Ero sivun ”Jacques Tati” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Alkuvuodet: w |
p →Hulot: w |
||
Rivi 29:
=== Hulot ===
Seuraavaa pitkää elokuvaansa, suomeksi harhaanjohtavasti käännettyä ''[[Riemuloma Rivieralla]]'' (''Les vacances de M. Hulot'', [[1953]]) varten Tati loi legendaarisen hahmonsa Monsieur Hulot'n.
Tatin kantavia teemoja ovat toisaalta ranskalaisen keskiluokan [[Ironia|ironinen]] kuvaaminen, toisaalta kritiikki modernismia kohtaan ja perinteisen elämäntyylin nostalginen puolustaminen. Hänen huumorinsa nousee modernin, näennäisen tehokkaan elämäntavan aiheuttamista ongelmista. ''Lystikkäässä kirjeenkantajassa'' ranskalainen maaseutu on yhä rikkumattomasti ranskalaista ja kiireetöntä. Paikallinen postiljooni Francis (Tati) näkee uutisfilmin amerikkalaisten postinkantajien tehokkuudesta ja yrittää tehostaa toimintaansa, mutta joutuu erilaisten katastrofien jälkeen palaamaan takaisin perinteiseen tyyliinsä.
Rivi 35:
Elokuvan [[Enoni on toista maata]] maailma on jo kaksijakoinen. Monsieur Hulot'n ylempää keskiluokkaa edustava sukulaisperhe on hankkinut itselleen huippumodernin talon kaikkine nykyajan mukavuuksineen, mutta heidän rahan ja tavaran ympärillä pyörivä kliininen elämänsä ei ole onnellista. Perheenisä ajaa poikansa aamulla kouluun pitkin ruuhkaista moottoritietä, jolla ajaa satoja täysin samanlaisia autoja. Pojan koulu ja isän tehdas ovat täysin samanlaisia laatikkomaisia rakennuksia, joiden käyttötarkoitus selviää vain seinässä olevasta kyltistä. Vastapoolina toimii työtön Hulot, joka elää vaatimattomassa mutta kodikkaassa asunnossaan vanhan rehevän kaupunkikulttuurin ympäröimänä. Hänen elinpiiriään kuitenkin jatkuvasti nakerretaan modernin tieltä.
Suosion myötä Tati sai entistä enemmän resursseja elokuviinsa, ja käyttikin niitä runsain mitoin seuraavan elokuvansa ''Playtimen'' ([[1967]]) tekemiseen. Tati rakennutti elokuvaansa varten kokonaisen kulissikaupungin, käytti kallista [[70 millimetrin filmi|70-millistä filmiä]] perinteisen [[Kinofilmi|35-millisen]] sijaan ja kuvasi lukemattomia ottoja. Jo pelkästään ääniraitaa työstettiin vuosi. ''Playtimessa'' modernismi on voittanut lopullisesti perinteisen elämäntavan, se on purevan satiirinen katsaus moderniin kaupunkilaiselämään, jossa ihmiset elävät sisällötöntä ja kliinistä elämää lasisten pilvenpiirtäjien ja amerikkalaisen kulutuskrääsän keskellä. Vaikka ''Playtime'' onkin nykyään filmihullujen lemmikki, oli se aikanaan valtava kaupallinen katastrofi. Kolme tuntia pitkä, käytännöllisesti katsoen juoneton elokuva ei tavoittanut yleisöään, joten Tati joutui myymään talonsa ja työskentelemään pikkurooleissa sekä ohjaamaan tv-mainoksia seuraavat vuodet maksaakseen velkansa.
''Playtimen'' jälkeen Tati ehti ohjata vain yhden teatterielokuvan, ''Trafic – liikenne'' (''Trafic'', [[1971]]). Traficissa Tati käsittelee edelleen modernistuvaa yhteiskuntaa, nyt lähinnä henkilöautoilun kautta. Väitetään, että elokuvan tuottajat halusivat Playtimen taloudellisen katastrofin jälkeen elokuvan, jossa oli selkeä juoni. Elokuvassa M. Hulot on retkeilyautoja valmistavan yrityksen Altra Motorsin suunnittelija, joka on matkalla viemässä malliautoa Pariisista Amsterdamin autonäyttelyyn. Elokuvaa voidaan pitää eräänlaisena ''road movien'' alkuasteena.
| |||