Ero sivun ”Ampex” versioiden välillä

John T. Mullin oli Yhdysvaltain armeijan viestijoukkojen majuri, joka osallistui Normandian maihinnousuun. Hän kuunteli yövuoroissa saksalaisten radioasemien nauhoitettuja musiikkilähetyksiä ja huomasi niiden äänenlaadun olevan paljon parempi kuin yhdysvaltalaisten tai englantilaisten nauhoitusten. Saksan antautumisen jälkeen Mullin lähetettiin Saksaan tutkimaan Saksan armeijan salaista elektroniikkaa. Tällä matkalla hän kävi Frankfurtin lähellä radioasemalla ja näki saksalaisia [[magnetofoni|magnetofoneja]]. Mullin hankki neljä tällaista magnetofonia, joista kaksi tuli Yhdysvaltain valtiolle ja kaksi hänelle itselleen. Kaliforniassa Mullin kokosi laitteet ja teki niihin parannuksia ja alkoi esitellä niitä vuonna 1946. Vuonna 1947 hän esitteli laitteita Bing Crosbylle. Crosby oli stressaantunut suorista radiolähetyksistä ja hän innostui uudesta laitteesta. Crossby palkkasi Mullinin nauhoittamaan ja edistämään Crosbyn esityksiä kaudeksi 1947-1948. Myöhemmin Crosby sijoitti 50'000 dollaria ensimmäisen yhdysvaltaisen kelanauhurin kehittämiseen. Vuosina 1946-1948 Mullin oli käyttänyt nauhreissanauhureissa saksalaista BASFin[[IG Farben]]in rautaoksinauhaa, mutta vuodesta 1948 alkaen Ampex nauhureissa käytettiin [[3M]] Scotch 111 gamma-rautaoksidipäällystettyä asetaattinauhaa.<ref>Chaline sivut 151-153</ref>