Ero sivun ”Qianlong” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
KLS (keskustelu | muokkaukset) p typo |
KLS (keskustelu | muokkaukset) laajennettu kääntämällä pääosa engl. Wikipedian artikkelin tekstistä; ei enää tynkä |
||
Rivi 17:
| allekirjoitus =
}}
'''Qianlong''', myös ''Kien-lung'' tai ''Kao-tsu''<ref>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan iso Fokus, 3. osa (Ip-Kp) | Sivu = 1806 | Luku = Kiina | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1973 | Tunniste = ISBN 951-1-00051-9}}</ref> ([[25. syyskuuta]] [[1711]] – [[7. helmikuuta]] [[1799]]){{lähde}} oli [[mantšut|mantšulaisen]] [[Qing-dynastia]]n kuudes keisari ja neljäs tähän sukuun kuulunut [[Kiina]]n hallitsija. Hän oli keisari [[Yongzheng]]in poika ja hallitsi
[[Jiaqing]]ille, sillä hän ei halunnut hallita kauemmin kuin maineikas isoisänsä, keisari [[Kangxi]].
<ref name="nytjacobs">{{lehtiviite | Kirjoittaja = Jacobs, Andrew | www = http://www.nytimes.com/2009/01/01/arts/design/01forb.html?_r=1 | Otsikko = Dusting Off a Serene Jewel Box | Julkaisu = New York Times | Ajankohta = 31.12.2008}}</ref> Vaikka hän virallisesti luopuikin keisarin asemasta, hän jatkoi tosiasiallisesti korkeimpana vallankäyttäjänä kuolemaansa saakka vuonna 1799.
Qianlongin edeltäjien aikana alkanut Kiinan mahtavuuden ja vaurauden kausi jatkui vielä Qianlongin hallituskaudenkin alkupuolella. Kauden lopulla valtakunnassa ilmeni kuitenkin sekä sisäisiä että ulkoisia levottomuuksia.
==Varhaisvuodet ==
Honglia ihailivat suuresti sekä hänen isänsä, keisari [[Yongzheng]], että hänen isoisänsä, keisari [[Kangxi]]. Jotkut historioitsijat ovat väittäneet, että pääasiallinen syy siihen, miksi Kangxi valitsi Yongzhengin seuraajakseen oli se, että tämän poika Hongli oli kaikista Kangxin pojanpojista isoisänsä erityisessä suosiossa. Hänen käsityksensä mukaan Hongli oli tavoiltaan hyvin samankaltainen kuin hän itse. Teini-ikäisenä Hongli oli hyvin harjaantunut sotilaallisissa taidoissa ja oli myös kirjallisesti hyvin lahjakas.
Isänsä noustua valtaan vuonna 1722 Honglista tuli '''Prinssi Bao''' (宝亲王/寶親王). Monien setienstä tavoin Hongli joutui perimysriitaan vanhemman velipuolensa [[Hongshi]]n kanssa, jota kannattivat monet hovin virkamiehet ja myös [[Yunsi]] eli prinssi Lian. Moneen vuoteen keisari Yongzheng ei nimittänyt ketään kruununprinssiksi, mutta hovissa monet arvelivat hänen suosivan Honglia. Hongli kävi tarkastusmatkoilla etelässä, ja hänet tunnettiin taitavana neuvottelijana, joka sai tahtonsa läpi. Ajoittain hänet myös valittiin [[sijaishallitus|sijaishallitsijaksi]] hänen isänsä ollessa poissa pääkaupungista.
== Vallanperimys ==
Jo ennen kuin Honglin asema isänsä seuraajana oli virallisesti julkistettu kokoontuneessa hovissa, laajalti tiedettiin, kuka olisi seuraava keisari. Nuori Hongli oli ollut sekä isoisänsä että isänsä suosiossa; Yongzheng oli uskonut hänelle monia seremoniallisia tehtäviä, kun hän oli vielä prinssi, ja ottanut hänet mukaansa hovissa käytyihin tärkeisiin keskusteluihin sotilaallisesta strategiasta. Siinä toivossa, ettei vallanperimys aiheuttaisi uudestaan samanlaista kriisiä, joka oli sävyttänyt Yongzhengin nousua valtaan, tämä oli kirjoittanut seuraajansa nimen testamenttiinsa, jota säilytettiin sinetöidyssä laatikossa Taivaallisen puhtauden palatsissa olleen valtaistuimen takana. Laatikossa oleva nimi piti ilmoittaa muille keisariperheen jäsenille kaikkien vanhempien ministerien läsnäollessa vasta sitten, kun keisari oli kuollut. Yongzheng kuoli äkillisesti vuonna 1735, minkä jälkeen testamentti otettiin esiin ja luettiin koko Qing-hovin edessä, ja Honglista tuli kuudes mantšukeisari. Hän otti [[Nian hao|aikakausinimen]] ''Qianlong'' (乾隆), missä ''Qian'' (乾) merkitsee taivasta ja 隆 mainetta; täten nimi merkitsee "pysyvää mainetta".
==Rajasodat==
[[Tiedosto:MilitaryCostumeEmperorKienLong1736-1796.jpg|thumb|right|Keisari Qianlongin sotilaspuku. [[Musée de l'Armée]], Pariisi.]]
[[Tiedosto:ChineseSoldierByWilliamAlexander1793.JPG|thumb|Keisari Qianlongin kiinalaisia sotilaita, [[William Alexander]]in maalaus vuodelta 1793.]]
[[Tiedosto:The Qianlong Emperor Viewing Paintings.jpg|thumb|''Keisari Qianlong katsoo malauksia'']]
[[Tiedosto:Banquets-at-a-frontier-fortress.jpg|thumb|right|Keisari Qianlong Emperor seuraa painiottelua.]]
