Ero sivun ”Frances Grey” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti poisti 14 Wikidatan sivulle d:q237126 siirrettyä kielilinkkiä
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
[[Tiedosto:FrancesBrandon.jpg|thumb|right|Frances Grey]]
'''Frances Grey''', Suffolkin herttuatar, ([[16. heinäkuuta]] [[1517]] – [[20. marraskuuta]], [[1559]]), syntyi Lady Frances Brandonina toiseksi lapseksi ja vanhimmaksi tyttäreksi [[Charles Brandon]]ille, Suffolkin ensimmäiselle herttualle ja [[Maria Tudor (Ranskan kuningatar)|Maria Tudorille]], [[Ranska]]n leskikuningattarelle. Hän oli yhdeksän päivää Englantia hallineen Lady [[Lady Jane Grey]]n äiti.
 
Hänen isänpuoleiset isovanhempansa olivat [[Sir William Brandon]] ja [[Elizabeth Bryun]]. Äidinpuoleiset isovanhemmat olivat Englannin kuningas [[Henrik VII (Englanti)|Henrik VII]] ja hänen puolisonsa [[Yorkin Elisabet]].
 
Hänen äidinpuoleinen setänsä oli [[Henrik VIII]] ja täti [[Margareeta Tudor]], [[Skotlanti|Skotlannin]] kuningatar. Hänellä oli vahva asema Englannin kruununperimyksessä, ja hänestä olisi voinut tulla vahva vastapelaaja [[Maria I]] (Englanti)|Maria I:n]] valtaannousulle [[1553]].
 
==Varhaisvuodet ja ensimmäinen avioliitto==
 
Frances vietti lapsuutensa äitinsä huomassa. Hän oli [[Katariina Aragonialainen|Katariina Aragonialaisen]], Henrik VIII:n ensimmäisen vaimon ja tätinsä ensimmäisen avioliiton kautta, läheinen ystävä. Hän oli myös Maria Tudorin (myöhemmin [[Maria I (Englanti)|Maria I]]) lapsuudenaikainen ystävä. Francesin äiti Maria vastusti Henrik VII:n ja Katariina Aragonialaisen avioliiton mitätöimistä, hän ei koskaan hyväksynyt [[Anne Boleyn]]iä lailliseksi vaimoksi tai Englannin kuningattareksi.
 
Vuonna [[1533]] Frances sai enoltaan Henrikiltä luvan naida [[Henry Grey]], Dorsetin markiisi. He menivät naimisiin Lontoon Southwarkissa.
 
Ensimmäiset kaksi lasta olivat tyttö ja poika, mutta he kuolivat nuorina. Heitä seurasivat kolme aikuiseksi selvinnyttä tytärtä:
Rivi 28:
Vuonna 1546 keisarillinen suurlähettiläs van der Delft kirjoitti liikkuvista huhuista, joiden mukaan Henrik eroaisi Katariina Parrista tämän läheisen ystävän, Suffolkin herttuatar [[Catherine Willoughby]]n, vuoksi. Catherine Willoughby oli Francesin äitipuoli, Francesin isä oli kuollut vuotta aiemmin. Francis oli jo valmiiksi Henrikin suosiossa, mutta se olisi saattanut tehdä hänestä entistäkin vaikutusvaltaisemman.
 
Henrik VIII kuoli [[28. tammikuuta]] [[1547]] ja Edward seurasi häntä valtaistuimelle. Jane seurasi leskikuningatar Katariina Parria tämän uuteen asuinpaikkaan. Hän kuului pian nuoren kuninkaan lähipiiriin. Edward VI oli naimaton ja lapseton, Frances oli kolmatena kruununperimysjärjestyksessä heti prinsessa Marian ja prinsessa Elisabetin jälkeen. Hänen tyttärensä olivat myös osa perimyslinjaa, Jane neljäntenä, Catherine viidentenä ja Mary kuudentena. Margareeta Tudorin lapset oli Henrik VIII:n tahdon mukaisesti poistettu kruununperimysjärjestyksestä. Vasta Greyn linjan ja Elisabet I:n kuoleman jälkeen Tudoreille tuli mahdolliseksi periä kruunu.
 
