Versio 12. joulukuuta 2013 kello 12.16 muokkaa Kospo75 (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 46 145 muokkausta kh ← Vanhempi muutos		Versio 12. tammikuuta 2014 kello 21.45 muokkaa kumoa Kuohatti (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 18 078 muokkausta Vanhassa testamentissa ei puhuta seurakuntalaisista ja kirkosta eikä asiaa siellä ihan noin sanota muutenkaan. Raamattu-viitteet pois, ongelmallinen lähde. Uudempi muutos →
Rivi 1: '''Kymmenykset''' oli varhainen valtiollisen ja kirkollisen veron muoto, jonka kantaminen perustui [[Vanha testamentti\|Vanhan testamentin]] mainintaan siitä, että seurakuntalaisen tulisi antaa kymmenen prosenttia tuloistaan kirkolle.<ref>{{Verkkoviite \| Nimeke = Laki kymmenyksistä, 5. Moos 14:22 \| Osoite = http://www.evl.fi/raamattu/1992/5Moos.14.html#o37}}</ref>. Kymmenysten maksaminen kuului ~~siis~~ jo varhaisina aikoina juutalaisten velvollisuuksiin~~. [[Mormonit]] maksavat vapaaehtoisesti kymmenyksinä [[Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko\|kirkolleen]] kymmenen prosenttia tuloistaan~~. Raamatussa Jumala lupaa siunata kymmenysten maksajia yltäkylläisesti~~.<ref>[http://www.evl.fi/raamattu/1992/Mal.3.html#o7 Mal. 3:10-12]</ref>~~. Läntinen kirkko otti keskiajalla käyttöön kymmenysveron, jota oli maksettu hallitsijalle jo varhain eri puolilla maailmaa. Kymmenysten tuotto jaettiin neljään osaan: piispa, seurakunnan pappi, seurakunnan kirkko ja köyhäinapu saivat yhtä suuren osuuden. Paavi kehotti 1100-luvun alussa myös Ruotsin kuninkaita aloittamaan kymmenyksien perimisen, mutta se toteutui vasta myöhemmin. Keskiajan lopulla Ruotsissa suoritettiin kymmenykset eri viljalajeista, [[pellava]]sta, [[Hamppu\|hampusta]], [[humala]]sta ja karjakymmenykset kotieläimistä sekä oma kymmenyksensä metsästyksen ja kalastuksen tuotosta.<ref>[http://www.oph.fi/etalukio/historia/autonomia/kasitteet.html Etälukio]</ref><ref name="hss" /> Uskonpuhdistuksen jälkeen monissa maissa alettiin kerätä [[kruununkymmenykset\|kruununkymmenyksiä]] eli valtionveroa (josta kuului 2/3 kruunulle ja 1/3 kirkolle). Sen sijaan silloin loppui niin sanotun ''pääkymmenyksen'' maksaminen kirkolle. Se oli tarkoittanut kymmenystä kuolinpesien irtaimistosta. Kirkolle jäi kala- ja karjakymmenyksensä. Viljakymmenys oli aluksi aivan konkreettisesti joka kymmenes [[kuhilas]], mutta vuonna 1688 se vakiintui ennalta määritellyksi viljamääräksi kylvön laajuuden mukaan.<ref name="hss">{{Kirjaviite \| Nimeke = Historian suursanakirja\| Julkaisija = WSOY\| Vuosi = 1998\| Tekijä = Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki\| Sivut = 273\| Isbn = 951-0-22044-2 }}</ref> Nykyään [[myöhempien aikojen pyhien liike\|mormonit]] maksavat vapaaehtoisesti kymmenyksinä kirkolleen kymmenen prosenttia tuloistaan. Karjakymmenys-termiä on käytetty myös talon emännän tai isännän kuoltua papistolle luovutettavasta lehmästä. Tämä oli eräänlainen papiston saama perintöosuus. Tästä tavasta on viimeinen löydetty maininta 1800-luvun puolivälin paikkeilta.<ref>Kustaa Paturi - Maamies. 2003.</ref>

Ero sivun ”Kymmenykset” versioiden välillä