[[Tiedosto:Portrait of the Qianlong Emperor in Court Dress.jpg|thumb|right|Keisari vanhalla iällä]]
[[Tiedosto:The Qianlong Emperor in Ceremonial Armour on Horseback.jpg|thumb|''Keisari Qianlong asepuvussa hevosen selässä'', italialaisen jesuiitta [[Giuseppe Castiglione]]n maalaus]]
[[Tiedosto:《塞宴四事》局部.jpg|thumb|Keisari Qianlongin puolisot]]
[[Tiedosto:《万国来朝图》之乾隆后妃.jpg|thumb|Keisari Qianlongin puolisot ja lapset]]
[[Tiedosto:Qianlong11.jpg|thumb|Keisari Qianlong työhuoneessaan, [[Giuseppe Castiglione]]n maalaus 1700-luvulta]]
Keisari Qianlong oli menestyksekäs sotapäällikkö. Välittömästi noustuaan valtaistuimelle hän lähetti sotajoukkoja kukistamaan [[Miaot|miao-kapinat]]. Hänen myöhemmät sotaretket laajensivat suuresti Qing-dynastian hallitsemaa aluetta. Tämän mahdollisti, paitsi Qingin sotilasmahti, myös Keski-Aasian kansojen hajanaisuus ja voimien hupeneminen. Qianlongin aikana [[Zungarin kaanikunta]] liitettiin Qing-dynastian hallitsemiin alueisiin, ja sen alueelle annettiin uusi nimi [[Xinjiang]], ja lännessä [[Ili]] valloitettiin ja sinne perustettiin varuskuntia. Xinjiang liitettiin keisarikuntaan sen jälkeen, kun [[zungarit]], läntisten [[mongolit|mongoliheimojen]] yhteenliittymä, oli lopullisesti voitettu ja hajotettu. Qing-dynastian aikaisen tutkija [[Wei Yuan]]in dzungareista, joita oli kaikkiaan 600 000 henkeä, 40 prosenttia kuoli [[isorokko]]on, 20 prosenttia pakeni [[Venäjä]]lle tai [[kazakit|kazakkien]] keskuuteen, ja Qing-armeija surmasi 30 prosenttia,<ref>Wei Yuan, 聖武記 ''Military history of the Qing Dynasty'', vol.4. “計數十萬戶中，先痘死者十之四，繼竄入俄羅斯哈薩克者十之二，卒殲於大兵者十之三。”</ref><ref name="Perdue">{{kirjaviite | Tekijä = Peter Perdue | Nimeke = China Marches West: The Qing Conquest of Central Eurasia | Sivu = 287 | Julkaisija = Belknap Press of Harvard University Press | Vuosi = 2005}}</ref> ja Clarke onkin pitänyt tapausta, ei vain Zungarin valtakunnan vaan myös zungarien kansan täydellisenä [[kansanmurha|tuhoamisena]].<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Michael Edmund Clarke | Nimeke = In the Eye of Power: China and Xinjiang Qing Conquest to the 'New Great Game' for Central Asia, 1759–2004 (väitöskirja) | Sivu = 37 | Julkaisija = Griffith University, Dept. of International Business & Asian Studies | Julkaisupaikka = Brisbane | Vuosi = 2004 | www = http://www4.gu.edu.au:8080/adt-root/uploads/approved/adt-QGU20061121.163131/public/02Whole.pdf}}</ref> Historioitsija [[Peter Perdue]] on väittänyt, että zungarien tuho aiheutui keisari Qianlongin nimenomaisesta määräyksestä alkuunpannusta kansanmurhapolitiikasta.<ref name="Perdue" />
Koko tämän ajan mongolit jatkuvasti tunkeutuivat [[Tiibet]]iin, samaan aikaan kuin [[Tiibetin buddhalaisuus]] levisi [[Mongolia]]an. [[Lhasa]]ssa vuonna 1750 puhjenneiden kapinoiden jälkeen Qianlong lähetti sotajoukkoja Tiibetiin ja varmisti [[Dalai-lama]]n aseman alueen hallitsijana, mutta Tiibetiin sijoitettiin myös Qingin edustajia ja varuskunta turvaamaan heidän läsnäolonsa.<ref>{{lehtiviite | Otsikko = Staatsmann, Feldherri und Dichter | Kieli = saksa | Julkaisu = Damals | Vuosikerta = 43 | Numero = 1 | Vuosi = 2011 | Kirjoittaja = Sabine Dabringhaus | Sivut = 16-24</ref> Sotaretkiä jatkettiin [[Nepal]]iin saakka, ja [[gurkha]]t pakottivat nepalilaiset antautumaan ja maksamaan veroja.
Qianlong yritti valloittaa etelästä myös [[Burma]]n, mutta Kiinan–Burman sota (1765–1769) päättyi täydelliseen epäonnistumiseen. Aluksi hän uskoi, että tuloksena olisi ollut barbaariheimoista saatu helppo voitto, ja hän lähetti Burmaan vain rajaseudulla [[Yunnan]]issa olleet sotajoukot. Qingin tunkeutuminen Burmaan tapahtui aikana, jolloin Burman sotajoukoista suurin osa joutui samaan aikaan torjumaan [[Siam]]in hyökkäykset samana vuonna alkaneessa sodassa. Taistelujen karaisemat burmalaiset joukot onnistuivat kuitenkin voittamaan Kiinan joukot rajalla kahdella ensimmäisellä kerralla heidän tunkeutuessaan maahan, vuosina 1765–1766 ja 1766–1767. Tämä paikallinen konflikti eskaloitui nyt suureksi sodaksi, johon osallistuivat molempien maiden koko sotavoimat. Kolmas yritys (1767–1768), jota johtivat [[Kahdeksan baneeria|Kahdeksan baneerin]] valiojoukot, onnistuikin pääsemään Burman keskiosiin alueelle, josta oli enää muutaman päivän matka maan pääkaupunkiin, [[Inwa]]an.<ref>Hall, pp. 27–29</ref> Pohoiskiinalaiset baneerijoukot eivät kuitenkaan kyenneet selviytymään heille oudoissa trooppisissa olosuhteissa, joissa esiintyi tappavia endeemisiä tauteja, ja he joutuivat suurten tappioiden jälkeen kääntymään takaisin. Tämän jälkeen kuningas [[Hsinbyushin]] siirsi sotajoukkonsa Siamista Kiinan-rintamalle. Neljäs ja suurin hyökkäys torjuttiin rajalla. Kun Qin-joukot oli kokonaan saarrettu, joulukuussa 1769 molempien osapuolten sotilasjohtajat solmivat aselevon. Qing ylläpiti edelleen vahvoja sotilaallisia varustuksia Yunnanin rajaseuduilla noin kymmenen vuoden ajan valmistautuakseen uuteen sotaan, ja kauppa rajan yli kiellettiin kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Kun Burma ja Kiina vuonna 1790 jälleen solmivat diplomaattisuhteet, Qing yksipuolisesti piti toimenpidettä Burman antautumisena ja julistautui voittajaksi.<ref>Dai, p.145</ref>
Yritykset [[Vietnam]]in valtaamiseksi eivät onnistuneet sen paremmin. Vuonna 1787 viimeinen Le-kuningas [[Le Chieu Tong]] poistui Vietnamista ja muodollisesti pyysi, että hänet palautettaisiin valtaistuimelleen Thanglongissa (nykyisessä [[Hanoi]]ssa. Keisari Qianlong myöntyi asiaan ja lähetti suuren sotajoukon Vietnamiin kukistaakseen [[Tay Son]]in talonpoikaiskapinalliset, jotka hallitsivat koko Vietnamia. Pääkaupunki Thanglong valloitettiinkin vuonna 1788, mutta muutamaa kuukautta myöhemmin Kiinan armeija voitettiin, ja se joutui sekasortoon sen jälkeen, kun [[Nguyen Hue]], toinen ja kyvykkäin kolmesta Tay Son -veljeksestä, teki [[Tết]]in aikana yllätyshyökkäyksen. Kiinalaiset julistuivat muodollisesti keisari Len ja hänen perheensä suojelijoiksi, mutta eivät puuttuneet Vietnamin asioihin seuranneiden 90 vuoden aikana.
Etelässä koetuista takaiskuista huolimatta keisari Qianlongin sotilaalliset aluevaltaukset lähes kaksinkertaistivat jo ennestään hyvin laajan keisarikunnan alueen ja toivat sen piiriin monia ei-kiinalaisia, mahdollisesti vihamielisiäkin kansoja kuten [[uiguurit]], [[kazakit]], [[kirgiisit]], [[evenkit]] ja [[mongolit]]. Laajentuminen tuli myös hyvin kalliiksi: lähes koko keisarikunnan rahasto hupeni sotilasoperaatiohin.<ref>Schirokauer, Conrad & Clark, Donald N. ''Modern East Asia: A Brief History, 2nd ed.'' s. 35. Houghton Mifflin Company. Boston & New York. 2008 ISBN 978-0-618-92070-9.</ref> Sodissa saadut voitot eivät olleet helppoja. Sotajoukot pienenivät huomattavasti ja jotkut viholliset kykenivät sitkeään vastarintaan: [[Jin Chuan]]in alueen valloittaminen kesti 2-3 vuotta, ensin Qing-armeija voitettiin, mutta myöhemmin [[Yue Zhongqi]] sai tilanteen hallintaansa. Sota [[zungarin kaanikunta|zungareja]] vastaan aiheutti suuria menetyksiä molemmille osapuolille.
