Versio 11. tammikuuta 2014 kello 01.57 muokkaa Risukarhi (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, IP-estoista vapautetut 84 738 muokkausta tark. ← Vanhempi muutos		Versio 19. tammikuuta 2014 kello 17.04 muokkaa kumoa Risukarhi (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, IP-estoista vapautetut 84 738 muokkausta p typo Uudempi muutos →
Rivi 4: Osman valmistui Konstantinopolin sotilasakatemiasta, liittyi vuonna 1853 ratsuväkeen ja palveli [[Krimin sota\|Krimin sodassa]] 1853–1856. Hän osallistui myös kansannousujen kukistamiseen 1860 [[Libanon]]issa, 1867 [[Kreeta]]lla ja 1871 [[Jemen]]issä. Hänet ylennettiin 1871 everstiksi, 1874 prikaatinkenraaliksi (''mirliva'') ja 1875 divisioonankenraaliksi (''ferik''). Kun [[Serbian–Turkin sota\|sota]] [[Serbia]]a vastaan puhkesi vuonna 1876, Osman nimitettiin [[Vidin]]iin sijoitetun armeijakunnan komentajaksi. Hän löi serbit nopealla hyökkäyksellä Saitšarissa ja Izvorissa, mistä hyvästä hänet ylennettiin ''muširiksi''.<ref name="brit" /><ref name="NFB">[http://runeberg.org/nfbt/0553.html ''Nordisk familjebok'' (1914), s. 1025–1026] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 11.1.2014.</ref> Seuraavana vuonna syttyi sota [[Venäjä]]ä vastaan, ja venäläisten ylitettyä [[Tonava]]n heinäkuussa 1877 Osman sai ~~määäryksen~~määräyksen siirtää armeijakuntansa nopeasti Vidinistä itään. Hän pääsi joukkoineen liikenteellisessä solmukohdassa sijainneeseen [[Plevna]]n kaupunkiin ja linnoittautui sinne. Venäläiset yrittivät 20. ja 30. heinäkuuta sekä 11. syyskuuta turhaan vallata Plevnan rynnäköllä, mutta Osmanin puolustus piti ja hän vain vahvisti jatkuvasti linnakettaan.<ref name="brit" /><ref name="NFB" /> Venäläisille ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin saartaa Plevna katkaisemalla sen huoltoyhteydet [[Sofia]]an. Plevnan piiritys sitoi pääosan Venäjän armeijasta pohjois-Bulgariaan useiden kuukausien ajaksi ja viivästi siten turkkilaisten tappiota sodassa. Osman yritti lopulta 9. joulukuuta murtautua ulos piirityksestä, mutta haavoittui ja joutui antautumaan seuraavana päivänä. Tästä huolimatta hän sai Turkissa kansallissankarin maineen ja hänet palkittiin [[ghasi]]n arvonimellä. Hän joutui olemaan sotavankina Venäjällä vuoteen 1878. Palattuaan Osman sai tehtäväkseen uudelleenjärjestää Ottomaanien armeijan Euroopassa ja toimi valtakunnan sotaministerinä lyhyttä katkosta lukuunottamatta vuoteen 1888. Hänet nimitettiin myös sulttaanin hovimarsalkaksi ja kenraaliadjutantiksi.<ref name="brit" /><ref name="NFB" />

Ero sivun ”Osman pašša” versioiden välillä