Ero sivun ”August Langhoff” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti poisti 1 Wikidatan sivulle d:q5935004 siirrettyä kielilinkkiä |
p w-fix |
||
Rivi 2:
'''Carl Fredrik August Langhoff''' ([[14. helmikuuta]] [[1856]] [[Heinola]] – [[18. marraskuuta]] [[1929]] [[Helsinki]])<ref name="Kenraalit">{{Kenraalit ja amiraalit|239}}</ref> oli suomalainen [[vapaaherra]] ja [[kenraali]], joka toimi [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnan]] [[ministerivaltiosihteeri]]nä 1906–1913. Hän oli viimeinen suomessa aateloitu.
Langhoff polveutui tanskalaisesta Langgaard-suvusta ja hänen vanhempansa olivat [[apteekkari]] Fredrik Langhoff ja Johanna Charlotta Lucander. Langhoff opiskeli ensin 1864–1870 [[Helsingfors Lyceum]]issa ja suoritti sen jälkeen 1870–1877 [[kadettikoulu]]n sekä 1881–1884 [[Nikolajevin yleisesikunta
Langhoff nimitettiin tammikuussa 1906 erotetun [[Constantin Linder]]in tilalle Suomen ministerivaltiosihteeriksi [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]] ja ylennetiin joulukuussa kenraaliluutnantiksi. Langhoff oli ministerivaltiositeerin virkaan keisari [[Nikolai II]]:n ehdokas, ei suomalaisten. Hän kuitenkin omaksui [[Perustuslailliset|perustuslaillisen]] linjan, saavutti suomalaisten poliittikkojen luottamuksen ja pyrki kokoamaan valtiosihteerinvirastoon tuekseen suomalaisia siviilivirkamiehiä. Hän yritti huonolla menestyksellä jarruttaa [[Toinen sortokausi|toisen sortokauden]] kehitystä ja vaati muun muassa [[Suomen kenraalikuvernööri]] [[F. A. Seyn]]in erottamista. Myöhemmin Langhoff pyrki myöntymään vähemmän tärkeissä asioissa voidakseen jarruttaa pahimpia Suomen asemaan kohdistuvia uhkia, kuten suunnitelmaa [[Uusikirkko|uudenkirkon]] ja [[Kivennapa|Kivennavan]] pitäjien liittämiseksi suoraan Venäjään. Protestiksi asioiden kehitykselle hän jätti 1911 alkaen useita eroanomuksia, jotka keisari kuitenkin hylkäsi. Langhoff erosi lopulta huhtikuussa 1913, kun joukko [[yhdenvertaisuuslaki]]a vastustaneita Viipurin hovioikeuden jäseniä oli tuomittu vankeuteen venäläisessä tuomioistuimessa.<ref name="KB" /><ref name="Kenraalit" /> Hänen seuraajakseen nimitettiin suomenvenäläinen [[Vladimir Markov]].
| |||