Rajasotien lopulla sotajoukot alkoivat merkittävästi heikentyä. Sotilaallinen kuri ei enää ollut yhtä ankara kuin ennen, ja sotapäälliköt tulivat tyytyväisiksi elinoloihinsa. Kun suurin osa sodista oli jo käyty, he eivät enää nähneet mitään syytä harjoittaa armeijoitaan, jotka heikkenivätkin nopeasti Qianlongin valtakauden lopulla. Tämä onkin suurin syy siihen, miksi aivan Qianlongin kauden lopulla alkanutta [[Valkoinen lootus|Valkoisen lootuksen]] kapinaa ei helpolla saatu kukistetuksi.
== Kulttuuriset saavutukset ==
Edeltäjiensä tavoin Qianlong otti sivistyksellisen tehtävänsä vakavasti. Häntä onkin pidetty [[filosofi]]keisarina.<ref name=Toynbee>{{kirjaviite | Tekijä = Arnold J. Toynbee | Nimeke = Historia uudessa valossa | Sivu = 46 | Suomentaja = Kai Kaila | Selite = D. C Somervellin laatima lyhennetty laitos | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1950}}</ref> Hän osoitti suosiotaan niin tiibetiläisille [[buddhalaisuus|buddhalaisille]] kuin [[kungfutselaisuus|kungfutselaisille]], ja hän opetteli puhumaan [[mantšun kieli|mantšun]] ja [[kiinan kieli|kiinan]] lisäksi [[uiguurin kieli|uiguuria]], [[Mongolin kieli|mongolia]], [[Tiibetin kieli|tiibetiä]] ja [[Tanguutin kieli|tanguunia]], jotta voisi keskustella paikallisten sotapäälliköiden kanssa.
Ennen kaikkea hän toimi säilyttääkseen [[mantšut|mantšujen]] perinnön, jota hän piti mantšujen moraalisen luonteen ja siten dynastian mahdin perustana. Hän määräisi toimittavaksi [[mantšun kieli|mantšunkielisiä]] sukuluetteloja, historiateoksia ja rituaalisia käsikirjoja, ja vuonna 1747 hän salaisesti määräsi laadittavaksi [[šamanismi]]n käsikirjan, jonka [[Siku Quanshu]] myöhemmin julkaisi. Hän myös lujitti dynastian kulttuurisia ja uskonnollisia vaatimuksia Keski-Aasiaan nähden määräämällä, että [[Chenge]]n keisarillisen kesäpalatsin alueelle oli rakennettava jäljennös tiibetiläisestä temppelistä, [[Potalan palatsi]]sta.<ref>Jonathan D. Spence. ''The Search for Modern China.'' (New York: Norton, 3rd, 2013 ISBN 9780393934519), p. 98.</ref> Esittäytyäkseen tiibetiläisille ja mongoleille pikemminkin buddhalaisin kuin kungfutselaisin käsittein hän maalautti itsestään [[thangka]]n, pyhän maalauksen, joka esitti häntä [[Manjusri]]na, viisauden [[Bodhisattva]]na.<ref>[http://asia.si.edu/collections/singleObject.cfm?ObjectNumber=F2000.4 Freer Sackler]</ref>
Keisari Qianlong oli kungfutselaisen kulttuurin merkittävä "säilyttäjä ja palauttaja". Hänellä oli kyltymätön keräilyn halu, ja ja hän sai haltuunsa monet Kiinan yksityiset kokoelmat kulloinkin tarpeellisin keinoin ja "yhdisti heidän aarteensa keisarilliseen kokoelmaan."<ref name=Holzworth>{{verkkoviite|Kirjoittaja = Gerald Holzworth | Nimeke = China: the Three Emperors 1662–1795|Julkaisija=The Royal Academy of Arts|Ajankohta = 12. marraskuuta 2005 |www=http://www.threeemperors.org.uk/index.php?pid=19}}</ref> Hän saikin eri tavoin suuresti laajennetuksi keisarillista taidekokoelmaa, joka oli saanut alkunsa jo ennen ajanlaskumme alkua ja vuosisatojen kuluessa säästynyt monilta tulipaloilta ja sodilta. Kuitenkin ainakin mantšukeisareista juuri Qianlong omisti sille eniten huomiota. Hän seurasi huolellisesti, milloin harvinaisia maalauksia ja antiikkiesineitä oli myynnissä, ja hänen palveluksessaan oli kulttuurin asiantuntijoiden muodostama työryhmä, johon kuului sekä vanhoja kiinalaisia oppineita että vastikään opiskelleita mantšuja. Nämä raportoivat keisarille, milloin suuria yksityisiä kokoelmia saattasi tulla myyntiin joko siksi, koska jokin aikaisemmin rikas perhe oli joutunut taloudellisiin vaikeuksiin tai koska mantšu- tai kiinalaiten ylimysten perilliset eivät enää pitäneet arvossa esineitä, jotka heidän sukunsa oli saanut haltuunsa mantšuvalloituksen aikaisen sekasorron aikana. Toisinaan Qian long myös painosti tai jopa pakotti hovin varakkaita jäseniä hankkimaan taide-esineitä; tämän hän saattoi tehdä esimerkiksi huomauttamalle heille joistakin heidän tekemistään virheistä, jotka he saisivat anteeksi, jos hankkisivat keisarille jonkin sopivan taide- tai antiikkiesineen. Qianlon hankki useita maalauksia ja arvoesineitä myös selittämällä niiden sillloisille omistajille, että ainoastaan [[Kielletty kaupunki|Kielletyn kaupungin]] lujien muurien ja vartijoiden suojissa ne olisivat varmassa turvassa varkailta ja tulipaloilta. <ref name="ICON">{{lehtiviite | Kirjoittaja = Jonathan Spence | Nimeke = Portrait of an Emperor, Qianlong: Ruler, Connoisseur, Scholar | Sivut = 24–30 | Ajankohta = talvi 2003–2004 | Julkaisu = World Monuments Fund | www = http://www.wmf.org/sites/default/files/wmf_article/pg_24-30_qianlong.pdf}}</ref>
Hänen suuresta taidekokoelmastaan tuli tärkeä osa hänen elämääntä. Matkustaessaan hän otti maisemamaalauksia mukaansa voidakseen verrata niitä todellisiin maisemiin tai ripustaakseen niitä niiden palatsien seinille, joihin majoittui, jolloin hän merkitsi niihin jokaisen keran, jolloin oli käynyt kyseisessä paikassa.<ref name=Holzworth/> Seuraten [[Song-dynastia]]n keisareiden ja [[Ming-dynastia]]n aikaisten taiteilijoiden esimerkkiä hän myös säännöllisesti lisäsi keisarillisen kokoelman maalauksiin runollisia merkintöjä. Ne osoittivat teoksen olevan erityisen merkittävä ja olivat samalla osoitus hänen oikeutetusta asemastaan keisarina. Nimenomaan Qianlongille ominaisia ovat toisenlaiset merkinnät, jotka osoittavat hänen käsitelleen ainutlaatuisella tavalla teoksia, jotka hän ilmeisesti oli itse tehnyt. Muutaman kerran sinä pitkänä aikana, jolloin hän tutkiskeli joukkoa maalauksia ja käsikirjoituksia, joilla oli hänelle erityinen merkitys, hän teki niihin yksityisiä merkintöjä käyttäen niitä melkein päiväkirjan tavoin.<ref name=Holzworth/>
Suuri osa keisarillisen kokoelman [[jade]]-esineistä on Qianlongin ajalta. Hän keräili myös vanhoja [[pronssi]]esineitä, pronssipeilejä ja sinettejä <ref name=Holzworth/>, samoin kuin keramiikkaa, taiteellisia käyttöesineitä kuten [[emali|emaloituja]], metallisia ja lakattuja esineitä, joiden valmistus kukoisti hänen aikanaan. Huomattava osa hänen kokoelmistaan on nykyään [[Lontoo]]ssa, varsinkin [[Percival Davidin säätiö]]n kokoelmissa mutta myös [[Victoria and Albert Museum]]issa ja [[British Museum]]issa.
