'''Kai Lorenzo Immanuel Savonjousi''' (vuoteen 1936 '''Savonius''', [[10. huhtikuuta]] [[1901]] [[Helsinki]] – [[22. lokakuuta]] [[1982]] Helsinki) oli suomalainen [[kenraaliluutnantti]], joka toimi rintamakomentajana sodan aikana. Hänen isänsä oli apulaisoikeuskansleri [[Knut Immanuel Savonius]].<ref name="KB">{{Kansallisbiografia|id=7834|nimi=Savonjousi, Kai (1901 - 1982)|tekijä=Aura Korppi-Tommola|ajankohta=9.10.2006}}</ref>
Savonjousi osallistui [[Suomen sisällissota]]an valkoisten puolella ja oli mukana [[Helsingin taistelu]]ssa vain pari päivää 17-vuotispäivänsä jälkeen. Hän valmistui [[kadettikoulu]]sta 1921 sekä [[sotakorkeakoulu]]stan ensimmäiseltä sotateknilliseltä kurssilta 1927 ja suoritti ulkomaille useita opintomatkoja, joiden aikana perehtyi erityisesti [[taistelukaasu]]ilta suojutumiseen. Ennen Sotakorkeakoulua hän palveli kouluttajana KTR 1:ssä. Luutnantiksi hänet ylennettiin 16.6.1922. Toimistoupseerina yleisesikunnassa hän oli 1927-1928 ja ylennettiin kapteeniksi 16.5.1927. Puolustusministeriön taisteluvälineosastolla hän toimi 1928-1929 ja 1929-1931 yleisesikunnan koulutustoimistossa. Vuonna 1931 hänet sijoitettiin Kaasusuojelutoimistoon ja ylennettiin majuriksi. Suomen Valkoisen Kaartin Vöyrin pataljoonan komentajan sijaisena hän toimi 1932-1933. Tämän jälkeen hänet määrättiin perustamaan Viipurin kaasusuojelukoulu, jota hän johti talvisodan alkuun saakka. Savonjousi ylennettiin [[everstiluutnantti|everstiluutnantiksi]] vuonna 1939. [[Talvisota<ref name "JSTT">{{Kirjaviite |Talvisodan]]aikanaTekijä= hänRaunio oliAri II& armeijakunnanKilin, kaasusuojelukomentajanaJuri| jaNimeke= Jatkosodan torjuntataisteluja 1942-1944 | Julkaisija= Karttakeskus | Vuosi=2013, esikuntapäällikkönä2.<refnamepainos, s. 40| Tunniste="KB"ISBN 978-951-593-070-5}}</ref>
[[Talvisota|Talvisodan]] aikana hän oli II armeijakunnan kaasusuojelukomentajana ja tykistökomentajana tammikuuhun 1940 asti sekä saman armeijakunnan huoltopäällikkönä välirauhaan saakka. Lokakuussa 1940 hän siirtyi komentamaan Huoltopataljoona 2:a. [[Jatkosota|Jatksodan]] hyökkäysvaiheessaalkaessa Savonjousi toimi IV armeijakunna huoltopäällikkönä. Hyökkäysvaiheessa 9.7.1941 Savonjousi nimitettiin [[jalkaväkirykmentti 3 (jatkosota)|Jalkaväkirykmentti 3]]:n komentajaksi. Seuraavana vuonna16.1.1942 hän siirtyi 3. prikaatin johtoon ja 9.6.1942 Maaselan ryhmän esikuntapäälliköksi. Vuoden 1942 aikana hänet myös ylennettiin [[eversti]]ksi. Vuoden 1944 alussa Savonjousi siirrettiin komentamaan ensin tammi-helmikuun ajan [[Jalkaväkirykmentti 24 (jatkosota)|Jalkaväkirykmentti 24]]:ä ja sitten kesäkuuhun saakka [[Jalkaväkirykmentti 52 (jatkosota)|52]]:hta,ta. ja vetäytymisvaiheenVetäytymisvaiheen alettua jälleen hänet sijoitettiin ensin 12.6.1944 3. prikaatiaprikaatin johtoon kaatuneen [[J. O. Hannula]]n tilalle ja lopultaheti 17.6.1944 [[10. divisioona (jatkosota)|10. divisioonaadivisioonan]] komentajaksi Karjalan kannakselle. Hän oli ensimmäinen itsenäisessä Suomessa upseeriksi koulutettu (ts. nuorempaa polvea kuin [[tsaarinupseerit]] tai [[jääkärit]]), joka pääsi divisioonankomentajaksi.<ref name="KB" />
Savonjousen ura jatkui sodan jälkeenkinjälkeen puolustusvoimien joukko-osastojen komentajuuksilla. Vuosina 1944-1946 hän toimi armeijakunnan esikunnassa esikuntapäällikkönä ja 1946–1954 hän oli Kevyen prikaatin, myöhemmin[[panssariprikaatiPanssariprikaati]]n komentajana. ja Uransa päätteeksi 1956–1960 hän johti 3. divisioonandivisioonaa eli itäisenitäistä maanpuolustusalueenmaanpuolustusaluetta. Hänet ylennettiin [[kenraalimajuri]]ksi 1949 ja kenraaliluutnantiksi 13.5.1955. Hänestä spekuloitiin seuraavaa [[puolustusvoimain komentaja]]a [[Kaarlo Heiskanen|Kaarlo Heiskasen]] jälkeen, mutta presidentti [[Kekkonen]] nimittikin [[Sakari Simelius|Sakari Simeliuksen]] vuonna 1959. Savonjousi erosi tämän jälkeen palveluksesta 8.1.1960, mutta työskenteli vielä 1960–1966 [[Mannerheimin lastensuojeluliitto|Mannerheimin lastensuojeluliiton]] toiminnanjohtajana.<ref name="KB" />
