Ero sivun ”Selluloidi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pöytätennis selluloidia |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 6:
Parkesin 1866 perustama tehdas meni nurin jo parissa vuodessa, mutta vuonna 1877 perustettu British Xylonite Company, joka käytti raaka-aineenaan parkesiinia, kasvoi nopeasti melko suureksi yritykseksi. Samoihin aikoihin [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] norsunluisten [[biljardi]]pallojen valmistaja Phelan & Collander tarjosi kymmenen tuhannen dollarin rahapalkintoa sille, joka valmistaisi parhaan synteettisen biljardipallon. Kirjanpainaja [[John Wesley Hyatt]] kehitti 1869 menetelmän, jolla biljardipalloja kyettiin valmistamaan selluloidista.<ref name = LAALO />
Historiallisesti selluloidin tärkein käyttökohde on ollut [[elokuva|elo-]] ja [[valokuvaus|valokuvauksessa]]. Selluloidi oli notkeutensa, kirkkautensa ja kestävyytensä ansiosta erinomaista [[filmi]]n pohjamateriaalia. Toisaalta se oli hyvin tulenarkaa ainetta, jossa syntyy räjähdykseen johtava ketjureaktio jo 150 °C lämpötilassa. Kun elokuva[[projektori]]n valonlähteenä käytettiin sähköistä [[valokaari|valokaarta]], yhdistelmä oli erittäin palovaarallinen. Vasta 1950-luvulla selluloidi korvattiin huonosti palavalla [[asetaatti]]filmillä. <ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.internetix.fi/opinnot/opintojaksot/0viestinta/tiedotusoppi/johdatusviestintatieteisiin/luento5.7.html| Nimeke = Luento 5: 5.7. Lisälukemisto: Välähdys elokuvan historiaa | Tekijä = Erkki Karvonen, Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus TYT | Ajankohta = | Julkaisija = Internetix Portaali, Otavan opisto | Viitattu = 3.10.2012 }}</ref>
Selluloidia käytetään myös joissakin [[lakka (pintakäsittelyaine)|lakoissa]] ja tekosilkissä (nitraattisilkki).<ref name = LAALO /> Myös [[plektra|plektroja]] valmistetaan selluloidista. Lisäksi [[pöytätennis]]
==Lähteet==
| |||