Ero sivun ”Tauno Pylkkänen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti poisti 2 Wikidatan sivulle d:q1479362 siirrettyä kielilinkkiä |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 4:
Pylkkänen opiskeli sävellystä [[Sibelius-Akatemia]]ssa [[Leevi Madetoja]]n ja [[Selim Palmgren]]in johdolla ja suoritti sävellysdiplomin vuonna [[1941]]. Samanaikaisesti hän opiskeli myös [[Helsingin yliopisto]]ssa (filosofian kandidaatti 1940). Ensimmäisen sävellyskonserttinsa Pylkkänen piti Helsingissä [[1942]]. Hänet palkittiin [[Pro Finlandia]] -mitalilla vuonna [[1952]]. Vuosina [[1960]]–[[1969]] hän toimi [[Suomen Kansallisooppera]]n taiteellisena johtajana. Hän hoiti myös useita luottamustehtäviä.
Tauno Pylkkänen oli erityisen merkittävä oopperasäveltäjänä. Äitinsä, näyttelijä Hilma Rantasen kautta hän sai ensi kosketuksensa teatteriin. Hän sävelsi ensimmäisen oopperansa ''Jaakko Ilkka'' jo alle 20-vuotiaana. Läpimurtoteos oli ''Mare ja hänen poikansa'' (1945), joka perusti [[Aino Kallas|Aino Kallaksen]] näytelmään. Esikoisteoksestaan alkaen Pylkkänen osasi käsitellä lauluääntä luontevasti. Häntä verrattiin aiheellisesti italialais-amerikkalaiseen [[Gian Carlo Menotti]]in ja nimitettiin myös "Pohjolan Pucciniksi". 1950- ja 1960-luvulla Pylkkänen oli ainoa suomalainen säveltäjä, joka keskittyi oopperoihin. Pylkkäsen oopperoita ovat mm. ''Opri ja Oleksi'', ''Simo Hurtta'' ja ''Vangit'' sekä ''Varjo''. Radio-oopperalla ''Sudenmorsian'' Tauno Pylkkänen voitti vuonna 1950 [[Prix Italia]]n.
Pylkkäsen soitinsävellyksiin kuuluvat ''Divertimento'' (1940), ''Sinfonietta'' (1943), sinfonia (1945), sävelrunoelma ''Ultima Thule'' (1949) ja sellokonsertto (1950). Hän sävelsi myös runsaasti laulumusiikkia, mm. balladin ''Räikkö Räähkä'' (1941) mieskuorolle, solisteille ja orkesterille, sekä kuoro- ja yksinlauluja.
| |||