Versio 17. marraskuuta 2013 kello 17.22 muokkaa BladeJ (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, palauttajat 12 606 muokkausta fix ← Vanhempi muutos		Versio 19. helmikuuta 2014 kello 08.33 muokkaa kumoa KielimiliisiBot (keskustelu \| muokkaukset) 22 066 muokkausta p →‎Kappaleet: kh, typos fixed: alunp → alun p (2) using AWB Uudempi muutos →
Rivi 51: === Kappaleet === Levyn avaa "Computer God", joka kertoo ihmiskunnasta, jossa tietokoneet ovat ottaneet vallan. Konemaisen intron sisältävä keskitempoinen kappale sisältää nopeamman loppuosan, johon Iommi soittaa soolon. Kappaleen oli ~~alunperin~~alun perin säveltänyt Geezer Butler, ja hänen sooloyhtyeensä oli soittanut sitä 1980-luvun puolivälissä<ref name="nicholls"/>, tosin huomattavasti erilaisena versiona. Iommi: "Geezer kirjoitti kappaleen ja Ronnie piti siitä. Se oli ensimmäisiä albumille tehtyjä kappaleita ja se antoi suunnan".<ref name="deluxe"/> "After All (The Dead)" edustaa albumin hitaampaa, doom-henkistä materiaalia. Kappaletta soitettiin myös livenä ja se toimi avauskappaleena, kun kokoonpano teki kiertueen vuonna [[2007]] [[Heaven and Hell (yhtye)\|Heaven & Hell]]-nimen alla. Rivi 61: Myös monivivahteinen "[[Master of Insanity]]" oli alun perin Butlerin yhtyeen materiaalia ja sen on säveltänyt Butlerin tuolloinen kitaristi Jimi Bell, vaikkakin hän ei saanut krediittiä kappaleesta.<ref name="nicholls"/> Kappale sisältää hieman industrial-henkisen intron ja se kulkee hieman erilaisen tahtilajin ja Butlerin bassoriffin myötä. Intron jälkeen kappaleen riffi ja tahtilaji muuttuvat säkeistöissä ja myös kertosäkeessä on erilainen riffi ja komppi. Kappale julkaistiin myös singlenä. Nopeampi "Time Machine" oli hieman erilaisena versiona [[Wayne's World]]-elokuvan soundtrackilla ja tämä aiemmin nauhoitettu, Leif Masesin tuottama<ref name="iommi"/> versio julkaistiin ~~alunperin~~alun perin Yhdysvaltain CD-version bonuksena. Iommi: "Kun nauhoitimme 'Time Machine'n soundtrack-version, kokeilimme eri studioita ja tuottajia. Emme löytäneet sopivaa studiota ja niimpä menimme Rockfieldiin, joka oli ennestään tuttu".<ref name="deluxe"/> Kappaleesta nauhoitettiin uusi versio albumia varten ja se oli albumin ainoa kappale joka pysyi yhtyeen setissä vielä paria vuotta myöhemmin Tony Martinin palattua laulajaksi. "Sins of the Father" alkaa hitaammalla tempolla ja hieman melodisemman kitarakuvion myötä, muuttuen kuitenkin yhtyeen tyyliin raskaammaksi ja synkemmäksi säkeistöjen aikana. Puolivälissä kappale nopeutuu ja muuttuu erilaisen riffin myötä kulkevaksi.

Ero sivun ”Dehumanizer” versioiden välillä