Keisari Qianlong oli myös intohimoinen runoilija ja kirjailija. Hänen kootuissa teoksissaan, jotka julkaistiin kymmenenä niteinä vuosien 1749 ja 1800 välillä, on yli 40 000 runoa ja 1300 proosatekstiä, ja hän olikin yksi aikansa tuotteliaimpia kirjoittajia. Tiettyjä kohteita ylistävillä runoilla ('''yongwu shi'') oli pitkät perinteet, joita Qianlong jatkoi liittääkseen nimensä sekä fyysisesti että intellektuaalisesti vanhaan taiteelliseen perinteeseen.<ref name=Holzworth/>
Yksi Qianlongin suurista hankkeista oli "koota Kiinan parhaista oppineista työryhmä kokoamaan, toimittamaan ja painattamaan kaikkien aikojen laajin Kiinan filosofian, historian ja kirjallisuuden kokoelma.<ref name="ICON"/> Tämä hanke tunnetaan "Neljän aarteen projektina", ja siihen osallistui 15 000 kopioijaa. Sen tuloksena saatiin kokoelma, [[Siku Quanshu]] (四庫全書), joka julkaistiin 36 000 niteenä, jotka sisälsivät 3450 täydellistä teosta. Monet teokset ovat säilyneet nimenomaan sen ansioista, mutta tarkoituksena oli myös saada selville ja syrjäyttää poliittiset vastustajat, sillä yksityiset kirjastot määrättiin tarkoin tutkittaviksi, jotta saatiin kootuksi luettelo 11 000 vanhasta teoksesta, joista noin kolmasosa valittiin julkaistaviksi. Teoksista, joita ei kokoelmaan kelpuutettu, tehtiin joko lyhyt yhteenveto, tai monessa tapauksessa ne määrättiin hävitettäviksi.
<ref name="ICON"/>
===Kirjojen polttaminen ja tekstien muuttaminen===
{{pääartikkeli|kirjallinen inkvisitio}}
Noin 2 3000 teosta määrättiin kokonaan ja noin 350 osittain hävitettäväksi. Tarkoituksena oli hävittää
Qing-dynastiaa vastaan suunnatut tai kapinalliset kirjoitukset, samoin kuin sellaisetkin, jotka loukkasivat aikaisempia "barbaarisia" dynastioita tai joissa käsiteltiin rajakiistoja tai maanpuolustuksen ongelmia.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Willard J. Peterson | The Cambridge History of China | Kirjoittaja = Alexander Woodside | Luku = The Ch'ien-Lung Reign | Sivu = 290 | Julkaisija = Cambridge University Press | Vuosi = 2002 | Tunniste = ISBN 978-0-521-24334-6 | www = http://books.google.com/?id=hi2THl2FUZ4C&pg=PA290&dq=The+Literary+Inquisition+of+Ch%27ien-Lung.}}</ref> [[Siku Quanshu]] saatiin valmiiksi noin kymmenessä vuodessa, joiden kuluessa noin 3100 kirjallisuutta teosta kirjojen kaikkiaan 150 000 kopion joukosta joko poltettiin tai kiellettiin. Niistäkin teoksista, jotka kelpuutettiin Siku Quanshuun, monista poistettiin tai muutettiin osia. Eniten hävitettiin Ming-dynastian aikaisia teoksia.<ref>Guy (1987), p. 167.</ref>
Viranomaiset arvioivat jokaisen kirjoitusmerkin ja jokaisen lauseen. Jos he pitivät jotakin sanaa tai lausetta hallitsijoita loukkaavana tai heitä kohtaan epäkunnioittavana, ryhdyttiin vainoihin.<ref>Guy (1987), p. 166.</ref> Qianlongin aikana esiintyi 53 [[kirjallinen inkvisitio|kirjallisen inkvisition]] tapausta, joissa kirjoittajat [[mestaus|mestattiin]], heidät silvottiin tai jopa leikattiin elävältä palasiksi (vanha kiinalainen teloitustapa, ''[[Lingchi]]'').
===Palatsit ===
Qianlong käynnisti monia rakennushankkeita. Hän laajensi Pekingin pohjoispuolella olevilla kukkuloilla sijaitsevaa "Täydellisen kirkkauden palatsia" (Yuanmingyuan), jonka hänen isänsä oli rakennuttanut. Hän rakennutti sen läheisyyteen myös kaksi huvilaa, "Ikuisen kevään puutarhan" ja "Hienon kevään puuarhan". Hänen aikanaan [[Kesäpalatsi (Peking)|Vanhaa kesäpalatsia]] laajennettiin 40 hehtaarin laajuiseksi, viisi kertaa Kielletyn kaupungin laajuiseksi. Äitinsä, leskikuningatar [[Chongqing]]in 60-vuotispäivän kunniaksi hän määräsi "Selvien väreilyjen puutarhaan" kaivettavaksi tekojärven, joka sai nimen Kunming-järvi, ja hän korjautti järven itärannalla sijaineen huvilan.<ref>Rawski, Evelyn ''The Last Emperors: A Social History of Qing Imperial Institutions ''(University of California Press, 1998) s. 23 & 24</ref>
Hän myös laajensi [[Rehe]]n keisarillista palatsia [[Kiinan muuri]]n pohjoispuolella. Rehestä tuli käytännössä valtakunnan kolmas pääkaupunki, ja siellä Qianlong ylläpiti hovia mongoliylimysten kanssa. Hän vietti aikaa myös Mulanin metsästysmailla Rehen pohjoispuolella.
====Eurooppalaiset tyylit====
Vanhan Kesäpalatsin yhteyteen Qianlong antoi italialaiselle jesuiitta [[Giuseppe Castiglione]]lle toimeksi rakentaa [[Xiyanglou]] (西洋樓), eurooppalaistyylinen kartano, sillä hän oli viehättynyt eksoottisiin rakennuksiin ja esineisiin. Hän antoi myös ranskalalaiselle jesuiitta [[Michael Benoist]]ille tehtäväksi suunnitella keisariperheen iloksi määräajoin toimivia suihkulähteitä maanalaisine koneistoineen ja putkineen. Ranskalaisesta jesuiitta [[Jean Denis Attiret]]ista samoin kuin [[Jean-Damascène Sallusti]]ta tuli keisari Qianlongin hovimaalareita. Sallusti, Castiglione ja [[Ingantius Sichelbart]] yhdessä suunnittelivat taisteluja esittäviä kuparisia painotauluja.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Evelyn Rawski | Nimeke = The Last Emperors: A Social History of Qing Imperial Institutions | Sivu = 23-24 | Julkaisija = University of California Press | Vuosi = 1998}}</ref><ref name="Gernet1996">{{kirjaviite | Tekijä = Jacques Gernet|Nimeke = A History of Chinese Civilization|www=http://books.google.com/books?id=jqb7L-pKCV8C&pg=PA522|Vuosi = 1996 | Julkaisija = Cambridge University Press|Tunniste = ISBN 978-0-521-49781-7|Sivu = 522}}</ref>
Qianlingin hallituskaudella [[Turfan]]iin rakennettiin hänen isänsä muistoksi [[Eminin minareetti]].
==Myöhäisvuodet==
Viimeisinä vuosinaan Qianlong oli itsetyytyväinen ja vallan turmelema, mutta hänen haaveensa olivat haihtuneet, ja hän luotti korruptoituneisiin virkamiehiin kuten Yu Minzhongiin (于敏中) ja myöhemmin [[Heshen]]iin (和珅).
