'''Lyydi''' on [[suomalais-ugrilaiset kielet|suomalais-ugrilaisiin kieliin]] kuuluva [[itämerensuomalaiset kielet|itämerensuomalainen]] kieli tai murremurreisto, joka kuuluu [[uralilaiset kielet|uralilaiseen kielikuntaan]]. [[lyydiläiset|Lyydiläisten]] varhaishistoria, samoin kuin [[karjalaiset|karjalaistenkin]], on jäänyt niukasti tutkituksi. Yleiseksi on muodostunut näkemys siitä, että lyydiläiset ovat muodostuneet keskiaikaisten karjalaisten kohdatessa [[vepsäläiset|vepsäläisiä]]vaikutuksesta ja samalla sulauttaneet itseensä paikalliset [[saamelaiset]], mikä on viime kädessä luonut omintakeisen kielen ja kulttuurin. Ensimmäinen kirjallinen lähde, jossa lyydiläiset mainitaan on [[Ahmed ibn Fadlan]]in kertomus matkastaan Volgalle vuosina 921-922, joissa lyydiläisistä käytetään nimitystä ”luud-aana”. Keskiaikaisissa venäläisissä lähteissä lyydiläiset mainitaan usein nimellä людины / ljudiny eikä heitä tällöin samaisteta karjalaisiin. Mutta jo huomattavasti aiemmin eräästä Novgorodin kaupunginosasta käytettiin nimeä Людин / Людинов eli Ljudin / Ljudinov. Toisen, melko yleisen tieteellisen tulkinnan mukaan sana ''lyydi'' olisi peräisin [[venäjän kieli|venäjän]] sanasta ''люди'' (''ljudi'') 'ihmiset'; 'miehet'; 'palvelusväki'.{{lähde}}
