Linja-autoliikenteen alkuaikoina 1920-luvulla kaikki linja-autot lähtivät [[Keskustori (Tampere)|Keskustorilta]]lta [[Tampereen Vanha kirkko|vanhanVanhan kirkon]] edustalta, mutta liikenteen vilkastuessa tori kävi nopeasti ahtaaksi. Vuonna 1929 valmistuivat Bertel Strömmerin suunnittelemat, keskenään miltei täysin samanlaiset Tampereen itäinen ja läntinen kaukolinja-autoasema. Edellinen sijaitsi nykyisen aseman naapuritontilla Sorin aukiolla, jälkimmäinen [[Pyynikintori]]n kulmalla Pirkankadun varressa. Molemmat asemat rakennettiin öljy-yhtiöiden − itäinen [[Shell]]in, läntinen [[Esso]]n (silloinen Nobel-Standard) − rahoituksella ja kummankin aseman yhteydessä toimi huoltoasema. Kaupunki vuokrasi tontit asemien käyttöön 20 vuodeksi. Lähiliikenne jäi edelleen Keskustorille. Kaksi erillistä linja-autoasemaa yli kilometrin päässä toisistaan osoittautui kuitenkin ennen pitkää hankalaksi ja epäkäytännölliseksi ratkaisuksi ja alettiin suunnitella niiden toimintojen yhdistämistä.