Ero sivun ”Helsingin suurpommitukset” versioiden välillä

Hiomista
p (am. linkin lisäys)
(Hiomista)
{{Taistelu
| nimi = Helsingin suurpommitukset
| osa_sotaa = jatkosotaa[[jatkosota]]a
| kuva = 8,8-cm-Flugabwehrkanone 37.8.8 cm anti-aircraft cannon 37.JPG in position in museum.JPG
| kuvateksti = Saksalaisvalmisteinen raskas ilmatorjuntakanuuna 88 ItK 37 RMB [[Ilmatorjuntamuseo]]ssa
| päivämäärä = [[6.–7 helmikuuta|6.]]–[[7. helmikuuta|7.]], [[16.–17 helmikuuta|16.]]–[[17. helmikuuta|17.]] ja [[26.–27 helmikuuta|26.]]–[[27. helmikuuta|27. helmikuuta]] [[1944]]
| paikka = [[Helsinki]]
| casus = Suomalaisten puolustustahdon murtaminen ja pakottaminen rauhantekoon
| aluemuutokset =
| vaikutukset =
| lopputulos = Useita rakennuksia tuhoutui mutta pommitusten tavoitetta ei saavutettu
| taistelija1 = {{Suomen lippu|1=25Suomi}} Suomi
| taistelija2 = {{NeuvostoliitonNeuvostoliitto lippu|1=25(1923-1955)}} Neuvostoliitto
| komentaja1 = {{Suomen lippu}} [[Pekka Jokipaltio]]
| komentaja2 = {{Neuvostoliiton lippu (1923-1955)}} [[Aleksandr Golovanov]]
| vahvuus1 = Ilmatorjuntarykmentti 1
| vahvuus2 = Aviatsija Dalnego Dejstvija (ADD) 1. yönä 785 lentokonetta, 2. yönä 406 ja 3. yönä 929
| tappiot1 = 146 kuollutta,<br />356 haavoittunutta
| tappiot2 = 20 pudotettua konetta
| tappiot3 =
| huomautus =
| muut_taistelut =
}}
'''Helsingin suurpommitukset''' olivat [[jatkosota|jatkosodan]] aikaan helmikuussa [[1944]] [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] tekemätsuorittamat kolme massiivista suurpommitusta [[Helsinki]]ä vastaan. Niiden tavoitteena oli murtaa suomalaisten puolustustahto ja pakottaa suomalaiset rauhaan. Pommitukset toteutettiin 6.–7., 16.–17. ja 26.–27. päivien välisinä öinä. [[Josif Stalin]] oli saanut [[Teheranin konferenssi]]ssassavuonna [[1943]] [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] ja [[Yhdistynyt kuningaskunta|Ison-Britannian]] edustajilta luvan massiivisiin pommituksiin, joilla [[Suomi]] pakotettaisiin irtaantumaan sodasta [[natsi-Saksa|Saksan]]n rinnalla ja suostumaan Neuvostoliiton rauhanehtoihin.<ref name="pesonen_04">Pesonen 1982, luku ''Taistelu Helsingistä''</ref>
 
'''Helsingin suurpommitukset''' olivat [[jatkosota|jatkosodan]] aikaan helmikuussa [[1944]] [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] tekemät kolme massiivista suurpommitusta [[Helsinki]]ä vastaan. Niiden tavoitteena oli murtaa suomalaisten puolustustahto ja pakottaa suomalaiset rauhaan. Pommitukset toteutettiin 6.–7., 16.–17. ja 26.–27. päivien välisinä öinä. [[Josif Stalin]] oli saanut [[Teheranin konferenssi]]ssa [[1943]] [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] ja [[Yhdistynyt kuningaskunta|Ison-Britannian]] edustajilta luvan massiivisiin pommituksiin, joilla Suomi pakotettaisiin irtaantumaan sodasta [[Saksa]]n rinnalla ja suostumaan Neuvostoliiton rauhanehtoihin.<ref name="pesonen_04">Pesonen 1982, luku ''Taistelu Helsingistä''</ref>
 
