<ref>Gallo MA. History and scope of toxicology, kirjassa Klaassen C, toim., Casarett and Doull's Toxicology. McGraw-Hill, New York 2013. ISBN 978-0-07-176923-5.</ref> Sitten turvalliseksi luultu [[talidomidi]] aiheutti raajaepämuodostumia 1958 alkaen. Kesti vähän aikaa, ennen kuin ymmärrettiin sen vaikutuksen kohdistuvan raskauden aikana melko lyhyeen herkkään aikaan, minkä takia sitä ei ensin havaittu rotilla.<ref>Komulainen H. Mutageenisuus, karsinogeenisuus ja teratogeenisuus, ss. 133-142, kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J. Farmakologia ja toksikologia, 8. p. Kustannus Oy Medicina, 2012. ISBN 978-951-97316-4-3. [http://www.medicina.fi Verkossa] </ref>
Näiden katastrofien jälkeen on annettu täsmälliset kansainväliset ohjeet siitä, kuinka lääkkeet ja kemikaalit on tutkittava, ennen kuin niitä saa antaa ihmisille tai saattaa ihmisiä alttiiksi niille. Tuoteryhmät, jotka on kaikissa sivistysmaissa tutkittava (mukaan lukienmyös täsmällisesti ohjeistetuissa eläinkokeissa) ovat [[Lääke | lääkkeet]], elintarvikkeiden [[lisäaine]]et ja [[torjunta-aineet]].<ref name=tokstutk/> Euroopassa lisäksi [[REACH]]-lainsäädäntö määrittelee muillekin kemikaaleille tutkimusvelvoitteen, jos niistä suuren tuotantomäärän tai erityisen altistuksen takia arvioidaan olevan vaaraa ihmiselle.
 
== Eläinkokeiden kohteet ==
 
Yleisimmin koe-eläin on kala tai hiiri. Tärkeimpiä koe-eläimistä ovat [[Hiiret|hiiri]], [[rotta]], [[kaniini]], [[marsu]], [[koira]], ja harvemmin [[kissa]], [[reesusapina]] ja lähinnä käyttäytymiskokeissa [[simpanssi]] niiden [[fysiologia]]n samankaltaisuuden vuoksi ihmisen kanssa. Toisaalta lajieroavaisuudet ovat merkittäviä niin aineenvaihdunnassa kuin [[fysiologia]]ssa, mikä edellyttää eläinkokeiden suorittajalta taitoa ja kriittisyyttä.<ref name=tokstutk/> Tärkeimpiä eläimillä testattavia asioita ovat [[lääke|lääkkeet]], [[rokote|rokotteet]], kodin [[kemikaali]]t, tuholaismyrkyt, erilaiset [[sairaus|sairauksien]] [[sairaanhoito|hoitomenetelmät]] sekä [[kirurgia|leikkaustekniikat]]. [[Lisäaineet | Ruoan lisäaineiden]] tai ihmisiin mahdollisesti kulkeutuvien [[kemikaali]]en vaikutuksia eläviin olioihin tai [[luonto]]on testataan myös. [[Geenitekniikka]] mahdollistaa geneettisesti muunneltujen hiirien kehittämisen erilaisten sairauksien tutkimukseen, esimerkkinä ennenaikaisesti vanhenevat tai perinnöllisiä sairauksia potevat hiiret hoitokeinojen tutkimusta varten.
 
Eläinkokeita alettiin tehdä 1800-luvun puolessa välissä. Suomessa testataan joka vuosi 200 000–300 000 selkärankaista eläintä, suurin ryhmä on kalat.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.mmm.fi/attachments/5eWDTkUCl/5kc4AKCyT/Files/CurrentFile/Elainkokeissa_kaytetyt_elaimet_vuonna_2005.pdf | Nimeke =Koe-eläinten käyttömäärät Suomessa vuonna 2005 | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Maa- ja metsätalousministeriö | Viitattu = 25.6.2008 | Kieli = }}</ref>
Eläinkokeita alettiin tehdä 1800-luvun puolessa välissä. Suomessa käytettiin eläinkokeisiin vuosina 2009-2011 vuosittain noin 100 000 eläintä, jossa luvussa ei ole kaloja. Saman verran eläimiä käytettiin tutkimukseen, mutta ei eläinkokeisiin. Tämä tarkoittaa pelkkää lopettamista hyväksytyllä tavalla esim. kudoksien ottamista varten.<ref>http://www.laaninhallitus.fi/lh/etela/hankkeet/ellapro/home.nsf/files/K%C3%A4ytt%C3%B6vertailu%202007-2011/$file/K%C3%A4ytt%C3%B6vertailu%202007-2011.pdf</ref> Kalojen määrä on vaihdellut eri vuosina paljon, vuonna 2011 se oli vain noin 30 000, mutta joinakin aikaisempina vuosina se on ollut paljon suurempi.
 
==Eläinkokeet lääketieteen käytössä==
Lääketieteen piirissä tutkitaan lääkkeiden ja hoitojen tehoa ja kehitetään niitä edelleen. Niiden perusteella kuitenkin usein tehdään vaikutuksista yliarviointeja, sillä negatiiviset tulokset jätetään julkaisematta. Tämä koskee sekä kliinisiä kokeita että eläinkokeita. Eläinkokeiden perusteella löydetyt 500 [[Aivohalvaus|aivohalvaukseen]] tehoavaa hoitoa ovat osoittautuneet tehottomiksi, ja tehokkaita hoitoja ovat vain [[liuotushoito]] ja [[asetyylisalisyylihappo]]. Aiheesta [[PLoS Biology]] -lehdessä julkaistu tutkimuksessa todetaan, että kyseessä on julkaisuharha eli usein raportoidaan vain suuria vaikutuksia ja pienet ja negatiiviset jätetään kertomatta.<sup>{viite?}</sup> Eläinkokeita ei rekisteröidä Amerikassa ennen tutkimuksen aloittamista, toisin kuin ihmiskokeet, Suomessa jokaiseen eläinkokeeseen pitää hakea lupa ja esittää tutkimussuunnitelma. Negatiivisten tulosten julkaisemiseksi on perustettu lehti [[Journal of Negative Results]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2010/04/elainkokeiden_lupaukset_tuottavat_usein_pettymyksen_1576336.html | Nimeke =Eläinkokeiden lupaukset tuottavat usein pettymyksen| Julkaisija =Yle.fi| Viitattu = 1.4.2010}}</ref>
 
==Eläinkokeiden, ihmistutkimuksien ja solututkimuksien työnjako==