Wikipedia

Ero sivun ”Leonard Cohen” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
p kh + w (eikös albumi ole parempi kuin levy)
Rivi 24:
==Varhainen elämä==
 
Leonard Cohen syntyi vuonna 1934 montrealilaisen vaatetusliikkeen omistajan Nathan Cohenin poikana. Leonardin äiti Masha oli [[liettua]]laista [[rabbi]]sukua, kuten miehensäkin. Leonardilla on sisar Esther<ref name="independent" />. Cohenit olivat Montrealissa ulkopuolisia: he olivat [[Kanadanenglanti|englanninkielisiä]] [[Juutalaiset|juutalaisia]] kaupungissa, jossa kaksi kolmasosaa asukkaista oli [[Kanadanranskalaiset|ranskankielisiä]] ja osa juutalaistakin [[jiddiš]]inkielisiä. Liike-elämässä menestyneet keskiluokkaiset Cohenit asuivat myös etäällä kaupungin muista juutalaisista. Perheen [[Amerikanirlantilaiset|irlantilaisen]] lastenhoitajan kautta Leonard sai tilaisuuden tutustua myös [[Katolisuus|katolisuuteen]], ja siitä sai alkunsa Leonardin pitkäaikainen hengellisen etsintä myös oman uskonnon ulkopuolelta. Perheen isä kuoli, kun Leonard oli 9-vuotias.<ref>Footman, s. 13–15.</ref>
 
Leonard oppi lapsena soittamaan [[piano]]a ja [[klarinetti]]a ja teini-ikäisenä omasta aloitteestaan myös [[kitara]]a. Samoihin aikoihin hän löysi kirjalliseksi esikuvakseen espanjalaisen vasemmistolaisrunoilija [[Federico García Lorca]]n. Hän alkoi kirjoittaakirjoitti runoja ensimmäistä kertaa vakavissaan vuonna 1950 nuorten kesäleirillä, jossa hän oli ohjaajana vuonna 1950, joskaan hänen innoittajansa eivät tuolloin olleet yhteiskunnan epäkohdat, vaan tyttöjen valloittaminen.<ref>Footman, s. 17–19.</ref>
 
Cohen opiskeli neljä vuotta [[McGill-yliopisto]]ssa kirjallisuutta, [[kirjanpito]]a ja yritysoikeutta. Hän oli yliopiston [[väittely]]kerhon puheenjohtaja, kuului kaupungin pieneen englanninkieliseen runoilijapiiriin ja sai julkaistuksi runojaan paikallisessa runolehdessä ''CIV/n''. Hän perusti covereita soittavan [[country]]musiikkitrion The Buckskin Boys juutalaisten järjestötoveriensa kanssa. Hän myös lausui omia runojaan yleisön edessä säestyksen kanssa, mutta ei vielä kirjoittanut lauluja.<ref>Footman, s. 20–23.</ref>
 
==Ura==
Rivi 34:
Valmistuttuaan McGillistä Cohen julkaisi vuonna 1956 ensimmäisen runokokoelmansa ''Let Us Compare Mythologies'', jonka runoista monet hän oli kirjoittanut teini-ikäisenä. Cohenin tärkeimpiä teemoja olivat jo tuolloin [[uskonto]] ja seksi. Kirja sai hyvät arvostelut, vaikka konservatiiviset kriitikot vierastivatkin runojen aiheiden modernia rankkuutta. Kirjan ensimmäinen painos myytiin nopeasti loppuun, ja Cohenin maine lupaavana kanadalaisena runoilijana vahvistui maan pienissä runoilijapiireissä.<ref>Footman, s. 25–27</ref>
 