==Neuvostoliiton kaukotoimintailmajoukot ADD==
 
[[Kuva:North American B-25 Mitchell.JPG|thumb|right|250px|Yhdysvaltalainen B-25]]
 
Pommituksista vastasivat suoraan Neuvostoliiton korkeimman sodanjohdon eli käytännössä Stalinin alaisuudessa toimineet kaukotoimintailmajoukot ''Aviatsija Dalnego Dejstvija'' (ADD), joita oli täydennetty ja vahvistettu Helsinkiä varten tehtävää hyökkäystä varten. ADD:n komentajana toimi marsalkka [[Aleksandr Golovanov]]. ADD oli tottunut ankariin taisteluihin: vuonna 1943 se oli suorittanut yhteensä 75&nbsp;000 pommituslentoa ja pudottanut yli 78&nbsp;000 tonnia pommeja. Konemäärästä puolet oli menetetty tappioina.<ref name="it_lappi">Lappi/Ilmatorjuntaupseeri 1/2001</ref>
 
Hyökkääjän konekannasta valtaosa oli kaksimoottorisia [[Iljušin DB-3|Iljušin-4]]-, [[Lisunov Li-2]], [[B-25 Mitchell]] ja [[A-20 Havoc]] -pommikoneita. B-25 ja A-20 olivat [[Lend-Lease]]-aseapuna Yhdysvalloista Neuvostoliittoon toimitettuja koneita, Lisunov Li-2 oli Neuvostoliitossa lisenssillä valmistettu yhdysvaltalaisen [[DC-3]]-matkustajakoneen pommikoneversio. ADD:llä oli myös kaksi rykmenttiä raskaita nelimoottorisia [[Petljakov Pe-8]]-pommikoneita. Kokonaiskonekanta vuoden 1944 alussa oli 1&nbsp;003 konetta, joista 777 lentokunnossa. Miehistöjä oli 865, joista 732 yölentokelpoisia.<ref name="it_lappi"/>
 
Hyökkäystä oli suunniteltu jo joulukuusta 1943, ja ensimmäinen suunniteltu hyökkäyspäivä oli 8. tammikuuta, mutta huonot sääolosuhteet olivat lykänneet pommitusten ajankohtaa helmikuulle. Hyökkäykset suunniteltiin tarkkuuspommituksina, jokaisella lentoyhtymällä oli oma maalialueensa. Kohteina oli muun muassa 11 kappaletta sotatarvikevarastoja, 17 sotateollisuuslaitosta ja satamat.<ref name="it_lappi"/>
 
