Ero sivun ”Ensimmäinen oopiumisota” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
KLS (keskustelu | muokkaukset) p typo |
KLS (keskustelu | muokkaukset) |
||
Rivi 31:
Britit kieltäytyivät yhteistyöstä, mutta kuuden viikon piirityksen jälkeen Britannian virallinen edustaja [[Charles Elliott]] luovutti oopiumin kiinalaisille toukokuussa [[1839]]. Lin Zexu hävitytti takavarikoidun oopiumin polttamalla. Brittikauppiaat halusivat korvauksia menetetystä tulonlähteestä, ja Britannian hallituksen kieltäytyessä maksamasta korvausta haluttiin Kiinalta.
Tapauksen vuoksi Britannian ulkoministeri [[Henry Palmerston]] vaati sodan julistamista Kiinalle. Asia edellytti kuitenkin myös [[Britannian parlamentti|parlamentin]] päätöstä. Parlamentissa sodanjulistus sai osakseen myös ankaraa vastustusta: [[tory]]-puolueen kansanedustaja ja myöhempi ministeri [[William Gladstone]] sanoikin 8. huhtikuuta 1840, ettei hän ollut koskaan kuuluutkaan sodasta, jonka "lähtökodat olisivat yhtä epäoikeutetut tai joka toteutuessaan yhtä varmasti tahraisi tämän maan pysyvällä häpeällä."<ref name=JungChang>{{kirjaviite | Tekijä = Jung Chang | Nimeke = Kiinan viimeinen keisarinna | Sivu = 42 | Suomentaja = Jaana Iso-Markku | Julkaisija = Otava | Vuosi = 2013 | Tunniste = ISBN 978-951-1-23807-2}}</ref> Hän sanoi myös olevansa vakuuttunut siitä, ettei "[[Viktoria (Britannia)|Hänen Majesteettinsa]] hallitus koskaan tule tämän aloitteen perusteella taivuttelemaan parlamenttia rohjaisemaan tätä epäoikeudenmukaista ja pahaa sotaa."<ref name=JungChang /> Äänin 271-262 parlamentti päätti kuitenkin 8. huhtikuuta 1840 julistaa Kiinalle sodan.
parlamentti päätti äänin 271-262 julistaa sodan.<ref name=JungChang />
==Sodan kulku==
| |||