Cohen jatkoi opintojaan [[New York]]in [[Columbian yliopisto]]ssa, missä hänen esikuvansa García Lorca oli myös opiskellut. Cohen ei kuitenkaan nauttinut opiskelusta eikä liian keskiluokkaisena tehnyt läpimurtoa myöskään kaupungin [[Beat-sukupolvi|beat-runoilijoiden]] piireihin. Palattuaan Montrealiin hän yritti löytää töitä, sillä runoilijan tulot eivät riittäneet elämiseen. JoukkoHän ehdollisiaei tuomioitapäässyt järjestyshäiriönetsiväksi tuottamisestaeikä japoliisivoimiin, virkavallansillä vastustamisestahänellä estivätoli kuitenkinjoukko hänenehdollisia pääsynsätuomioita etsiväksijärjestyshäiriön tuottamisesta ja poliisivoimiinvirkavallan vastustamisesta, eikä hän löytänyt töitä opettajanakaan. HänCohen onnistui kuitenkin vuonna 1959 saamaan 3&nbsp;000 dollarin suuruisen kirjailija-apurahan ja julkaisusopimuksen seuraavalle kirjalleen.<ref>Footman, s. 27–30</ref>
 
Apurahan turvin Cohen muutti joulukuussa 1959 englanninkielisen kirjallisuuden sydänmaille [[Lontoo]]seen. [[Hampstead]]issa hän kirjoitti ensimmäistä romaaniaan ''Lempileikki'' (''The Favourite Game'') ja kävi iltaisin ahkerasti [[karibia]]laisten siirtolaisten yökerhoissa. Puolen vuoden kuluttua hän pakeni Lontoon kurjaa säätä [[kreikka]]laiselle [[Hydra (saari)|Hydra]]n saarelle. Hän osti perintörahoillaan saarelta talon, johon hän asettui naisystävänsä ja tämän pojan kanssa. Saarella hän viimeisteli romaaniaan ja kävi aika ajoin Kanadassa ansaitsemassa rahaa Kreikassa elämiseen.<ref>Footman, s. 31–35</ref>
Rivi 42:
Cohenin toinen runoteos ''Lauluja'' (''The Spice-Box Of Earth'') ilmestyi 1961. Kokoelma oli edeltäjäänsä kypsempi ja monipuolisempi ja sai hyvät arvostelut. Sitä myytiinkin hyvin.<ref>Footman, s. 38–40</ref>
 
Cohen palasi Hydralle, jossa jatkoi perhe-elämää ja romaaninsa viimeistelyä. Hän laajensi uskontoihin perehtymistään tutustumalla [[Itämainen filosofia|itämaisiin filosofioihin]], etenkin ''[[Tiibetiläinen kuolleiden kirja|Tiibetiläiseen kuolleiden kirjaan]]'' ja ''[[Yijing]]iin''. Hän käytti tuona aikana myös paljon eri huumeita, etenkin [[oopiumi]]a. Cohenin pitkään valmisteilla ollut omaelämäkerrallinen [[kehitysromaani]] ''Lempileikki'' (''The Favourite Game'') ilmestyi vihdoin 1963. Romaani käsittelee samoja aikanaan rohkeita aiheita kuin Cohenin runotkin, kuten seksiä, [[masturbointi]]a ja väkivaltaa. Kirja sai suopean vastaanoton ja nosti Cohenin Kanadan kirjailijoiden eturiviin. Myynti jäi kuitenkin vähäiseksi, osittain siksi, että se ilestyiilmestyi Kanadassa vasta 1970.<ref>Footman, s. 41–48</ref>
 
