Ero sivun ”Olof Wibelius” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Edeltäjä-seuraaja -mallineet |
|||
Rivi 1:
'''Olof Wibelius''' (vuodesta 1808 aateloituna '''af Wibeli'''; [[10. helmikuuta]] [[1752]] [[Södertälje]] – [[1. heinäkuuta]] [[1823]] [[Karlstad]]) oli ruotsalainen virkamies, joka toimi [[Savon ja Karjalan lääni]]n [[maaherra]]na vuosina 1803–1808. [[Suomen sota|Suomen sodan]] aikana hän kieltäytyi noudattamasta laittomina pitämiään venäläisten ylipäällikön, kenraali [[Friedrich Wilhelm von Buxhoevden|von Buxhoevdenin]] määräyksiä. Wibelius tunnetaan parhaiten [[J. L. Runeberg]]in ''[[Vänrikki Stoolin tarinat|Vänrikki Stoolin tarinoiden]]'' runosta ''[[Maaherra (runo)|Maaherra]]'', jossa hänet on kuvattu rohkeana siviilinä.
== Ura ==
Wibeliuksen vanhemmat olivat Södertäljen kirkkoherra Nils Wibelius ja Ulrika Lindqvist. Hän kävi [[Strängnäs]]in lukiota ja pääsi ylioppilaaksi [[Uppsala]]ssa 1774. Wibelius suoritti tuomarintutkinnon 1776 ja hän sai [[varatuomari]]n arvon 1780.
Wibelius toimi Uppsalan lääninkanslian kirjurina 1774–1777, [[Turun hovioikeus|Turun hovioikeuden]] ylimääräisenä kanslistina ja varanotaarina 1777–1783 sekä [[Turun ja Porin lääni]]n lääninsihteerinä 1783–1794. Hän oli Karjalan laamannikunnan [[laamanni]]na 1794–1803, toimi samalla Turun ja Porin läänin
== Suomen sodan aikainen toiminta ==
Suomen sodan aikana Wibelius jäi virkapaikalleen kun venäläiset miehittivät Kuopion 15. maaliskuuta 1808 ja hän kehotti lääninsä asukkaita pidättymään aseellisesta vastarinnasta. Kun venäläisten joukkojen ylipäällikkö Friedrich Wilhelm von Buxhoevden antoi maaherroille käskyn takavarikoida niiden upseerien virkatalot jotka vielä taistelivat Ruotsin armeijan riveissä Wibelius lähetti 14. huhtikuuta 1808 von Buxhoevdenille kirjeen jossa hän piti määräystä lainvastaisena ja vetosi von Buxhoevdeniin sen perumiseksi. Tästä tapauksesta J. L. Runeberg sai aiheen ''Maaherra''-runoonsa. Pian tämän jälkeen [[Johan August Sandels]]in ruotsalaiset joukot kuitenkin valtasivat Kuopion takaisin toukokuun puolivälissä. Sandelsin joukoissa taisteli myös vapaaehtoisia talonpoikia ja tämän vuoksi Venäjän sotaministeri [[A. A. Araktšejev]] väitti Wibeliuksen nostattaneen kansaa kapinaan läänissään ja käski tuomaan hänet vangittuna [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]]. Wibelius poistuikin tämän vuoksi Kuopiosta Sandelsin joukkojen mukana pohjoiseen ja hänen mukanaan lähti suuri osa lääninhallituksen virkamiehistä.
== Viimeiset vuodet ==
Suomen sodan jälkeen Wibelius siirtyi Ruotsiin jossa hän sai kuninkaalta eläkkeen ja toimi vielä [[Värmlannin lääni]]n maaherrana 1809–1813. Hänestä tuli [[Ruotsin tiedeakatemia]]n jäsen 1812.
Rivi 15 ⟶ 18:
* [http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U847 Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852]
{{DEFAULTSORT:Wibelius, Olof}}▼
{{Edeltäjä-seuraaja|Logo=
|Edeltäjä= [[Ernst Gustaf von Willebrand]]
|Seuraaja=[[Knut von Troil]]
|Titteli=[[Turun ja Porin lääni#Maaherrat|Turun ja Porin läänin maaherra]]
|Kommentti=1801–1802 (vt.)}}
{{Edeltäjä-seuraaja|Logo=
|Edeltäjä= [[Eric Johan von Fieandt]]
|Seuraaja=[[Simon Vilhelm Carpelan]]
|Titteli=[[Savon ja Karjalan lääni#Maaherrat|Savon ja Karjalan läänin maaherra]]
|Kommentti=1803–1808}}
[[Luokka:Suomen maaherrat]]
[[Luokka:Turun ja Porin läänin maaherrat]]
| |||