Ero sivun ”Isa Asp” versioiden välillä

'''IsaLouise ”Isa” Asp''' ([[4. helmikuuta]] [[1853]] – [[12. marraskuuta]] [[1872]]), oikealta nimeltään '''Louise Asp''', tunnetaan ensimmäisenä [[Suomen kieli|suomeksi]] kirjoittaneena [[Runous|naislyyrikko]]na.<ref name="aa">{{Lehtiviite | Tekijä=KMN | Otsikko=Risti on taas paikoillaan | Julkaisu=Tiedonjyvä | Vuosi=2009 | Numero=4 | Sivut=4}}</ref> Varhaisen kuolemansa vuoksi Asp ei ehtinyt julkaista yhtään omaa kokoelmaa, mutta myöhemmin hänen runonsa on nostettu vahvasti esiin. Aspin tunnetuin runo lienee ''Aallon”Aallon kehtolaulu''kehtolaulu”.

Isa Asp syntyi [[Utajärvi|Utajärvellä]] perheensä esikoistyttönäesikoisena. Hänen vanhempansa olivat ruukin kirjanpitäjä Jaakko Asp ja Beata Elisabet Asp (o.s. Puhakka). Perheeseen syntyi kaikkiaan yksitoista lasta, joista kaksi kuoli jo lapsuusiässä. Taloudellinen tila ei ollut kovin hyvä, sillä lasten suuri lukumäärä heikensi sitä.

Aspin perhe muutti pian [[Suomussalmi|Suomussalmelle]], josta perheen isä sai kirjurinviran. Suomussalmen luonto ja isän esimerkki innoittivat Isa Aspin harjoittelemaan runoilua. Hänen ensimmäisestä säilyneestä yhdeksänvuotiaana kirjoitetusta ja mahdollisesti isän avustuksella tehdystä runostaan näkyy ihailu isää kohtaan, mutta myös perheen isänmaallisuus:

Vuonna [[1864]] alkoi Isa Aspin varsinainen koulunkäynti Raahessa neiti Heikelin ruotsinkielisessä yksityiskoulussa. Koulussa oli vain kaksi luokkaa, ja lukuaineissa Isa Asp sai käydä jo toista luokkaa, koska osasi jo asiat ennestään. Kouluaikana Asp ystävystyi kirkkoherrantyttären Fanny Hohenthalin kanssa, ja he toimittivat yhdessä omatekoisia ''Fågeln''- (’Lintu’’lintu’) ja ''Lauluja'' -lehtiä, jotka olivat täysin ruotsinkielisiä ja kirjoitettiin tietysti käsin.

Koulunkäynnin päätyttyä Isa Asp vietti aikaa kodissaan, mutta kävi kirjeenvaihtoa ystäviensä kanssa. Hän kirjoitti runoja ja alkoi vuoden [[1866]] alussa toimittaa ''Lahja''-nimistä lehteä, joka oli tarkoitettu vain perheen muiden jäsenten iloksi ja sisälsi runojen lisäksi myös opettavaisia kertomuksia. Lehden numeroita syntyi peräti 22.

Syksyllä [[1867]] Asp alkoi opettaa kotonaan nuorempia sisaruksiaan. Hän koki myös rakastumisen patruunan poikaan Joel Backmaniin ja kirjoitti siitä ajan tapaan tunteellisesti ystävälleen Fanny Hohenthalille. Poika sairasti kuitenkin keuhkotautia[[keuhkotauti]]a ja kuoli jo seuraavan vuoden keväällä.

Jouluna 1867 Aspin perheeseen saapui lastenlehti ''[[Trollsländan]]'', johon muun muassa [[Zacharias Topelius]], [[Toini Topelius]] ja [[AlexandraAleksandra Gripenberg]] kirjoittivat. Niinpä Isa Asp uskaltautui tarjoamaan runojaan ja kertomuksiaan lehteen. Vaikka pari ensimmäistä kertomusta jäivät julkaisematta, runo ”Till vår Slända” (’Sländallemme’) miellytti toimittajia, ja Asp sai palkkioksi pari kirjaa ja kirjoitusohjeita. Isa Aspia alettiin kotona verrata jo lahjakkuudessaan suosittuun ruotsalaiskirjailija [[Fredrika Bremer]]iin, eikä runoilija itsekään pitänyt taitojaan huonoina. Niihin aikoihin Asp kävi myös rippikoulun.