Samaan aikaan Katariina Parr meni naimisiin [[Thomas Seymour]]in, Sudeleyn ensimmäisen paronin ja amiraalin kanssa. Jane seurasi jälleen lesikuningararta tämän uuteen talouteen. Frances alkoi pian suunnitella avimiehensä ja Seymourin paronin kanssa Janen naittamista nuorelle kuningas Edvardille. Kaksi murrosikäistä olivat jo valmiiksi lähellä toisiaan. Suunnitelman menestyminen turvaisi Edvard VI:lle seuraajan, Greyt saisivat enemmän poliittista vaikutusvaltaa Edward VI:n yli ja liitosta syntyvät jälkeläiset olisivat heidän omia perheenjäseniään. Paroni Seymour hyötyisi vanhemman veljensä, lordiprotektori ja Somersetin ensimmäisen herttuan [[Edward Seymour]]in epäonnesta. Tämä oli myös etsimässä vaimoa kuningas Edvardille [[Kaarle V (keisari)|Kaarle V:n]] ja [[Frans I]] (Ranska)|Frans I:n]] tyttärien joukosta.
 
Katariina synnytti tyttärensä [[Mary Seymour]]in [[30. elokuuta]] [[1548]]. Synnytyksenaikaiset komplikaatiot aiheuttivat hänen kuolemansa [[7. syyskuuta]][[ 1548]]. Frances ei halunnut jättää vanhinta tytärtään yksin paroni Seymourin luo ja kutsui Janen kotiin. Paroni Seymour painosti kuitenkin Greyjä palauttamaan Jane hänen talouteensa. Jane palasi Seymourin talouteen ja muutti myöhemmin Katariina Parrin huoneistoon.
 
Seymour suunnitteli yhä naittavansa Janen Edvardille, mutta kuningas ei luottanut kumpaankaan sedistään. Kasvavissa määrin epätoivoinen SaymourSeymour tunkeutitunkeutui kuninkaan makuuhuoneeseen aikeenaan siepata hänet. Hän ampui nuoren kuninkaan rakkaan koiran, kun eläin yritti suojella herraansa. Tämä väärinarvionti aiheutti hänen teloituksensa [[10. maaliskuuta]] [[1549]].
 
Greyt vakuuttivat viattomuuttaan Seymourin suunnitelmaa koskien. Jane kutsuttiin taas kotiin. Greyt menettivät kaiken toivonsa Janen ja Edvardin avioliiton suhteen. Hen harkitsivat naittavansa Janen Hertfordin ensimmäiselle jaarlille, [[Edward Seymour]]ille, lordiprotektorin ja [[Anne Stanhope]]n pojalle. Kuinka ollakaan, lordiprotektori korvattiin [[John Dudley]]llä, Northumberlandin ensimmäisellä herttualla. Pian Greyt vakuuttivat uskollisuuttaan uudelle lordiprotektorille. He järjestivät onnistuneesti Janen naittamisen Dudleyn nuorimmalle pojalle, lordi [[Guilford Dudley]]lle. Kun vanhemmat kertoivat Janelle kihlauksesta, tämä ensin kieltäytyi, mutta lopulta alistui raa'an painostuksen ja hakkaamisen jälkeen.
Rivi 40:
== Hallitsevan kuningattaren äiti ==
 
Avioliitto toteutui [[15. toukokuuta]] [[1553]]. Northumberlandilla oli suuri suunnitelma mielessään. Edvard VI oli kuolemassa ja mietti seuraajaansa. Nuori kuningas uskoi lujasti anglikaaniseen kirkkoon, mutta hänen sisarpuolensa Maria oli samalla tavoin vankkumaton katolisen kirkon kannattaja ja Marian valtaannousu tekisi lopun protestanttisuudesta valtakunnassa. Ennen kuolemaansa Edvard VI määräsi testamentissaan Northumberlandin herttua John Dudleyn vaikutuksesta seuraajakseen äpäriksi julistettujen sisartensa sijaan serkkunsa tyttären, lady Jane Greyn. Frances olisi itse ollut perimysjärjestyksessä ennen Janea, mutta luopui omista oikeuksistaan tyttärensä puolesta. Kruunu siirtyisi siis Janelle ja hänen miespuolisille perillisilleen avioliitosta Guilford Dudleyn kanssa.
 
