Ero sivun ”August Langhoff” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti poisti 1 Wikidatan sivulle d:q5935004 siirrettyä kielilinkkiä
p w-fix
Rivi 2:
'''Carl Fredrik August Langhoff''' ([[14. helmikuuta]] [[1856]] [[Heinola]] – [[18. marraskuuta]] [[1929]] [[Helsinki]])<ref name="Kenraalit">{{Kenraalit ja amiraalit|239}}</ref> oli suomalainen [[vapaaherra]] ja [[kenraali]], joka toimi [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnan]] [[ministerivaltiosihteeri]]nä 1906–1913. Hän oli viimeinen suomessa aateloitu.
 
Langhoff polveutui tanskalaisesta Langgaard-suvusta ja hänen vanhempansa olivat [[apteekkari]] Fredrik Langhoff ja Johanna Charlotta Lucander. Langhoff opiskeli ensin 1864–1870 [[Helsingfors Lyceum]]issa ja suoritti sen jälkeen 1870–1877 [[kadettikoulu]]n sekä 1881–1884 [[Nikolajevin yleisesikunta -akatemia]]n erinomaisin arvosanoin ja palveli sitten upseerina Venäjällä ja Suomessa. Hän osallistui 1877–1878 [[Henkikaartin Izmailovon rykmentti|Henkivartioväen Izmailovon rykmentin]] aliluutnanttina [[Turkin sota|Turkin sotaan]] ja kunnostautui [[Gornyi Dubnjakin taistelu]]ssa lokakuussa 1877 sekä [[PlevnaPlevnan taistelu|Plevnan]]n, Praveckin ja Sandornikin taisteluissa marraskuussa. Vuonna 1892 everstiksi ylennettynä hän oli Suomessa 1894–1896 1. Uudenmaan tarkk'ampujapataljoonan komentajana, 1896–1897 [[Suomen sotaväki|Suomen sotaväen]] esikuntapäällikkönä ja 1897–1899 [[Suomen kaarti]]n komentajana, minkä jälkeen palasi Venäjälle maineikkaan [[Henkikaartin Semjonovin rykmentti|Semjonovin kaartin]] päälliköksi viiden vuoden ajaksi. Langhoff ylennettiin vuoden 1901 alusta kenraalimajuriksi ja vuosina 1904–1906 hän toimi jalkaväkidivisioonan komentajana.<ref name="Kenraalit" /><ref name="KB">{{Kansallisbiografia|id=3271|nimi=Langhoff, August|osa=5|tekijä=Jaana Gluschkoff|ajankohta=21.3.2005|sivu=736–737}}</ref>
 
Langhoff nimitettiin tammikuussa 1906 erotetun [[Constantin Linder]]in tilalle Suomen ministerivaltiosihteeriksi [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]] ja ylennetiin joulukuussa kenraaliluutnantiksi. Langhoff oli ministerivaltiositeerin virkaan keisari [[Nikolai II]]:n ehdokas, ei suomalaisten. Hän kuitenkin omaksui [[Perustuslailliset|perustuslaillisen]] linjan, saavutti suomalaisten poliittikkojen luottamuksen ja pyrki kokoamaan valtiosihteerinvirastoon tuekseen suomalaisia siviilivirkamiehiä. Hän yritti huonolla menestyksellä jarruttaa [[Toinen sortokausi|toisen sortokauden]] kehitystä ja vaati muun muassa [[Suomen kenraalikuvernööri]] [[F. A. Seyn]]in erottamista. Myöhemmin Langhoff pyrki myöntymään vähemmän tärkeissä asioissa voidakseen jarruttaa pahimpia Suomen asemaan kohdistuvia uhkia, kuten suunnitelmaa [[Uusikirkko|uudenkirkon]] ja [[Kivennapa|Kivennavan]] pitäjien liittämiseksi suoraan Venäjään. Protestiksi asioiden kehitykselle hän jätti 1911 alkaen useita eroanomuksia, jotka keisari kuitenkin hylkäsi. Langhoff erosi lopulta huhtikuussa 1913, kun joukko [[yhdenvertaisuuslaki]]a vastustaneita Viipurin hovioikeuden jäseniä oli tuomittu vankeuteen venäläisessä tuomioistuimessa.<ref name="KB" /><ref name="Kenraalit" /> Hänen seuraajakseen nimitettiin suomenvenäläinen [[Vladimir Markov]].