Kevättalvella [[1870]] Aspin perhe muutti [[Puolanka|Puolangalle]], josta isä sai ensin kunnankirjurinviran ja pääsi sitten kahden vuoden kuluttua rautaruukin kirjanpitäjäksi. Isa Asp ystävystyi Puolangalla paikallisen kirkkoherran tyttären Sally Thauvónin kanssa, jonka luona hän sai lukea runsaasti ajan kirjallisuutta. Pappilan hyllyssä oli muun muassa [[Johan Ludvig Runeberg|J. L. RunebergRunebergin]]in, Zacharias Topeliuksen, [[Esaias Tegnér]]in, [[Bernhard Elis Malmström]]in, [[Per Daniel Amadeus Atterbom]]in ja jopa [[Thomas More]]n teoksia. Ne innoittivat nuorta runoilijaa laatimaan leikillisiä rakkausrunoja ruotsiksi. Myös erilaiset onnittelurunot kuuluivat asiaan; sen sijaan suomeksi Isa Asp ei juuri siihen aikaantuolloin kirjoittanut.

Thauvónin perhe kannusti Aspin perhettä laittamaan vanhimman tyttärensä [[Jyväskylän yliopisto|Jyväskylän seminaariinseminaari]]in opiskelemaan opettajaksi. Kirkkoherralta Isa Asp oppi suomen kielioppia ja tämän vaimolta käsityötaitoja. Hän sai myös osallistua ystävänsä kotiopettajattaren antamaan opetukseen.

[[16. elokuuta]] [[1871]] Isa Asp suoritti seminaarin pääsytutkinnon ja menestyksekkäästi: hyväksymisjärjestyksessä hänen edelleen pääsi vain paljon enemmän opetusta saanut ja myöhemmin naisasianaisena tunnettu [[Lucina Hagman]]. Seminaari oli suomalaisuuden linnake, vaikka yleisenä puhekielenä olikin ruotsi. Seminaarissa Asp ryhtyi kirjoittamaan runoja suomeksi ja muuttui muutenkin vahvasti suomenmieliseksi. Hän sai kirjoittaa lukuisia juhlarunoja erilaisiin tilaisuuksiin, ja niitä julkaistiin myös seminaarin ''Suomen saloilta'' -albumissa.

Seminaarissa Isa Asp sai paljon uusia ystäviä. Läheisin ja kiihkein suhde hänellä oli [[Isokyrö|Isostakyröstä]] kotoisin olevaan [[Lydia Lagus|Lydia Lagukseen]]. Lagus oli usein Aspin runoudessa muusan[[muusa]]n roolissa, kuten Laguksen laulutaitoja ylistävässä runossa ”Laula, Lyydi!”:

Myöhemmin Aspin kiihkeitä ystävyyssuhteita ja ystäville omistettuja rakkausrunoja on tulkittu merkiksi siitä, että Asp olisi ollut [[Lesbous|lesbo]].<ref>Eerikäinen 2008.</ref> Sellaista on esittänyt esimerkiksi Martti Jukola Juhanavuonna Heikki1930 julkaistussa [[J. H. Erkko|J. -elämäkerrassaH. (1930)Erkon]] elämäkerrassaan.<ref>Juvonen 2007: 115–116.</ref> Tyyni Tuulio puolestaan on kiistänyt asian vetoamalla nuoruuden voimakkaisiin ystävyyssuhteisiin.<ref>Tuulio 1979: 203.</ref> Uudemmassa tutkimuksessa on korostettu seksuaalisuuden tulkitsemisen vaikeutta tarkasteltaessa aikaa, jolloin nykyaikaista lesbouden käsitettä ei ollut olemassa.<ref>Juvonen 2007: 118–119.</ref>

Aspin miespuolisista ystävistä maininnan ansaitsee [[J. H. Erkko]], joka oli julkaissut jo oman runokokoelman. Seminaarissa Aspin nimeksi vakiintui Isa, jota oli käytetty jo aikaisemminkin käytetty.

