Ero sivun ”Solovetskin luostari” versioiden välillä

'''Solovetskin luostari''' on historiallinen [[ortodoksinen kirkko|ortodoksisen kirkon]] [[luostari]] Venäjän [[Arkangelin alue]]ella läntisellä [[Vienanmeri|Vienanmerellä]] sijaitsevilla [[Solovetskin saaret|Solovetskin saarilla]], Venäjän [[Arkangelin alue]]ella. Luostarikompleksi on yksiLuostarikokonaisuus liitettiin[[Unesco]]n [[Maailmanperintöluettelo|maailmanperintökohteistamaailmanperintökohteisiin]] vuodestavuonna 1992 alkaen.

PääluostarikompleksiPääluostarikokonaisuus on kolmiosainen. Keskellä on suljettu, kirkko-kirkkojen ja muiden luostarirakennusten reunustaman pääaukio, ja sen sivuilla käsityöläispajojen ja talousrakennusten rajaamat pohjoinen ja eteläinen sivupiha. Kokonaisuutta Kokokiertää kompleksiakivenjärkäleistä muurattu kiertää vankka, järkäleistä muurattu kivilinnoitus. Viisitorninen ja viisikulmainen linnanmuuri on alaosastaan seitsemän metrin paksuinen, ja sesen rajaasisäpuolelle sisälleenjää lähes viiden hehtaarin alueenlaajuinen alue.

Keskusaukiolla sijaitsevat [[Novgorodin tyylinentyyli]]nen Marian kuolonuneen nukkumisen kirkko (1557), Kristuksen kirkastumisen katedraali (1566), kellotorni (1777) ja Pyhän Kolminaisuuden, Sosiman ja Savvatin katedraali (1859).

Pääluostarin lisäksi kompleksiinkokonaisuuteen kuuluu neljä sivuluostaria samalla saarella olevaa sivuluostaria sekä kolme muuta luostaria saariryhmän muilla saarilla: Kolminaisuuden luostari Anserinsaarella, Pyhän Sergiuksen luostari Isolla Muksalmansaarella sekä luostarikompleksiluostarikokonaisuus Isolla Jänissaarella.

Luostarin perustivat [[1400-luku|1400-luvulla]] munkit [[Savvati Solovetskilainen]] ja [[Herman Solovetskilainen]]. Savvatin kuoltua ja Herman jatkoi luostarin rakentamista [[Sosima Solovetskilainen|Sosima]]-nimisen munkin kanssa. He asettuivat asumaan saarelle. Vähitellen väkeä kerääntyi lisää, ja saarelle rakennettiin Kristuksen kirkastumisen muistolle pyhitetty kirkko. 1500-luvulla saarelle rakennettiin jyhkeä linnoitus. Luostari sai tuolloin laajoja valtuuksia Vienanmeren alueen luonnonvarojen käytössä, ja siitä tuli myös alueen taloudellisen toimeliaisuuden keskus. SilläSiellä oli muun muassa lukuisia suolatehtaita, ja se hallitsi kalastusta, turkispyyntiä ja osin kaivostoimintaakaivostoimintaakin. Linnoituksessa oli myös voimakas varuskunta.

Luostarista muodostui ennen pitkää Pohjois-Venäjän kristillisyyden keskus. 1600-luvulla luostarissa oli 350 munkkia ja yli 600 muuta työntekijää. Vuosina 1668-1676 Solovetskin luostari oli uskonnollisen ja poliittisen kriisin näyttämö, kun munkit tukivat [[Venäjän ortodoksinen kirkko|kirkon]] ja keskusvallan kannalta katsottuna kapinallisia [[Vanhauskoiset|vanhauskoisia]]. TämänSeurauksena seurauksenaoli, että munkkiveljestö vaihdettiin lähes kokonaan, ja luostari siirrettiin vasta perustetun [[Holmogory]]n arkkipiispanistuimen alaisuuteen.

Luostarin toiminta lakkautettiin [[Neuvostoliitto|Neuvostoaikananeuvostoaikana]] luostarin toiminta lakkautettiin vuonna 1920. Vuosina 1923-1933 luostari toimi ojennus- taija pakkotyöleirinä, jota voi pitää [[Gulag]]-pakkotyöleirijärjestelmän prototyyppinä. Sittemmin leiri muutettiin vankilaksi, joka toimi [[talvisotaTalvisota|talvisodan]] alkamiseen saakka 1939. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen saaret olivat sotilaallisessa käytössäsotilaskäytössä.

Neuvostoliiton romahtamisen (1991) jälkeen luostarin toimintaa on ryhdytty elvyttämään. Vuodesta 1992 luostari toimiion toiminut [[museo]]na, joka on suosittu matkailukohde. Siellä toimii myös pieni munkkiveljestö.