Koska Heshen oli ministereistä korkea-arvoisin ja siihen aikaan Qianlongin eniten suosima, keisari uskoi hänelle valtakunnan päivittäisten asioiden hoidon ja keskittyi itse taiteeseen ja kirjallisuuteen. Myöhemmin Heshen kuitenkin teloitettiin, ja silloin todettiin, että hänen varallisuutensa oli kaikkiaan 900 miljoonaa [[tael]]ia hopeaa, mikä vastaa Qing-hovin 12 vuoden ylijäämää.<ref>{{verkkoviite|Osoite = http://www.hudong.com/wiki/%E4%B9%BE%E9%9A%86|Nimeke=Qianlong|Julkaisija=hudong.com|Kieli = kiina}}</ref>
Kun Qianlongin kauden viimeisinä vuosina ei enää käyty sotia, Kiina vaurastui ulkomaankaupalla niin ettei keisarikunnassa kerätty veroja joka vuosi. Valtion kassassa oli yli 400 miljoonaa hopeadollaria Qianlongin luopuessa kruunusta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = McKay, Hill, Buckler, Erbey, Beck, Crowston, Wiesner-Hanks| Nimeke = A History of World Societies| Vuosi = 2009| Sivu = 587-588| Julkaisija = Bedford/St. Martin’s| Tunniste = ISBN 978-0-2305-8467-9}}</ref>
Virkamiehet olivat kuitenkin pitkään kavaltaneet valtion varoja ja harjoittaneet korruptiota. Lisäksi useat etelään tehdyt tarkastusmatkat, paltsien rakentaminen ja keisarin erikoinen elämäntyyli olivat kuitenkin jo tulleet valtiolle kalliiksi. Tämä sekä hänen korkea ikänsä ja se, ettei poliittisia uudistuksia ollut tehty, myötävaikutti osaltaan siihen, että jo hänen aikansa lopulla Qing-dynastia alkoi vähitellen rappeutua, mikä lopulta johti dynastian ja koko keisarikunnan häviöön ja heittää varjonsa hänen kunniakkaan ja loisteliaan poliittisen uransa ylle.<ref name="autogenerated1">Palace Museum: [http://www.dpm.org.cn/China/phoweb/ExpertsPage/1/E459.htm Qianlong Emperor (乾隆皇帝)]</ref>
===Macartneyn lähetystö===
[[Tiedosto:LordMacartneyEmbassyToChina1793.jpg|thumb|Lordi Macartneyn lähetystö, 1793.]]
[[Tiedosto:JosephMarieAmiot.JPG|thumb|The French [[Jesuit]] [[Joseph-Marie Amiot]] (1718–1793) toimi länsimaisten kielten virallisena kääntäjänä keisari Qianlongille.]]
[[Tiedosto:Houckgeest.JPG|thumb|Viimeinen eurooppalainen lähetystö Qianlongin hovissa vuonna 1795: [[Isaac Titshingh]] (vasemmalla, päässään valkoinen hattu) [[Andreas Everardus van Braam Houckgeest|A.E. van Braam Houckgeest]] (ilman hattua).]]
Länsimaat alkoivat 1700-luvun puolivälissä painostaa Qianlongia lisäämään ulkomaankauppaa. Ehdotettu kulttuurivaihto [[Brittiläinen imperiumi|Brittiläisen imperiumin]] ja Kiinan välillä kuitenkin epäonnistui monesta syystä. Ensinnäkään Kiina ei koskaan ennen ollut ollut vilkkaassa vuorovaikutuksessa merentakaisten maiden kanssa, lukuun ottamatta lähellä sijaitsevia vasallivaltioita, eikä Qianlongilla näin ollen ollut käyttökelpoisia esikuvia. Lisäksi kiinalainen ja brittiläinen käsitys maailmasta olivat sovittamattomassa ristiriidassa keskenään, sillä kiinalaiset uskoivat yhä järkkymättä maansa olevan "[[Keskustan valtakunta]]", maailman keskus, eivätkä Kiinan hallitus myöskään katsonut voivansa suostua brittien vaatimaan kauppasuhteiden nopeaan vapauttamiseen.
Kiinalaisten perinteistä käsitystä Kiinasta maailman sivistyksellisenä keskuksena kuvastaa erityisesti kirje, jonka Qianlong lähetti vuonna 1793 [[Britannia]]n kuningas [[Yrjö III]]:lle vastauksena tämän ehdottaessa pysyvän lähetystön perustamista [[Peking]]iin:<ref name=Toynbee />
<blockquote>Sinä, oi Kuningas, asut monien merten takana, mutta olet kuitenkin tuntenut nöyrää halua päästä nauttimaan sivistyksemme antimista ja lähettänyt tänne valtuuskunnan, joka kunnioittavasti on tuonut perille viestisi... Olen lukenut läpi kirjelmäsi. Sen vakavat sanat osoittavat harrasta nöyryyttäsi, mikä ansaitsee mitä korkeimman kiitoksen.<br><br> Mitä tulee pyyntöösi saada asettaa hoviini lähettilääksi joku alamaisesi, joka valvoisi maasi ja Kiinan välistä kauppaa, se on vastoin kaikkia keisarillisen huoneeni tapoja eikä voi tulla kysymykseenkään... Vakuutat siinä määrin kunnioittavasi Taivaallista hoviamme, että tunnet halua omaksua sivistyksemme. Hovitapamme ja lakimme eroavat kuitenkin niin täydellisesti Sinun maasi tavoista, että vaikka lähettilääsi pystyisikin omaksumaan sivistyksemme alkeet, et koskaan kykenisi juurruttamaan tapojamme ja sääntöjämme vieraan maasi kamaraan. Oppikoonpa lähettilääsi siis miten paljon tahansa, siitä ei olisi mitään hyötyä.<br><br> Minulla, joka olen koko avaran maailman valtias, on vain yksi päämäärä, nimittäin täydellinen hallitus ja valtion velvoitusten täyttäminen. Oudot ja kallisarvoiset esineet eivät minua kiinnosta. Jos olen käskenyt, oi Kuningas, että lähettämäsi lahjat on otettava vastaan, se on tapahtunut vain siksi, että antamalla tuoda ne maailman ääristä olet osoittanut alttiuttasi. Hallitushuoneemme mahtava loiste on kantautunut kaikkiin maihin auringon alla ja kaikkien kansojen kuninkaat ovat lähettäneet meille kallisarvoisia antimia sekä maitse että meritse. Kuten lähettilääsi saa nähdä, meillä on kaikkea. En anna mitään arvoa oudoille tai merkillisille kapineille enkä tarvitse maasi tuotteita.</blockquote>
Yrjö III oli lähettänyt [[Geroge Macartney]]n erikoislähettilääksi Kiinaan neuvottelemaan ulkomaankaupasta. Hänelle myönnettiin audienssi keisari Qianlongin luona, ja hän oli läsnä keisarin 80-vuotispäivillä. Audienssin luonteesta ja siitä, millaisia seremonioista silloin pidettiin, on jatkuvasti väitelty. Macartney vastusti ankarasti Qing-hovin pyyntöä, että brittiläisten neuvottelijoiden olisi polvistuttava ja suoritettava [[kowtow]], ja siitä, mitä todellisuudessa tapahtui, kiinalaiset aikalaislähteet antavat varsin erilaisen kuvan kuin brittiläiset.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Alain Peurefitte | Nimeke = The Immobile Empire | Julkaisija = Random House | Vuosi = 1992 | Selite = Teoksessa annetaan tavanomainen käsitys siitä, mitä audienssissa tapahtui | Tunniste = ISBN 0-394-58654-9 | www = http://books.google.fi/books?id=R1tnAAAAMAAJ&q=Immobile+empire&dq=Immobile+empire&hl=en&ei=ONnRTu3zDoKvgwf44omNAg&sa=X&oi=book_result&ct=result&redir_esc=y}}</ref><ref>{{kirjaviite | Tekijä = James L. Hevia | Nimeke = Cherisinng Men from Afar: Qing Guest Ritual and the Macartney Embassy of 1793 | Julkaisija = Duke University Press | Vuosi = 1995 | Selite = Teoksessa arvostellaan tavanomaista käsitystä}}</ref>
