Ero sivun ”Saksan jälleenyhdistyminen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 18:
Elokuussa 1989 [[Unkari]] luopui rajavalvonnasta [[Itävalta|Itävallan]]-rajallaan ja syyskuussa yli 13 000 itäsaksalaista ja -berliiniläistä siirtyikin länteen Unkarista. [[Mielenosoitus|Mielenosoitukset]] Saksan demokraattisen tasavallan kommunistihallintoa vastaan alkoivat vuoden 1989 loppupuolella, näkyvimmin [[Leipzig]]in [[maanantaimielenosoitukset|maanantaimielenosoituksina]]. Levottomuudet pakottivat puoluejohtajan ja [[valtionpäämies|valtionpään]] [[Erich Honecker]]in eroamaan lokakuussa. Lisää eroamisia nähtiin, kun maan hallitus kokonaisuudessaan luopui vallasta parin päivän kuluttua, 9. marraskuuta 1989 uusi hallitus päätti lieventää matkustusrajoituksia. Uutisissa kerrottiin erehdyksessä rajoitusten poistamisesta ja monet itäsaksalaiset ja -berliiniläiset menivät suoraan Berliinin muurille, missä rajavartijat avasivat ylityspaikat ja päästivät heidät läpi. Tästä rohkaistuneena he ja myös länsiberliiniläiset alkoivat itse purkaa muuria, mistä seurasi yksi 1900-luvun suurimmista [[media]]tapahtumista.
Maaliskuussa 1990 pidettiin Saksan demokraattisen tasavallan viimeiset vaalit, joiden jälkeen muodostetun hallituksen tärkein tehtävä oli neuvotella valtion lakkauttamisesta. Eräs itäsaksalainen ideologi{{selvennä|Kuka?}} oli huomauttanut jo vuonna 1989: ”[[Puola]] on Puola ilman kommunismiakin, mutta jos kommunismi loppuu, ei DDR:llä ole enää mitään syytä olla olemassa.”
Pääministeri [[Lothar de Maizière]]n johdolla Saksan demokraattinen tasavalta neuvotteli yhdistymisen ehdoista läntisen Saksan ja neljän voittajavaltion kanssa. Neuvostoliitto vastusti aluksi Naton laajenemista Saksan demokraattisen tasavallan ja Berliinin alueille, mutta suostui lopulta yhdistyneen Saksan Nato-jäsenyyteen, kunhan vieraita Nato-joukkoja ja [[ydinase]]ita ei sijoiteta itäiseen Saksaan.
| |||