Edward VI kuoli 6. heinäkuuta 1553. Jane Grey julistettiin 10. heinäkuuta kuningattareksi ''de facto''. Francesista tuli kuningattaren äiti. Greyt ja Dudleyt olivat riemuissaan uudesta vaikutusvallasta ja ajattelivat voivansa vaikuttaa kuningatar Janen päätöksiin. Heidän menestyksensä oli kuitenkin lyhytaikaista: hallittuaan yhdeksän päivää kansa vaati kuningattareksi Marian, josta tuli Maria I.
 
Northumberland maksoi epäonnistumistaan elämällään, kun hänet mestattiin [[22. elokuuta]]. Henry, SuffolkiknSuffolkin herttua, oli arestissa, mutta hänet vapautettiin päiviä myöhemmin. Maria antoi anteeksi serkkunsa aviomiehelle.
 
Marian aikeet naida [[Espanja]]n prinssi Filip (myöhemmin Espanjan kuningas [[Filip II (Espanja)|Filip II]]) aiheuttivat [[Thomas Wyatt]]in johtaman kapinan, joka kuitenkin lyötiin. Kapinan myötä Filip vaati morsiantaan teloituttamaan Janen vastaisten selkkausten välttämiseksi. Maria myöntyi, vaikka oli ilmeisesti alun perin aikonut säästää serkkunsa tyttären hengen. Jane teloitettiin [[12. helmikuuta]] [[1554]].
 
Thomas Wyatt ja Janen isä olivat järjestäneet kapinan saadakseen Janen takaisin valtaistuimelle. Isä teloitettiin yksitoista päivää myöhemmin [[23. helmikuuta]].
 
== Elämä hovissa ==
 
Maria antoi serkulleen Francesille anteeksi, koska hän ei tahtonut teloituttaa lapsuudenystäväänsä. Frances ja hänen kaksi elossaolevaa tytärtään asettuivat asumaan hoviin. Frances sai hovin shokkiin ilmoittamalla avioituvansa uudelleen alle kuukauden kuluttua tyttärensä kuolemasta ja vain kolme viikkoa aviomiehensä tavattua saman kohtalon. 9. maaliskuuta 1554 Frances nai [[Adrian Stokes]]in ([[1532]] – [[1586]]1532–1586).
 
He saivat kolme lasta, mutta kukaan ei selvinnyt ensimmäisistä vuosista:
Rivi 62:
Francesin onni näytti häipyvän lapsettoman Maria I:n kuoleman myötä. Prinsessa Elisabet kruunattiin kuningatar Elisabet I:ksi. Hänellä ei ollut syytä luottaa serkkuunsa, joka ei ollut koskaan hyväksynyt häntä Henrik VIII:n lailliseksi lapseksi. Hän piti Francesin ja tämän tyttäret hovissa, mutta suosikkeja he eivät enää olleet. Frances, joka oli viimeisinä vuosinaan pyöristynyt reilusti kuoli 20. marraskuuta saamatta koskaan Elisebetin turvaa. Hänet haudattiin Westminster Abbeyhin.
 
Ilman kuningatar Elisabetin lupaa Catherine Grey nai Edward Seymourin, Hertfordin ensimmäisen jaarlin, Janen vanhan kosijan, minkä vuoksi molemmat vangittiin. He saivat silti kaksi tervettä poikaa, joista nuorempi on nykyisen kuningatar [[Elisabet II]]|Elisabet II:n]] esi-isä.
 
==Tittelit==
Rivi 70:
* Frances, Dorsetin marikiisitar
* Hänen armonsa Frances, Suffolkin herttuatar
* Lady Frances Stokes (herttuan tyttärenä hän sai pitää "Lady" -tittelinsä huolimatta aviomiehensä arvonimen puutteesta.)
 
==Lähteet==
* [http://www.tudorplace.com.ar/Bios/FrancesBrandon.htm] ({{en)}}
 
{{DEFAULTSORT:Grey, Frances}}
 
{{DEFAULTSORTAAKKOSTUS:Grey, Frances}}
[[Luokka:Brittiläiset aateliset]]
[[Luokka:Vuonna 1517 syntyneet]]