Yksi läsnä olleista Britannian edustajista, Aeneas Anderson, antoi ikääntyneestä keisarista varsin myönteisen<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Æneas Anderson | Nimeke = A Narrative of the British Embassy to China, in the Years 1792, 1793, and 1794; Containing the Various Circumstances of the Embassy, with Accounts of Customs and Manners of the Chinese | Sivu = 176 | Julkaisija = J. Debrett | Julkaisupaikka = Lontoo | Vuosi = 1795}}</ref>, mutta Macartney itse varsin kielteisen kuvan.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Helen H. Robbins | Nimeke = Our First Ambassador to China: An Account of the Life of George, Earl of Macartney, with Extracts from His Letters, and the Narrative of His Experiences in China, as Told by Himself, 1737-1806 | Sivu = 386 | Julkaisija = John Murray |Julkaisupaikka=Lontoo | Vuosi = 1908 | www = http://ebook.lib.hku.hk/CTWE/B36599578/}}</ref>
===Titsinghin lähetystö===
Qianlongin hoviin saapui vuonna 1795 myös [[Alankomaat|Alankomaiden]] lähetystö, ja tämä olikin viimeinen kerta, jolloin kukaan eurooppalainen saapui Kiinan hoviin perinteisten kiinalaisten ulkomaansuhteiden merkeissä.<ref>O'Neil, Patricia O. (1995). ''Missed Opportunities: Late 18th century Chinese Relations with England and the Netherlands.'' [väitöskirja, University of Washington]</ref>
Alankomaiden ja samalla [[Alankomaiden Itä-Intian kauppakomppania]]n edustajana [[Isaac Titsingh]] matkusti vuosina 1794-1795 [[Peking]]iin Qianlongin valtakauden 60-vuotisjuhliin.<ref>Duyvendak, J.J.L. (1937). 'The Last Dutch Embassy to the Chinese Court (1794–1795).' ''T'oung Pao'' 33:1–137.</ref> Titsinghin seurueeseen kuului myös amerikanhollantilainen [[Andreas Everardus van Braam Houckgeest]],<ref>van Braam Houckgeest, Andreas Everardus. (1797). ''Voyage de l'ambassade de la Compagnie des Indes Orientales hollandaises vers l'empereur de la Chine, dans les années 1794 et 1795;'' englanninkielinen käännös vuodelta : [http://ebook.lib.hku.hk/CTWE/B2962471X/ ''An authentic account of the embassy of the Dutch East-India company, to the court of the emperor of China, in the years 1974 and 1795,'' Vol. I.]</ref>
jonka yksityiskohtainen kuvaus tästä lähetystöstä pian julkaistiin sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa.
[[Chrétien Louis-Joseph de Guignes]], joka käänsi Titshingin kuvauksen ranskaksi, julkaisi lähetystöstä vuonna 1808 myös oman selontekonsa. Hänen teoksensa ''Voyage a Pékin, Manille et l'Ile de France'' antoi asiasta varsin toisenlaisen kuvan kuin muut liikkeellä olleet. Titsingh itse kuoli ennen kuin oli ehtinyt laatia vastinetta Guignesin esitykselle.
Toisin kuin Macartney, Titsingh myöntyi vuonna 1795 suorittamaan [[kowtow]]in. Titsihgh seuraajineen pääsi osallistumaan moniin kiinalaisten järjestämiin, hovin tapojen mukaisiin juhliin.<ref>van Braam, ''An authentic account...,'' Vol. I (1798 English edition) pp. 283–288.</ref>
==Vallasta luopuminen==
Lokakuussa 1795 Qianlong ilmoitti virallisesti, että seuraavana keväänä hän vapaaehtoisesti luopuisi valtaistuimsesta poikansa hyväksi. Qianlongin kerrottiin jo valtaan noustessaan luvanneen, ettei hän tulisi hallitsemaan kauemmin kuin isoisänsä, keisari [[Kangxi]], joka oli hallinnut 61 vuotta.
Jo ennen vallasta luopumistaan Qianlong muutti pois Kielletyn kaupungin ''Hengenviljelyn palatsista'', joka vanhastaan oli kuulunut vain hallitsevalle keisarille, ja vuonna 1771 keisari määräsi toiseen paikkaan [[Kielletty kaupunki|Kielletyssä kaupungissa]] rakennettavaksi suuren, muurien ympäröimän ''Rauhallisuuden pitkäikäisyyden palatsin'' (''Ningshou gong'')<ref name="ICON" />, joka nykyään tunnetaan ''Qianlongin puutarhana''.<ref name="WMF">{{verkkoviite|Osoite = http://www.wmf.org/project/juanqinzhai-qianlong-garden | Nimeke = Juanqizhai in the Qianlong Garden | Julkaisija = World Monuments Fund | Viitattu = 15.2.2014}}</ref> Qianlong itse ei kuitenkaan koskaan muuttanut sinne asumaan.<ref name="nytjacobs"/>
Qianlong luopui valtaistuimesta vuonna 1795, 85-vuotiaana, valtakautensa 60:ntenä vuotena, poikansa, keisari [[Jiaqing]]in hyväksi. Seuraavien neljän vuoden ajan hän käytti arvonimenä ''Taishang Huang'', "väistynyt keisari" (太上皇), mutta todellisuudessa hän edelleen johti maata ja Jiaqing hallitsi vain nimellisesti.
Qianlong kuoli vuonna 1799.<ref name="autogenerated1" /><ref>Palace Museum: [http://www.dpm.org.cn/China/phoweb/ExpertsPage/1/E460.htm Jiaqing Emperor (嘉庆皇帝)]</ref>
==Legendoja==
Kirjallisuudestakin tunnetun legendan mukaan Qianlong olisi ollut hainingilaisen Chen Yuanlongin poika. Valitessaan seuraajaa valtaistuimelle [[Kangxi]] ei edellyttänyt vain, että seuraajan olisi kyettävä hyvin hallitsemaan valtakuntaa vaan myös, että hänen seuraajansa poikakin olisi yhtä kyvykäs voidakseen varmistaa mantšujen vallan maassa ikuisiksi ajoiksi. Yongzhengin oma poika oli heikkotahtoinen, ja tarinan mukaan Yongzheng olisi salaisesti vaihtanut oman tyttärensä Chen Yuanlongin poikaan, josta tuli Kangxin suosikki. Täten Kangxi hyväksyi [[Yongzheng]]in seuraajakseen, mikä myöhemmin johti siihen, että tämän pojasta, Honglista, tuli keisari Qianlong. Myöhemmin Qianlong kävi neljä kertaa maan eteläosissa ja tällöin myös [[Haining]]issa Chenin luona jättäen sinne omia kaunokirjoitettuja tekstejä ja antoi myös useita keisarillisia määräyksiä, joiden ansioista Haining pysyi verovapaana alueena.
Tarina on kuitenkin monesta syystä ongelmallinen. Ensinnäkin Yongzhengin vanhin elossa ollut poika, Hongshi, oli vasta 7-vuotias Honglin syntyessä, ja siinä vaiheessa hän ei olisi vielä kyennyt tekemään ratkaisevaa päätöstä keisarihuoneeseen kuuluvan tytön vaihtamiseksi ulkopuoliseen poikaan, mikä sitä paitsi olisi, jos asia olisi paljastunut, saattanut hänet häpeään ja epäsuosioon, ja hänet olisi voitu sen vuoksi tuomita kuolemaankin. Toiseksi Yongzhengilla oli kolme muutakin poikaa, jotka elivät aikuisikään ja olisivat myös voineet periä valtakunnan. Itse asiassa koska Hongshi ainoana Yongzhengin pojista pakotettiin tekemään itsemurha, olisi paljon loogisempaa olettaa hänen olleen adoptoitu poika, jos kukaan heistä oli sellainen.
