Ero sivun ”English Electric Canberra” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Parantelua ja täsmentelyä. |
Kh & wl. |
||
Rivi 2:
[[Tiedosto:EB-57B 01.jpg|thumb|Martin Canberra EB-57B]]
[[File:928 Desktop.jpg|thumb|NASAn WB57-F]]
'''English Electric Canberra''' oli ensimmäisen sukupolven suihkupommittaja.<ref>Donald 1997 s. 88</ref> Sitä valmistettiin suuria määriä 1950-luvulla; 901 konetta Englannissa, 48 konetta Australiassa sekä 403 lisenssikonetta Yhdysvalloissa nimellä '''Martin B-57'''.<ref>Donald 1997 s. 89</ref> Tyyppi oli käytössä aina vuoteen 2006 asti.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.bywat.co.uk/end.html | Nimeke = English Electric Canberra – End of an Era | Julkaisija = bywat.co.uk | Viitattu = 27.7.2010 | Kieli = {{en}} }}</ref> [[NASA]]lla on ilmakehätutkimuskäytössä kaksi B-57-konetta.<ref>{{Verkkoviite |Osoite=http://www.nasa.gov/missions/research/b-57_feature.html |Nimeke=B-57 Still Going Strong at 59 |Ajankohta=2009-3-3}}</ref>
Canberra löi 1950-luvun lopulla lentokoneiden korkeusennätyksen kolmesti. Se ylitti v. [[1955]] maagisena pidetyn rajan, 20 km eli 20 000 m (66 000 jalkaa). Tuohon aikaan mainittuun korkeuteen ylsivät ainoastaan rakettikäyttöiset, ns. [[X-lentokoneet|X-sarjan]] amerikkalaiset koekoneet. Canberra oli suhteellisen edullinen valmistuskustannuksiltaan, varsinkin esim. [[B-58]] Hustleriin verrattuna. Sitä pidettiin myös varsin luotettavana käyttövarmuudeltaan. English Electric Canberra oli palveluksessa Yhdysvaltain ja Australian ohella, mm.
English Elecric Canberra oli mahdollistaa varustaa myös [[ydinpommi|ydinpommein]]. Tässä käyttötarkoituksessa olisivat kyseeseen tulleet etupäässä sekä taktinen [[ydinase]] [[Red Beard]], että [[WE-177|WE-177A]].
Ulkomuodoltaan Canberra on erittäin helppo tunnistettava. Koneella on suhteellisen mittava siipipinta-ala, ja sen siivet ovat ns. trapetsimuotoiset, vrt. [[saksalainen|saksalaiset]] [[Messerschmitt]] [[Me 109|Me-109]] sekä [[Focke-Wulf]] [[Fw 190|Fw-190]]. Brittiläiseksi koneeksi, trapetsi-siipi olikin suhteellisen harvinaista - sillä elliptinen siipi oli sitä paljon yleisempi. Vuoden 1949 konseptio näkynee myöskin, tuolle ajalle tyypillisenä läpisiiven olevana moottorin
Ensimmäisen sarjan jälkeen yhdysvaltalaisen version ohjaamo muutettiin peräkkäin istuttavaksi.
|