Ero sivun ”Leimaverolaki (Iso-Britannia)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p tark., kh, typo |
tuo oli väärinkäsitys, oli keksinyt sen jo aiemmin |
||
Rivi 7:
Laki hyväksyttiin [[22. maaliskuuta]] [[1765]]. Se johti Pohjois-Amerikan siirtokunnissa monenlaisiin vastareaktioihin ja mielenosoituksiin.<ref name="kronikka">''Ihmiskunnan kronikka 1739–1860'', s. 600–601. Gummerus 1988.</ref> [[Boston]]issa ensimmäinen Lontoosta lähettety leimapaperilähetys poltettiin julkisesti protestina laille. Kaikkiin siirtokuntiin lähetettiin virkamies huolehtimaan leimamerkkien levittämisestä veron perimiseksi, mutta spontaanit väkijoukkojen nousut pakottivat heidät luopumaan tehtävistään. Lain toimeenpanoon tarkoitettua hallintokoneistoa ei missään vaiheessa saatu toimimaan vastarinnan vuoksi. Lisäksi siirtokuntalaiset organisoivat kaikkien englantilaisten tuotteiden ostoboikotin, jolla oli suurin vaikutus, sillä se vahingoitti myös enlgantilaisten liikemiesten etuja.<ref name="Mykland">Knut Mykland (suom. Heikki Eskelinen): ''Otavan suuri maailmanhistoria 13: Suuret vallankumoukset'', s. 48. Otava, Helsinki 1985.</ref> Boikotin seurauksena kaupankäynti siirtokunnissa pysähtyi lähes täysin kesän 1765 aikana.<ref name="kronikka" />
Siirtokuntalaisia ei ärsyttänyt niinkään leimaveron suuruus, vaan se seikka, että se rikkoi anglosaksisissa maissa yleisesti tunnustettua periaatetta, jonka mukaan vain kansalaisia edustava parlamentti saattoi asettaa heille veroja. He katsoivat näin ollen vain siirtokuntien omilla edustajakokouksilla olevan oikeuden verojen määräämiseen heille, mutta ei Lontoon parlamentilla.<ref name="Mykland" /> Tämä oli ollut myös vallitseva käytäntö jo 150 vuoden ajan.<ref name="brit" /> Leimaveroprotestien
Lokakuussa 1765 [[New York]]iin kokoontui niin sanottu [[leimaverokongressi]], jossa yhdeksän siirtokunnan edustajat vaativat lakia kumottavaksi. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun eri siirtokunnat ryhtyivät oma-aloitteiseen yhteistoimintaan. Itse kokous oli varsin maltillinen: parlamentille ja kuningas [[Yrjö III|Yrjö III:lle]] osoittamassaan anomuksessa se vakuutti uskollisuuttaan ja pyysi leimaverolain kumoamista.<ref name="Haikala" /><ref name="brit" />
| |||