Ero sivun ”Kadonnut elokuva” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
uudelleenkirjoitusta |
||
Rivi 11:
==Syitä kadonneille elokuville==
[[Kuva:Light box displaying a nitrate photograph negative panorama suffering from deterioration.jpg|thumb|250px|Nitraattifilmi, jossa näkyy merkkejä hajoamisesta.]]
Syitä kokonaan tai osittain tuhoutuneille elokuville ovat esimerkiksi filmissä tapahtuvat kemialliset hajoamiset ja huonot säilytyolosuhteet.
Filmimateriaalina 1950-luvulle asti käytetty [[Nitroselluloosa|nitraatifilmi]] on ongelmallinen sen epävakauden vuoksi. Se on hyvin paloherkkää, sillä se voi syttyä jo 40 °C asteessa.<ref name="arkistolaitos">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.arkisto.fi/fi/palvelut/julkaisuluettelo/d-verkko-oppaat/arkistot-yhteiskunnan-toimiva-muisti/erityisaineistojen-saeilyttaeminen/ | Nimeke = Erityisaineistojen säilyttäminen | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Arkistolaitos| Viitattu = 25.2.2014 }}</ref> Tulipalot ovat tuhonneet elokuvia ainakin Ruotsin elokuva-arkiston tulipalossa 1941 ja Suomessa [[Adams Filmin tulipalo]]ssa 1959.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.tekniskamuseet.se/1/1893.html | Nimeke = Fotografisk kemihistoria| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = 25.2.2014 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://archive.is/WD8U | Nimeke = Teuvo Tulion palaneen esikoiselokuvan alku ja loppu löytyivät| Tekijä = | Ajankohta = 15.3.2007| Julkaisija = Helsingin Sanomat| Viitattu = 25.2.2014 }}</ref> Nitraattifilmistä erittyy myös kaasuja, jotka vahingoittavat muun tyyppisiä filmejä.<ref name="arkistolaitos"/> Lisäksi filmissä tapahtuvat kemialliset prosessit voivat tuhota sen jo parissakymmenessä vuodessa. Hajotessaan nitraattifilmi kutistuu ja haurastuu. Siitä erittyvät kaasut voivat aiheuttaa myös terveysongelmia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nfsa.gov.au/preservation/glossary/nitrate | Nimeke = Nitrate| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = 25.2.2014 }}</ref> ▼
▲Filmimateriaalina 1950-luvulle asti käytetty [[Nitroselluloosa|
Kokonaiset elokuvat tai katkelmat niistä saattoivat vaurioitua tai hajota jatkuvan käytön takia. Joissakin tapauksissa vaurioitunut osa leikattiin pois, ja filmin päät yhdistettiin tarinallisen kokonaisuuden menettämisestä huolimatta. Joskus elokuvaprojektorin käyttäjä saattoi leikata itselleen käyttöön ehjän pätkän elokuvasta, jos jokin kohtaus oli hänen mielestään erityisen hyvä.<ref name="lostfilmseu"/>▼
Nitraattifilmin korvannut selluloosa-asetaattifilmi voi vaurioitua etikkasyndrooman (''vinegar syndrome'') vaikutuksesta. Ensimmäinen merkki vauriosta on etikan haju, sillä filmin muovipohja hajotessaan synnyttää [[etikkahappo]]a. Tämän jälkeen hajoamisvauhti kiihtyy. Filmipohja kutistuu, ja negatiivin reunat alkavat aaltoilla. Lopulta kuvaemulsio ja antirullautumiskerros muodostavat ilmapusseja ja pohja irtoaa. Hajoamisen alkuvaiheessa filmillä oleva materiaali voidaan kopioida uudelle filmille, mutta pitkälle edenneessä hajoamisessa vain vähiten vaurioituneet osat voidaan pelastaa.<ref name="mellon"/><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.valokuvataiteenmuseo.fi/fi/tietopalvelut/ohjeita/10874 | Nimeke = Valokuvien tunnistus: Aito valokuva, fotomekaaninen vedos vai tuloste? | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Suomen valokuvataiteen museo| Viitattu = 28.2.2014 }}</ref>
Äänielokuvan tulon myötä mykkäelokuvilla ei katsottu olevan taloudellista arvoa. Elokuvastudiot saattoivat säilyttää alkuperäisnegatiivejä varastoissaan, mutta heittivät ne pois, kun niihin ilmestyi hajoamisen merkkejä.<ref>Pierce 2013, s. 5–7</ref> Elokuvia heitettiin pois myös varastotilan puutteen ja säilyttämisen kalleuden vuoksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.widescreenmuseum.com/rah.htm | Nimeke = Robert A. Harris' Statement at the Film Preservation Study: Washington, D.C. Public Hearing, February 1993 | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = 25.2.2014 }}</ref> Joskus vanhat kopiot sulatettiin, jotta niissä oleva hopea voitiin käytää uudelleen.<ref name="lostfilmseu"/>▼
▲Huonot säilytysolosuhteet ja huolimaton käsittely voivat altistaa filmin pölylle, lialle ja naarmuille. Myös homekasvusto voi aiheuttaa vakavia vaurioita kuvaemulsioon.<ref name="mellon"/> Kokonaiset elokuvat tai katkelmat niistä saattoivat vaurioitua tai hajota jatkuvan käytön takia. Joissakin tapauksissa vaurioitunut osa leikattiin pois, ja filmin päät yhdistettiin tarinallisen kokonaisuuden menettämisestä huolimatta. Joskus elokuvaprojektorin käyttäjä saattoi leikata itselleen käyttöön ehjän pätkän elokuvasta, jos jokin kohtaus oli hänen mielestään erityisen hyvä.<ref name="lostfilmseu"/>
▲Äänielokuvan tulon myötä mykkäelokuvilla ei katsottu olevan taloudellista arvoa. Elokuvastudiot saattoivat säilyttää alkuperäisnegatiivejä varastoissaan, mutta heittivät ne pois, kun niihin ilmestyi hajoamisen merkkejä.<ref>Pierce 2013, s. 5–7</ref> Elokuvia heitettiin pois myös varastotilan puutteen ja säilyttämisen kalleuden vuoksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.widescreenmuseum.com/rah.htm | Nimeke = Robert A. Harris' Statement at the Film Preservation Study: Washington, D.C. Public Hearing, February 1993 | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu = 25.2.2014 }}</ref> Joskus vanhat kopiot sulatettiin, jotta niissä oleva
==Katso myös==
Rivi 28 ⟶ 32:
===Viiteet===
{{Viitteet|sarakkeet}}
==Aiheesta muualla==
*[http://www.loc.gov/film/photogal.html Kuvia hajoamistilassa olevista nitraattifilmeistä]
[[Luokka:Kadonneet elokuvat|*]]
| |||