Ero sivun ”Kuriton sukupolvi (vuoden 1957 elokuva)” versioiden välillä

'''''Kuriton sukupolvi''''' on [[Matti Kassila]]n ohjaama vuonna [[1957]] valmistunut elokuva, joka pohjautuu [[Mika Waltari]]n [[Kuriton sukupolvi (näytelmä)|samannimiseen]] menestyskomediaan<ref name=pajukallio/>. Elokuvan pääosissa näyttelevät [[Tauno Palo]], [[Irma Seikkula]], [[Maikki Länsiö]] ja [[Jussi Jurkka]].

Waltarin näytelmän ''Kuriton sukupolvi'' kantaesitys oli [[Tampereen teatteri]]ssa [[1936]], ja siitä tehtiin 1937 [[Kuriton sukupolvi (vuoden 1937 elokuva)|elokuvasovitus]], jonka ohjasi [[Wilho Ilmari]]. 1950-luvun alussa [[Eino Salmelainen]] ohjasi [[Tampereen Työväen Teatteri]]ssa näytelmästä uuden version. Waltari oli tehnyt alkuperäiseen näytelmään joitakin muutoksia, Salmelainen sovitti sitä lisää ja [[Ritva Arvelo]] kirjoitti nuorison repliikit uudelleen [[stadin slangi]]lla. NäytelmäKun näytelmä menestyi hyvin, minkä vuoksi siitä tehtiinpäätettiin myöstehdä uusitoinenkin elokuvaversio. Waltari ei ollut enää mukana elokuvan käsikirjoituksessakäsikirjoitustyössä.<ref name=rajala/>

Alkuperäisen näytelmänElokuvan ja elokuvanalkuperäisen näytelmän juonessa on useita eroja. Näytelmässä Varavaaran poika Pelle on juoksija, mutta elokuva kuvattiin talvella, minkäja vuoksisiksi hänestä tehtiin [[mäkihyppy|mäkihyppääjä]]. Näytelmässä professorin ja Marjan romanttiset kohtaukset tapahtuvat kesähuvilalla, mutta elokuvassa tähtitornissa. Elokuvassa on myös viittaus [[atomipommi]]in, kun professori perustelee, miksei ota vastaan ulkomailta tehtyä virkatarjousta. Alun perin 1930-lukua kuvanneen näytelmän nuoriso on nyt ajankohdan mukaan [[lättähattu]]ja ja villamyssymissejä, ja elokuvassa on useita [[rock]]in ja [[jitterbug]]in tahtiin tehtyjä musiikki- ja tanssikohtauksia. Näytelmässä esiin tullut nuorten poliittinen kapinointi on jätetty elokuvasta pois.<ref name=rajala/>

[[Panu Rajala]] pitää [[Tauno Palo]]nPalon esittämää professori Varavaaraa taitavana roolityönä, jossa on enemmän ”räjähtävyyttä” ja kostonhalua kuin [[Uuno Laakso]]n aikaisemmassa tulkinnassa [[Kuriton sukupolvi (vuoden 1937 elokuva)|vuoden 1937 elokuvassa]]. Professorin ja Marjan ([[Kaija Siikala]]) suhde on kuvattu hellästi ja inhimillisesti. Loppupuolella elokuvan ote Rajalan mielestä herpoaa, eikä professorin ryhdistäytymisessä ole kunnon pontta. ElokuvaHän onpitää elokuvaa nykyään enää vain kuriositeettikuriositeettina, joka kuvaa huvittavastikin 1950-luvun Helsinkiä ja sen nuorisoa. [[Arto Pajukallio]]n mukaan elokuvassa on ”tahattoman koominen” rockin rytmi.<ref name=pajukalliorajala>Arto PajukallioRajala, Elokuvat, Helsingin Sanomat 7.8.2010 sivu D 999–104</ref> Elokuva oli kuitenkin ensimmäinen, jonka Matti Kassila ohjasi Waltarin tekstin pohjalta, joten seja loi siten Rajalan mukaan pohjaa myöhemmille [[Komisario Palmu]] -elokuville.<ref>{{Kirjaviite | Tekijäname=rajala2>Rajala, Panu | Nimeke=Unio mystica: Mika Waltarin elämä ja teokset | Vuosi=2008 | Sivu=333| Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Tunniste=ISBN 978-951-0-31137-0}}</ref>

* {{Kirjaviite | Tekijä = Rajala, Panu | Nimeke = Noita palaa näyttämölle. Mika Waltari parrasvaloissa| Vuosi = 1998| Sivu = 99-10499–104 | Julkaisupaikka = Porvoo| Julkaisija = WSOY| Tunniste = ISBN 951-0-23014-6}}