Ero sivun ”Etelänkylän isosilta” versioiden välillä

'''Etelänkylän isosilta''' on vuonna [[1837]] valmistunut puurakenteinen [[tukiansassilta]] [[Pyhäjoki|Pyhäjoen kunnassa]]. 77 metriä pitkä neliaukkoinen silta sijaitsee [[Pyhäjoki (joki)|Pyhäjoen eteläisen]] [[suuhaara]]n koskimaisemassa. Se on Suomen vanhin liikennöity puusilta{{lähde}}.<ref name="aitta113">Aitta, 2004, s.113</ref> Silta otettiin [[Museosilta|museosillaksi]] vuonna 1982.

Pyhäjoki haarautuu kirkonkylän kohdalla Pohjois- ja Etelähaaraan. Siltapaikat olivat osa historiallista [[Pohjanmaan rantatie]]tä ja todennäköisesti niissä on ollut silta jo 1600-luvun puolivälistä lähtien.<ref name="aitta112">Aitta, 2004, s.112-113</ref> Pyhäjoen pohjoisen haaran ylitti Pohjankylän isosilta.

Kansilankutus oli alkujaan tehty sillan poikittaisten [[pelkka]]hirsien varaan kaksinkertaisena. Nykyään sillan kannessa on yksinkertainen syrjälankutus, joka tukeutuu suoraan pääkannattajiin. Sillan kaiteet ovat puuta.<ref>Konttijärvi, 2009, s.7</ref> Moneen kertaan uusittua kansirakennetta ja kaiteita lukuunottamatta silta on alkuperäisessä asussa ja siksi merkittävä.<ref>Aitta, 2004, s.112<name="aitta112"/ref> Silta on puhdastyyppinen tukiansassilta.<ref>Konttijärvi, 2009, s.3</ref> Maatuet ja kolme virtapilaria on rakennettu kallion ja pohjakivien varaan.<ref>Konttijärvi, 2009, s.25</ref>

Sillat tehtiin Suomessa 1800-luvun alkuun saakka puusta. Suurissa silloissa oli kivitäytteiset hirsiarkut. Niiden perustaminen oli puutteellista, usein ne rakennettiin vain maan varaan ilman perustuksia. Siltojen rakentaminen ja kunnossapito oli talonpojille taloudellinen rasitus ja sitä vihattiin.<ref>Konttijärvi, 2009, s.7</ref> Maalaki oli jo 1500-luvulta määrännyt, että sillat tuli kunnostaa kahdesti vuodessa. Kunnossapidon laiminlyönneistä oli määrätty runsaasti sakkoja. Sillat olivat huonokuntoisia, jopa tärkeät sillat ja niillä sattui tuhoisia onnettomuuksia.<ref>Aitta, 2004, s.112<name="aitta112"/ref> Siltojen kuntoa valvoi [[vouti|siltavouti]], joka myös johti kunnostustöitä. Ylin valvoja oli [[nimismies (talonpoika)|nimismies]].

Siltaa on huollettu ja korjattu useaan otteeseen. Sillan kansi eli lava [[terva]]ttiin 1843<ref>Konttijärvi, 2009, s.19</ref> ja vuonna 1954 se uusittiin tervatuista lankuista. Samassa korjauksessa uusittiin kaidetolppien nupit ja kaiteet maalattiin [[keittomaali|punamultamaali]]lla ja tolpat öljymaalilla. Vuoden 1872 korjauksessa uusittiin kansi, sen alla pääkannattajien päällä olleet sillan poikittaiset [[pelkka]]hirret uusittiin myös ja uudet osat tervattiin. Seuraava huoltotyö oli kannen tervaus 1887.<ref>Konttijärvi, 2009, s.21</ref> Lava uusittiin ja tervattiin taas vuonna 1895. Tuolloin uusittiin myös kaiteet, jotka maalattiin öljymaalilla kertaalleen harmaiksi. Pelkkahirret ja sillan "pännärit" eli poikkisiteet tervattiin 1902. Lava uusittiin ja tervattiin vuonna 1918.<ref>Konttijärvi, 2009, s.22</ref> Merkittävää korjausta varten pyydettiin puutavaratarjouksia vuonna 1921, mutta korjaus ei toteutunut.<ref>Aitta, 2004, s.112<name="aitta112"/ref>

[[Oulainen|Oulaisten]] tiemestari Lundman tarkasti sillat ja hänen ehdotuksestaan uusittiin talvella 1929 päällimmäinen lankkukerros, joka oli Lundmanin mukaan "niin laho, että seipäällä alas kolistelee". Samassa yhteydessä uudistettiin myös pikkusiltojen kansia. Pikkusillat uusittiin vuonna 1934. Maantietä oikaistiin korjauksen yhteydessä. Seuraavan kerran sillan kansi uusittiin vasta sodan jälkeen vuonna 1948, jolloin myös osa sillan tuista uusittiin. TVH oli myöntänyt korjauksiin 400&nbsp;000 markan määrärahan.<ref>Konttijärvi, 2009, s.22</ref> 1950-luvun alkupuolella sillalla sattui onnettomuus, jossa tansseihin matkalla ollut kuorma-auto ajoi kaiteesta läpi ja päätyi jokeen pyörät ylöspäin. Auton lavalla olleet ihmiset pääsivät pelastautumaan hyppäämällä, kukaan ei loukkaantunut.<ref>Konttijärvi, 2009, s.29</ref> Sillan kaiteet korjattiin tuolloin.<ref>Aitta, 2004, s.113<name="aitta113"/ref>