Isa Aspin terveys ei ollut vankka, ja lukukauden päätyttyä hän oli huonossa kunnossa. Kotona sairastaessaan hän piti yhteyttä kaukana oleviin ystäviinsä ruotsinkielisten kirjeiden välityksellä. Sairaus ei kuitenkaan estänyt Aspia lähtemästä taas syksyllä [[1872]] seminaariin, jossa naisoppilaat innostuivat perustamaan lukuyhdistyksen ajankohtaisista asioista keskustelemista varten. Sen seurauksena syntyi ”Kutsu taistohon” -runo, jossa näkyy isänmaallisuuden lisäksi jo ripaus naisasiaakin, kuten sen toisestatoisessa säkeistöstä näkyysäkeistössä:

Syyskuun puolivälissä Isa Asp sai [[verensyöksy]]n, joka pakotti hänet vuoteeseen ja pysymään poissa tunneilta. Hän sai asua erään opettajansa luona. Lepokaan ei auttanut, sillä [[hän kuoli 12. marraskuuta]] uusiuuteen verensyöksy aiheutti Isaverensyöksyyn. Aspin kuoleman. Hänen hautajaisensahautajaiset pidettiin Jyväskylässä, eikä kukaan omaisista päässyt paikalle huonon kelin vuoksi. Oppilastoverit olivat kuitenkin saattamassa Isa Aspiahäntä hautaan. Haudalla jaettiin ohutta ''Muisteliaisia'' -nimistä runokirjasta, johon oli painettu viisi Aspin suomenkielistä runoa. Kirjaseen sisältyi hänen kuuluisin runonsa ”Aallon kehtolaulu”, jonka ensimmäinen säkeistö lienee tunnetuin:

Vaikka Isa Asp ei elämänsä aikana julkaissut yhtään kokonaista kokoelmaa, hänen runoilijamaineensa vakiintui pian kuoleman jälkeen. J. H. Erkko omisti hänelle runon ”Neiti Iisa Asp'inAsp’in haudalla”. ”Aallon kehtolaulu” otettiin mukaan vuonna [[1884]] julkaistiin ''Väinölä''-runoantologiaan, jonka oli toimittanut Leimu eli [[Kustavi Grotenfelt]].

1900-luvun alussa ilmestyi [[Helmi Krohn]]in kirjoittama elämäkerta ''Isa Asp'' -elämäkerta, johon sisältyi myös lukuisia Aspin runoja. Uudempia elämäkertoja edustavat [[Jaakko Terenttilä]]n ''Rauhaton ja vaahtopää'' ([[1952]]) jasekä [[Erkki Hyytinen|Erkki Hyytisen]] ''Isa Asp'' ([[1983]]) -elämäkerrat. [[Tyyni Tuulio]] on nostanut Isa Aspin vahvasti esiin ''Fredrikan Suomi'' -esseekokoelmassaan ([[1979]]). Vuonna [[2003]] ilmestyi [[Toivo Hyyryläinen|Toivo Hyyryläisen]] toimittamana kokonainen Aspin runojen kokoelma ja [[2004]] tämän päiväkirjat suomennettuina.

Voi siis hyvällä syyllä sanoa,{{kenen mukaan}} että kanonisointiprosessin”kanonisointiprosessin” kautta Isa Aspista on tullut 1800-luvun tunnetuimpia suomalaisia naislyyrikoita. Vastoin yleistä luuloa Isa Asp ei ollut kuitenkaan ensimmäinen suomenkielinen naisrunoilija.<ref>Ensimmäisenä suomeksi kirjoittaneena naisrunoilijana, jonka henkilöllisyys tunnetaan, pidetään 1600-luvulla elänyttä Maria Simointytärtä, jonka runo ”Orpolapsen vaikerrus” ilmestyi ensimmäisen kerran arkkiveisukokoelmassa 1683. Ks. Mäkelä-Alitalo 1997.</ref> Asp sopi hyvin myös traagisesti nuorena kuolleen runoilijan malliin kuollessaan kesken tuotteliaan runokautensa.

[[Flooran päivänäpäivä]]nä 2009 Aspin haudalta välilä kadonnut valkoinen marmoriristi istutettiin takaisin paikalleen [[Jyväskylän yliopistonyliopisto]]n museon ja ylioppilaskunnan järjestämässä tilaisuudessa. Samalla ylioppilaskunnan edustaja Janne Pitkänen lupasi, että opiskelijat elvyttävät perinteen käydä Flooran päivänä Aspin haudalla tuomassa kukkia ja laulamassa.<ref name="aa"/>