Ero sivun ”Välirauha” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Ulkopolitiikka Neuvostoliiton kanssa: pikku lisäyksiä +iw |
|||
Rivi 19:
Ruotsissa lehdistön enemmistö oli päivää aikaisemmin kirjoittanut vastaavan suuntaisesti ja myös Norjan parlamentin puhemiehen tiedetään ottaneen kantaa eräässä radiopuheessa positiiviseen sävyyn mahdollisesta pohjoismaisesta yhteistyöstä ja epäilleensä kyseisen rauhan sopimuksen olevan lyhytikäinen. Mutta Ruotsin hallitus ei ollut yhtä suopea kyseiselle ajatukselle.<ref name="Upton s.56-59" />
[[Juho Kusti Paasikivi|Paasikiven]] vieraillessa Tukholmassa matkalla Moskovaan, niin Ruotsin hallituksen edustaja ilmoitti [[ulkoministeri]] Molotov oli keskusteluissa tuonut esille että kyseinen liitto olisi ollut rauhasopimuksen ehtojen vastainen ja suunnattu Neuvostoliittoa vastaan toteutuessaan.{{sitaatti2|right|Nykyinen rauha ei ole Moskovalle muuta kuin etappi, johon se tälle kohtaa on katsonut parhaaksi tyytyä jatkaakseen myöhemmin sopivan tilaisuuden marssimaan länteen.| [[Helsingin Sanomat]] 16. maaliskuuta 1940 <ref name="Upton s.56-59" />}}
Heti Paasikiven saavuttua Moskovaan ulkoministeri [[Vjatšeslav Molotov|Molotov]] ilmoitti peittelemättä hankkeen olevan rauhansopimuksen kolmannen artiklan vastainen. Artikla kielsi Suomea liittymästä Neuvostoliittoa vastaan tähdättyyn liittoutumaan. Hän käytti tekosyynä julkisuudessa esitettyjä puheenvuoroja niin Suomessa kuin muuallakin. Suomen hallitus luopui hankkeesta.<ref>C. G. E. Mannerheim: ''Suomen marsalkka Mannerheim'' Suomen marsalkan muistelmat. (1995) s. 258</ref><ref name="Upton s.56-59" />
Rivi 25:
Uuden rajalinjan määrittäminen kävi melkein ongelmitta. Neuvostoliitto pyrki aluksi tulkitsemaan armeijoiden välistä linjaa. Ensimmäikseksi asetettiin sekakomissio ja tehtävä suoritettiin asiantuntijoiden voimin niin että suomalaiset sai lisää aluetta mutta ainoa hankaluus tuli Suomelle tärkeän [[Enso]]n teollisuusalueen kohdalla, joka sijaitsi rajalinjalla. Lopulta he kuitenkin joutuivat neuvotteluissa hallitukselta saamien ohjeiden mukaan taipumaan. Suurlähettiläs Paasikivi yritti vielä pelastaa alueen keskustelemalla Molotovin kanssa, mutta tuloksetta. Ennen kuin rajalinja kerittiin merkitä maastoon puita kaatamalla sattui muutamia kertoja että ihmisiä eksyi Neuvostoliiton puolelle ja he katosivat maan vankiloihin tai [[Gulag|vankileireille]]. Rajalinjalta kaadetut puut saivat suomalaiset pitää. <ref name="Upton s.109-113">Upton s.109-113</ref>
{{sitaatti2|right|On todennäköistä, että he vielä tuntevat meitä kohtaaan suurta epäluuloa, jonka poistaminen tai edes vähentäminen ei ole helppo asia.| [[Suurlähettiläs]] Paasikivi ulkoministeri [[Rolf Witting]]ille. <ref name="Upton s.109-113" />}}
Moskovan rauhansopimuksen kuudennen artiklan mukaaan luovutetuilta alueilta sai viedä vain irtaimiston. Venäläiset vaativat irtaimen omaisuuden takaisin palauttamista mikä olisi kuulunut jättää paikoilleen heidän tulkinnan mukaan, mikä taas ei kuulunut suomalaisten mielestä rauhansopimukseen. Asian selvittämiseksi asetettiin suomalais-venäläinen sekakomissio, joka joutui selvittämään erilaisia tulkintaeroja. Lopulta päästiin kuukausien tinkimisen jälkeen sellaiseen tulkintaan, että maaliskuun 13. päivän jälkeen viedyt koneet ja laitteet piti palauttaa takaisin, mutta ennen kyseistä päivää viedyt saivat suomalaiset pitää. Suomen hallitus päätti palauttaa erikseen vielä valtiolle kuuluneen irtaimiston. Muusta omaisuudesta sovittiin, että sellaisista jota oli turmeltu tai viety ennen 13. maaliskuuta, suoritetaan erillinen rahallinen korvaus, mutta korvauksen suuruudesta ei päästy sopimukseen, koska jatkosota ehti syttyä sitä ennen.<ref name="Upton s.109-113" />
| |||