Tarinat, joiden mukaan Qianlong kävi kuusi kertaa [[Jiangnanissa]] tavalliseksi kansalaiseksi tekeytyneenä ovat olleet suosittuja useamman sukupolven ajan. Kaikkiaan hän kävi Jiangnanissa kahdeksan kertaa, kun taas Kangxi oli käynyt siellä vain kuudesti.
== Perhe ==
* Isä: Keisari [[Yongzheng]]
* Äiti: Keisarinna [[Xiaoshengxian]]
===Puolisot===
* Keisarinnat:
** [[Xiaoxianchun]]
** [[Ulanara]]
** [[Xiaoyichun]]
* Keisarilliset jalosukuiset puolisot:
** Huixian （慧贤皇贵妃）
** Chunhui （纯惠皇贵妃）
** Qinggong （庆恭皇贵妃）
** Zhemin (哲憫皇貴妃), Fuca-klaanista (富察).
** Shujia (淑嘉皇貴妃), Jingiya-klaanista (金佳).
* Jalosukuiset puolisot::
** Wan （婉贵妃）
** Ying
** Xin
** Yu (愉貴妃), Keliyete-klaanista (珂里葉特)
** Xun
* Puolisot :
** Jin (晉妃), Fuca-klaanista (富察)-klaanista.
** Rong （香妃，容妃）
** Shu
** Dun
* Keisarilliset jalkavaimot
** Yi (儀嬪), Huang-klaanista (黃).
** Xun (恂嬪), Huoshuote-klaanista (霍碩特).
** Gong (恭嬪), Lin-klaanista (林).
** Yi (怡嬪), Bo-klaanista (柏).
** Shen (慎嬪), Bai'ergesi-klaanista (拜爾噶斯).
** Cheng (誠嬪), [[Niohuru]]-klaanista.
* Jalosukuiset rouvat:
** Shun
** Silin-Gioro (西林覺羅氏)
** (柏氏)
** Rui (瑞貴人), Suochuoluo (索綽絡)-klaanista.
** Duo (多貴人), [[Borjigin|Borjigit]]-klaanista.
** Wu (武貴人)
** Jin (金貴人)
** Xin (新貴人)
** Fu (福貴人)
* Ensimmäisen luokan naispalveijat:
** Bai (白常在)
** Kui (揆常在)
** Ning (寧常在)
** Ping (平常在)
** Na (那常在)
<ref>Draft history of the Qing dynasty, Consort files. 《清史稿》卷二百十四．列傳一．后妃傳.</ref>
===Pojat===
{|class="wikitable" style="font-size: 95%;"
|-
! # !! Nimi !! Äiti !! Syntymäaika !! Kuolinaika !! arvonimi
|-
| 1 || Yonghuang (永璜) || Keisarillinen jalosukuinen puoliso Zhemin || 5. heinäkuuta 1728 || 21. huhtikuuta 1750 || Ensimmäisen arvoluokan prinssi Ding'an (定安親王)
|-
| 2 || Yonglian (永璉) || Keisarinna Xiaoxianchun || 9. elokuuta 1730 || 23. marraskuuta 1738 || Crown Prince Duanhui (端慧太子)
|-
| 3 || Yongzhang (永璋) || Keisarillinen jalosukuinen puoliso Chunhui || 15. heinäkuuta 1735 || 26. elokuuta 1760 || Toisen arvoluokan prinssi Xun (循郡王)
|-
| 4 || Yongcheng (永珹) || Keisarillinen jalosukuinen puoliso Shujia || 21. helmikuuta 1739 || 5. huhtikuuta 1777 || Ensimmäisen arvoluokan prinssi Lüduan (履端親王)
|-
| 5 || [[Yongqi (prince)|Yongqi]] (永琪) || Jalosukuinen Yu || 23. maaliskuuta 1741 || 16. huhtikuuta 1766 || Ensimmäisen arvoluokan prinssi Rongchun (榮純親王)
|-
| 6 || Yongrong (永瑢) || Keisarillinen jalosukuinen puoliso Chunhui || 28. tammikuuta 1744 || 13. kesäkuuta 1790 || Ensimmäisen arvoluokan prinssi Zhizhuang (質庄親王)
|-
| 7 || Yongcong (永琮) || Keisarinna Xiaoxianchun || 27. toukokuuta 1746 || 29. tammikuuta 1748 || Ensimmäisen arvoluokan prinssi Zhe (哲親王)
|-
| 8 || Yongxuan (永璇) || Keisarillinen jalosukuinen puoliso Shujia || 31. elokuuta 1746 || 1. syyskuuta 1832 || Ensimmäisen arvoluokan prinssi Yishen (儀慎親王)
|-
| 9 || (''nimetön'') || Keisarillinen jalosukuinen puoliso Shujia || 2. elokuuta 1748 || 11. kesäkuuta 1749 ||
|-
| 10 || (''nimetön'') || Shu || 12. kesäkuuta 1751 || 7. heinäkuuta 1753 ||
|-
| 11 || Yongxing (永瑆) || Keisarillinen jalosukuinen puoliso Shujia || 22. maaliskuuta 1752 || 10. toukokuuta 1823 || Ensimmäisen arvoluokan prinssi Chengzhe (成哲親王)
|-
| 12 || Yongji (永璂) || Keisarinna Ulanara || 7. kesäkuuta 1752 || 17. maaliskuuta 1776 || ''Beile'' (貝勒)
|-
| 13 || Yongjing (永璟) || Keisarinna Ulanara || 2. tammikuuta 1756 || 7. syyskuuta 1757 ||
|-
| 14 || Yonglu (永璐) || Keisarinna Xiaoyichun || 31. elokuuta 1757 || 3. toukokuuta 1760 ||
|-
| 15 || Yongyan (永琰) || Keisarinna Xiaoyichun || 13. marraskuuta 1760 || 2. syyskuuta 1820 || Keisari [[Jiaqing]]
|-
| 16 || (''nimetön'') || keisarinna Xiaoyichun || 13. tammikuuta 1763 || 6. toukokuuta 1765 ||
|-
| 17 || [[Yonglin]] (永璘) || Keisarinna Xiaoyichun || 17. kesäkuuta 1766 || 25. huhtikuuta 1820 || Ensimmäisen arvoluokan prinssi Qingxi (慶僖親王)
|}
===Tyttäret===
Keisari Qianlongin tyttärien omia nimiä ei tunneta.
Qianlong adoptoi veljentyttärensä, Heshuon prinessa Hewanin (和碩和婉公主; 24. heinäkuuta 1734 – 2. toukokuuta 1760). Hän oli Qianlongin nuoremman velipuolen, Hongzhoun, prinssi Hen ja tämän ensimmäisen puolison Ujakun (烏札庫氏) tytär.
