Ero sivun ”Mäkitupalainen” versioiden välillä

'''Mäkitupa''' tarkoittaa jonkin maatilan alueella olevaa ''vuokra-asumusta'', pikku tupaa, johon yleensä ei kuulunut mainittavammin viljelypinta-alaa, toisin kuin [[torppari|torppaan]]<ref name="wsoy">WSOY Iso tietosanakirja 6, s. 317, WSOY 1997 ISBN 951-0-20163-4</ref>. Asukkaita kutsuttiin '''mäkitupalaisiksi''' (murteittain myös ''mäkimökkiläisiksi'' tai ''mökkiläisiksi'')<ref>Nykysuomen sanakirja, 2. osa (L-R), hakusanat ''mäki, mäkitupa, mökki, mökkipahanen, mökkönen''. 10. painos WSOY 1998, ISBN 951-0-09106-5</ref>. He kuuluivat Suomen [[tilaton väestö|tilattomaan väestöön]]. Järjestelmä oli käytössä 1700-luvun loppupuolelta lähtien 1900-luvun alkupuolelle [[torpparilaki]]in asti. Mäkitupalaiset työskentelivät yleensä palkollisina ulkopuolisissa töissä, ja muodostivat huomattavan osan maaseudun työvoimareservistä.<ref name=hss>{{LähdeKirjaviite | Nimeke = Historian suursanakirja| Julkaisija = WSOY| Vuosi = 1998| Tekijä = Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki| Sivu = 294, 343| Isbn = 951-0-22044-2 }}.</ref>

Vuokrattu mäkitupa käsitti yleensä vain pienen talon. Viljelysalaa sopimukseen ei kuulunut ollenkaan tai sitä oli vain hyvin vähän. Mäkitupalaiset saivat elantonsa pääasiassa ulkopuolisilla töillä;: toistenmetsä- tilojenja uittotöillä, talollisten [[renki|renkeinä]] ja [[piika|piikoina]] tai [[käsityöläinen|käsityöläisinä]]{{Lähde}}. Työsuhteet olivat usein lyhytaikaisiakausiluonteisia. Lisäksi mäkitupalaisen tuli hoitaamaksaa tilalliselle tuvan vuokra työvelvoitteena, [[taksvärkki]]nä.<ref>{{LähdeKirjaviite|Tekijä=Halmesvirta & Ojala & Roiko-Jokela & Vilkuna| Vuosi=1997 |Sivu=140 |Nimeke=Historian sanakirja |Julkaisija=Gummerus. Jyväskylä |Tunniste=ISBN 951-20-5089-7}}</ref> Mäkitupia oli eniten Suomen länsi- ja lounaisosissa.<ref name=hss />

[[sääty|Sääty-yhteiskunnassa]] asumismuoto määritti myös yhteiskunnallista asemaa: mäkitupalaiset miellettiin osaksi alempiaalempiin [[yhteiskuntaluokka|yhteiskuntaluokkiayhteiskuntaluokkiin]], niukasti [[irtolainen|irtolaisväestön]] yläpuolelle. Henki- ja kirkonkirjoissa mäkitupalaiset eroteltiin esimerkiksi [[talonpoika|talollisista]], [[torppari|torppareista]], [[käsityöläinen|käsityöläisistä]] ja [[irtolainen|irtolaisista]].{{Lähde}}

Huonon omavaraisuuden ja niukkojen toimeentulomahdollisuuksien vuoksi mäkitupalaiset olivat otollinenherkkiä lähtemään [[siirtolaisuus|siirtolaisryhmäsiirtolaisiksi]]. Heillä ei ollut kotimaassaan paljoa menetettävää, ja kohdemaan leveämpi leipä sekä usein tarjottu oma viljelymaa houkuttivat.

Mäkitupalais- ja torpparikysymys nousivat merkittäväksi ongelmaksi 1800-luvun lopulla, sillä vuokratilallisten asema ja asumisen ehdot saattoivat olla kohtuuttoman raskaat. AhdinkoonTähän apuaahdinkoon lupaavanlupasi apua nousevannouseva [[työväenliike|työväenliikkeen]], joka sai voimakasta kannatusta mökitupalaisilta. Liikkeen tärkeimpänä tukiryhmänä maaseudulla on perinteisesti pidetty torppareita, mutta uusimpien tutkimusten mukaan kyseessä olivat juuri mäkitupien asukkaat. Mäkitupalaiskysymys ratkesi vasta 1919 niin sanotun [[torpparilaki|torpparilain]] myötä, jolloin mäkitupalaiset saivat mahdollisuuden lunastaa tilat itselleen.