==Helsingin ilmapuolustus==
 
Hyökkäysten aikana Helsingin ilmapuolustus oli hyvässä kunnossa. Koko ilmatorjunta-aselajin organisaatio ja vastuualueet oli uudistettu kesällä 1942. Puolustusta oli kehitetty voimakkaasti everstiluutnantti Pekka Jokipaltion komennossa maaliskuusta 1943 lähtien: patterit oli ryhmitelty uudestaan ja viestiyhteyksien parantamiseen oli kiinnitetty erityistä huomiota. Ilmatorjunnan keskitetyksi johtokeskukseksi rakennettiin komentokeskus ''Torni'', josta oli suorat viestiyhteydet pattereille. Puolustusta vahvistettiin merkittävästi vielä puoli vuotta ennen ADD:n pommituslentoja.<ref name="it_takamaa">Takamaa/Ilmatorjuntaupseeri 1/1998</ref> Ilmatorjunnan apuna oli Saksasta ostettuja Freya ja Würzburg [[tutka|tutkia]] sekä Lambda tulenjohtolaskimia.<ref name="Lappi Peitsara">{{Kirjaviite | Tekijä = Ahti Lappi, Perttu Peitsara | Nimeke = Salainen ase ilmapuolustuksessaa| Vuosi = 2012| Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = Ilmatorjuntasäätiö| Tunniste = ISBN 978-951-95594-7-6| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 18.5.2013 | Kieli = suomeksi}}</ref> [[Radiotiedustelu]] oli erittäin kehittynyt ja pystyi antamaan aikaisen varoituksen jo pommikoneiden lähtiessä kotikentiltään.<ref name="ESS">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ess.fi/?article=422270 | Nimeke = Mies, joka rakensi Suomeen maailman tehokkaimman radiotiedustelun| Tekijä = Joel M. Vainonen| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Etelä-Suomen Sanomat Kotimaa| Ajankohta = 21.heinäkuuta.2013| Julkaisupaikka = | Julkaisija = ESS| Viitattu = 21.7.2013 | Kieli = suomeksi}}</ref> Kalusto oli osin hyvin uudenaikaista ja ilmatorjunnan tiheys oli poikkeuksellisen korkea, jopa parempi kuin [[Moskova]]n vastaava.<ref name="it_lappi"/>
 
Ensimmäisenä pommitusyönä puolustus oli täysin ilmatorjuntatykistön varassa, sillä Suomella ei ollut yötorjuntaan soveltuvia hävittäjiä. Ensimmäisen pommitusyön jälkeen 6. helmikuuta saksalainen yhteysupseeri kapteeni Kurt Rheindolf pyysi puhelimitse Saksan valtakunnanmarsalkka [[Herman Göring]]iltä yöhävittäjiä ilmatorjunnan tueksi. Saksasta lennettiinkin 12 [[Messerschmitt Bf 109]] G-6 -[[yöhävittäjä]]ä Helsinkiin, koneet saapuivat [[Helsinki-Malmin lentoasema|Malmille]] 12. helmikuuta. Koneissa oli yöhävittäjätoimintaan soveltuva mittarivarustus, mutta ei tutkia. Lentäjät olivat kuitenkin kokeneita ja yötoimintaan tottuneita.<ref>Valtonen 1997 s. 309</ref><ref name="Suomen Sotilas">Hietala 2005 /Suomen sotilas</ref><ref name="it_takamaa"/>
 
Sivustatukea antoi Tallinnasta käsin toiminut JU-88 -koneita käyttänyt tutkin varustettu yöhävittäjälaivue, joita ohjasi tutkalaiva Togo, mutta näiden koneiden alue jäi Helsingin varsinaisen puolustuksen ulkopuolelle. Merkittävä taustatuki he kuitenkin olivat.<ref name="Suomen Sotilas"/>
 
Irja-tutkia on Suomessa säilynyt ainakin kaksi: Tuusulassa Ilmatorjuntamuseossa, jossa on myös tulenjohtolaskin Lambda, ja Tikkakoskella Keski-Suomen ilmailumuseossa. Raija-tutkat ehdittiin antennien osalta romuttaa, mutta itse lähetin/vastaanotin ja maalinseurantalaitteisto ovat nähtävänä Keski-Suomen ilmailumuseossa. Antenneista ei ole sielläkään muuta kuin pari valokuvaa.
 
===Ilmatorjunnan avainhenkilöt===
===Ensimmäinen pommitusyö 6.–7. helmikuuta===
 
Ensimmäinen pommitusyö oli tuhoisin. Ensimmäiset pommit putosivat kello 19:23. Noin 350 pommia putosi keskustan alueelle ja noin 2&nbsp;500 pommia Helsingin ympärille. Kaikki, myös mereen pudotetut, yhteenlaskettuina pommeja oli noin 6&nbsp;990 kappaletta. Pommitukseen osallistui yhteensä noin 730 Punapuna-armeijan pommikonetta. Pommitus tapahtui kahdessa aallossa, 6. helmikuuta kello 18:51–21:40 ja 7. helmikuuta kello 00:57–04:57.
 
