Wikipedia

Ero sivun ”Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''''Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja''''' on [[Eino Leino]]n vuonna 1919 julkaisemailmestynyt runoelma. Siinä(Kustannus Leino on hakenut niinOy runojensa muodon, metriikan kuin sointukulutkin eurooppalaisesta traditiosta kotoisen Kalevala-perinteen sijaanAhjo).<ref>[http://www.ntamo.net/product/613/eino-leino-juhana-herttuan-ja-catharina-jagellonican-lauluja%20Teos%20uusintapainoksen%20ottaneen%20ntamo-kustantamon%20sivuilla Teos uusintapainoksen ottaneen ntamo-kustantamon sivuilla]</ref>1919 ilmestynyt runoelma (Kustannus Oy Ahjo). Siinä Leino on hakenut niin runojensa muodon, metriikan kuin loppusointukaavat Italian renessanssiin juontavasta kirjallisesta traditiosta. Valtaosa runoista noudattaa [[''ottave rime'']] -runomuotoa, joka tunnetaan myös nimityksellä ''stanza''.
Runoelmassa rakastavaiset Suomen herttua ja Ruotsin tuleva kuningas [[Juhana]] ja hänen vaimonsa [[Puola]]n prinsessa [[Catharina Jagellonica]] käyvät runollista vuoropuhelua, joka alkaa laivamatkalla Turkuun, jatkuu Turun linnan renessanssihovissa sekä sittemmin vankeudessa Gripsholmin linnassa [[Ruotsi]]ssa [[Mälare]]n rannalla. Runoelman loppuosasto ''Rime'' sisältää Catharinan Juhanalle lohdutukseksi kirjoittamia runoja. Kokoelman kaikilla runoilla on joko latinan- tai italiankieliset nimet.
 
Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluissa on tulkittu heijastuvan Eino Leinon ja [[Aino Kallas|Aino Kallaksen]] suhde ja keskinäinen ihastus, jonka Leino puki trubaduuri- ja renessanssilyriikan kuosiin. Runoelmaansa Leino itse kutsui ”viimeisen romantikon” lahjaksi rakastetulleen.<ref>Sihvo 1980, s. 30.</ref>
 
 
==Lähteet ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Juhana_Herttuan_ja_Catharina_Jagellonican_lauluja”