{|class="wikitable" style="font-size: 95%;"
|-
! # !! Arvonimi !! Äiti !! Syntymäaika !! Kuolinaika !! Puoliso
|-
| 1 || (''nimetön'') || Keisarinna Xiaoxianchun || 1728 || 1729 ||
|-
| 2 || (''nimetön'') || Keisarillinen jalosukuinen puoliso Zhemin || 1731 || 1731 ||
|-
| 3 || Kurunin prinsessa Hejing (固倫和敬公主) || Keisarinna Xiaoxianchun || 28. kesäkuuta 1731 || 15. elokuuta 1792 || Sebutengbalezhu'er (色布騰巴勒珠爾) [[Borjigin|Borjigit]]-klaanista
|-
| 4 || Heshuon prinsessa Hejia (和碩和嘉公主) || Keisarillinen jalosukuinen puoliso Chunhui || 24. joulukuuta 1745 || 29. lokakuuta 1767 || Fulungga (福隆安) Fuca-klaanista (富察)
|-
| 5 || (''nimetön'') || Empress Ulanara || 1753 || 1755 ||
|-
| 6 || (''nimetön'') || Noble Consort Xin || 24. elokuuta 1755 || 27. syyskuuta 1758 ||
|-
| 7 || Kurunin prinsessa Hejing (固倫和靜公主) || Keisarinna Xiaoyichun || 10. elokuuta 1756 || 9. helmikuuta 1775 || Lawangduo'erji (拉旺多爾濟) [[Borjigin|Borjigit]]-klaanista
|-
| 8 || (''nimetön'') || Noble Consort Xin || 1758 || 1767 ||
|-
| 9 || Heshuon prinsessa Hege (和碩和恪公主) || Keisarinna Xiaoyichun || 17. elokuuta 1758 || 14. huhtikuuta 1780 || Jalantai (札蘭泰) Uya (烏雅)-klaanista.
|-
| 10 || [[Kurunin prinsessa Hexiao]] (固倫和孝公主) || Dun || 2. helmikuuta 1775 || 13. lokakuuta 1823 || Fengšen Yendehe (豐紳殷德) [[Niohuru|Niuhuru]]-klaanista
|}
<!--
Nämä mallineet joko eivät toimi tai en osannut niitä käyttää. Kaavio Pitäisi saada samannäköisesti kuin engl. Wikipediassa käytetty ahnentafel-mallineella saatu sukupuu. Jos joku saa sen kuntoon tai tuntee mallineet paremmin, voisiko korjata?
==Esivanhemmat==
{{Sukupuu/alku|Ancestors of the Qianlong Emperor|width=100%}}
<center>{{sukupuu
|style=font-size: 90%; line-height: 110%;
|border=1
|boxstyle=padding-top: 0; padding-bottom: 0;
|boxstyle_1=background-color: #fcc;
|boxstyle_2=background-color: #fb9;
|boxstyle_3=background-color: #ffc;
|boxstyle_4=background-color: #bfc;
|boxstyle_5=background-color: #9fe;
| 1 = 1. '''Hongli, keisari Qianlong'''
| 2 = 2. Keisari [[Emperor]]
| 3 = 3. Keisarinna [[Xiaoshengxian]]
| 4 = 4. [[Kangxi Emperor]]
| 5 = 5. Keisarinna [[Xiaogongren]]
| 6 = 6. Niuhuru Lingzhu
| 7 =
| 8 = 8. Keisari [[Shunzhi]]
| 9 = 9. Keisarinna [[Xiaokangzhang]]
|10 = 10. Uya Weiwu
|11 =
|12 = 12. Niuhuru Eidu
|13 =
|14 =
|15 =
|16 = 16.[[Hong Taiji]]
|17 = 17. Keisarinna [[Xiaozhuang]]
|18 = 18. Tong Tulai
|19 =
}}</center>
{{sukupuu/loppu}}
-->
{{käännös|:en:Qianlong emperor}}
==Lähteet==
* Æneas Anderson, [http://ia360931.us.archive.org/0/items/ANarrativeOfTheBritishEmbassyToChina1793/AndersonNarrativeOfTheBritishEmbassyToChina1793.pdf A Narrative of the British Embassy to China, in the Years 1792, 1793, and 1794; Containing the Various Circumstances of the Embassy, with Accounts of Customs and Manners of the Chinese] (London: J. Debrett, 1795)
* Andreas Everardus van Braam Houckgeest, Andreas Everardus. (1797). ''Voyage de l'ambassade de la Compagnie des Indes Orientales hollandaises vers l'empereur de la Chine, dans les années 1794 et 1795.'' Philadelphia: M.L.E. Moreau de Saint-Méry.
* Van Braam Houckgeest, Andreas Everardus. (1798). [http://ebook.lib.hku.hk/CTWE/B2962471X/ ''An authentic account of the embassy of the Dutch East-India company, to the court of the emperor of China, in the years 1974 and 1795,'' Vol. I.] London : R. Phillips. [digtoinut [[Hongkongin yliopisto]], [http://lib.hku.hk/database/ Digital Initiatives,] [http://xml.lib.hku.hk/gsdl/db/ctwe/search.shtml "China Through Western Eyes."] ]
* {{verkkoviite | Kirjoittaja = Michael Edmund Clarke | Ajankohta = 2004 | Otsikko = In the Eye of Power: China and Xinjiang Qing Conquest to the 'New Great Game' for Central Asia, 1759–2004|Osoite=http://www4.gu.edu.au:8080/adt-root/uploads/approved/adt-QGU20061121.163131/public/02Whole.pdf|Julkaisija = Griffith University, Brisbane (väitöskirja)}}
* Chrétien-Louis-Joseph de Guignes, Chrétien-Louis-Joseph (1808). ''Voyage a Pékin, Manille et l'Ile de France.'' Pariisi.
* Dai, Yingcong (2004). [http://www.jstor.org/pss/3876499 "A Disguised Defeat: The Myanmar Campaign of the Qing Dynasty".] ''Modern Asian Studies'' (Cambridge University Press).
* {{kirjaviite | Tekijä = R. Kent Guy | Nimeke = The Emperor's Four Treasures |Julkaisija=Harvard University Press |Vuosi = 1987 |Sivu=167|Tunniste = ISBN 978-0-674-25115-1|www=http://books.google.com/?id=bFA6a60_5LgC&pg=PA78&dq=The+Emperor%27s+Four+Treasuries:+Scholars+and+the+State+in+the+Late+Ch%27ien-lung+Era.#PPA166,M1}}
* Hall, D.G.E. (1960). Burma (3rd edition ed.). Hutchinson University Library. ISBN 978-1-4067-3503-1.
* Michael Henss: ''[http://www.asianartgallery.co.uk/research/article.php?article=Grand%20Lama The Qianlong Emperor as a Grand Lama]''. In: [http://www.asianartgallery.co.uk/research/article.php?article=Grand%20Lama Asian Art Gallery], marraskuu 1998.
* Robbins, Helen Henrietta Macartney (1908). [http://ebook.lib.hku.hk/CTWE/B36599578/ ''Our First Ambassador to China: An Account of the Life of George, Earl of Macartney with Extracts from His Letters, and the Narrative of His Experiences in China, as Told by Himself, 1737–1806, from Hitherto Unpublished Correspondence and Documents.''] London : John Murray. [digitoinut [[Hongkongin yliopisto]], [http://lib.hku.hk/database/ Digital Initiatives,] [http://xml.lib.hku.hk/gsdl/db/ctwe/search.shtml "China Through Western Eyes."] ]
* {{kirjaviite | Tekijä = Willard J. Peterson | Luku = The Ch'ien-Lung Reign | Kirjoittaja = Alexander Woodside | Nimeke = The Cambridge History of China |Julkaisija=Cambridge University Press | Vuosi = 2002 | Tunniste = ISBN 978-0-521-24334-6|Sivut=230–309|www=http://books.google.com/?id=hi2THl2FUZ4C&pg=PA290&dq=The+Literary+Inquisition+of+Ch%27ien-Lung.}}
=== Viitteet ===
{{viitteet}}
Rivi 34 ⟶ 335:
| Seuraaja = [[Qing Jiaqing]]
}}
[[Luokka:Kiinan keisarit]]
| |||