Ilmatorjunta oli sangen tehokasta olosuhteisiin nähden. Ilmatorjunta ampui 122 sulkua, kevyt ilmatorjunta ampui yhteensä 2&nbsp;745 laukausta ja raskas ilmatorjunta 7&nbsp;719 laukausta.
===Toinen pommitusyö 16.–17. helmikuuta===
 
Ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen kaupungin avuksi saapui saksalainen komennuskunta, 1./JG 302, jonka kalustona oli 12 Messerschmitt Bf 109 G-6 -konetta. [[Helsinki-Malmin lentoasema|Malmin lentokentältä]] operoiden saksalaishävittäjät ampuivat alas yhteensä neljä viholliskonetta kahden viimeisen hyökkäysyön aikana suomalaisten ilmatorjuntapatteristojen yhteydessä olevien valonheitinten avustamina.<ref>Valtonen 1997 s. 287</ref> Normaali ilmatorjunta pudotti kaksi neuvostokonetta ja ampui 184 sulkua. Eriteltynä raskas ilmatorjunta ampui 12&nbsp;238 ja kevyt ilmatorjunta puolestaan 5&nbsp;709 laukausta. Nyt myös Santahaminan tulenjohtokone oli saatu korjattua ja patteristo ampuikin tarkkaa seuranta- eli tuhoamisammuntaa tutkansa avulla.
 
Toinen muutos sitten ensimmäisen suurpommituksen oli se, että suuri osa kaupungin asukkaista oli poistunut vapaaehtoisesti kaupungista maalle ja kaupunkiin jääneet asukkaat olivat valmistuneet suojautumaan. Tämä pienensi henkilövahinkoja tuntuvasti. Lisäksi [[Vuosaari|Vuosaareen]] oli pystytetty runsaasti kokkoja, jotka hyökkäyksen alettua sytytettiin palamaan. Täten luotiin vaikutelma, että kaupunki oli idempänä kuin se todellisuudessa olikaan. Tätä tehostettiin vielä sillä, että kaupungin länsiosan valonheittimet pidettiin sammutettuina. Lisäksi Vuosaareen oli sijoitettu erityinen hämäyspatteri ''"Pommi"''”Pommi” joka tulitti mahdollisimman tiheästi. Tuloksena moni pommikone hyökkäsi autioon Vuosaareen ja pommit pudotettiin metsiin.
 
Tällä kertaa pommittaneita koneita oli 383 kappaletta. Kaupunkiin, merelle ja kaupungin läheisyyteen pudotettuja pommeja oli yhteensä 4&nbsp;317 kappaletta. Kaupungin alueelle niistä osui vain noin sata. Ilmahälytys kaupungissa annettiin kello 20:12. Pommitukset tulivat jälleen kahdessa aallossa: 16. helmikuuta kello 20:12–23:10 ja 23:45 eteenpäin jatkuen aina 17. helmikuuta kello 05:49 asti. Ensimmäisessä aallossa pommikoneet pyrkivät keskitettyyn pommitukseen lähestyen Helsinkiä eri suunnista. Toisessa aallossa ADD:n koneet pyrkivät tuhotehtäviin muutaman koneen ryhmissä, lähestyen Helsinkiä idästä. Kuten ensimmäisen pommituksen yhteydessäkin, Helsingin puolustus oli hälytetty. Suomen radiotiedustelu sai tiedon ja varoitti ADD:n lentokoneista tunti ja 40 minuuttia ennen hyökkäyksen alkua. [[Ilmavalvonta]] antoi puolestaan varoituksen 49 minuuttia ennen h-hetkeä. Ilmatorjunta sai tutkaansa ensimmäiset koneet 34 minuuttia ennen pommituksen alkua. Tässäkin kohdin Malmille sijoitettu kaukotutka oli avainasemassa.
23 010

muokkausta