Cohenin seuraava runokokoelma ''Flowers for Hitler'' ilmestyi 1964 ja käsitteli nimensä mukaisesti paljolti [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikaisia tapahtumia. Sitä seurasi 1966 Cohenin toinen romaani, ''Kauniit häviäjät'' (''Beautiful Losers''), kiihkeästi Hydran auringon alla kemiallisin avuin kirjoitettu, rivoudessaan ja sekavuudessaan [[Postmodernismi|postmoderni]] ja hämmentävä teos. Arvostelut olivat osin hyvät, mutta myynti jäi vähäiseksi, vaikka se kasvattikin edelleen Cohenin kirjailijanmainetta.<ref>Footman, s. 49–54</ref>
Rivi 48:
Toisen romaanin heikko myynti sai Cohenin tajuamaan, ettei hän pystyisi elättämään itseään kirjailijana. Hän oli siihen asti odottanut asioiden järjestyvän itsestään eikä ollut suunnitellut tulevaisuuttaan. Seuraava runokokoelma ''Parasites of Heaven'' tuotti myös heikosti, ja Cohen siirtyikin vuonna 1966 taloudellisista syistä runoilijasta laulajaksi ja jatkoi runokokoelmien julkaisemista harvakseltaan.<ref>Footman, s. 55–56</ref> Vanhaa tuotantoa ja muutamia uusia runoja sisältävä kokoelma ''Selected Poems'' (1968) oli kuitenkin menestys, ja Yhdysvalloissa sitä myytiin peräti 200&nbsp;000 kappaletta<ref>Footman, s. 77–78</ref>.
[[Kuva:Leonard Cohen17b.jpg|thumb|250px|Leonard Cohen [[Trouville-sur-Mer]]issä [[Normandia]]ssa vuonna 1988.]]
Cohenin seuraava, uusia runoja sisältävä, sisäänpäin katkerasti katsova kokoelma ''Rakkauden orjat'' (''The Energy Of Slaves'') ilmestyi 1972<ref>Footman, s. 88–89</ref> ja sitä seuraava, samansävyinen ''Death Of A Lady'sLady’s Man'' vuonna 1978<ref>Footman, s. 107–108</ref>. Kumpikaan kokoelma ei saavuttanut yleisön tai kriitikkojen suosiota<ref>Footman, s. 108</ref>.
 
Vuonna 1984 ilmestyi Cohenin runokokoelma ''Armokirja'' (''Book Of Mercy''). Se oli 50 uuden [[psalmi]]n hengellinen kokoelma ja sävyltään 1970-luvun kokoelmia toiveikkaampi. Cohen suunnitteli aluksi levyttävänsä runot jousikvartetin kanssa, mutta luopui kuitenkin ideasta.<ref>Footman, s. 117–118</ref>
Rivi 56:
===Laulajanura===
 
Cohen aloitti laulajanuransa 31-vuotiaana vuonna 1966 hyväksyttyään vihdoin sen ikävän tosiasian, että runous ei lyönyt leiville. Cohenin ensimmäiset julkiset esiintymiset olivat New Yorkin [[NMKY|NMKY:ssä]] ja kolme kuukautta myöhemmin kanadalaisessa ''[[Take 30]]'' -TV-ohjelmassa, missä hän esitti laulunsa "The”The Stranger Song"Song” (silloin nimeltään "Traveller"), "Suzanne"”Suzanne” ja "So”So Long Marianne"Marianne”. Hydran saarella [[transistoriradio]]n varassa asunut Cohen ei tuntenut 1960-luvun musiikki-ilmastoa, mutta löysi pian [[Bob Dylan]]in musiikin. Hän myös tutustui New Yorkissa kaupungin [[Folkmusiikki|folk]]-piireihin ja antoi [[Judy Collins]]in levyttää laulujaan, kuten "Suzannen"”Suzannen” ja "Bird”Bird On The Wiren"Wiren”.<ref>Footman, s. 55–61</ref>
 
Vuonna 1967 Cohen teki levytyssopimuksen [[Columbia Records|Columbia]]-yhtiön kanssa ja julkaisi ensimmäisen levynsäalbuminsa ''[[Songs of Leonard Cohen]]'' joulukuussa 1967. LevylläSillä on useita lauluja, jotka ovat säilyneet Cohenin tunnetuimpina ja useimmin muiden esittäjien lainaamina lauluina.<ref>Footman, s. 63–67</ref> LevynAlbumin teon aikana Cohenilla ja levynsen tuottajalla [[John Simon (musiikkituottaja)|John Simonilla]] oli erimielisyyttä kappaleiden sovituksesta, mutta jälkikäteen Cohen ymmärsi Simonin ratkaisut<ref>Footman, s. 64–66</ref>. LevyAlbumi sai kohteliaat arvostelut. [[Rolling Stone]]n mukaan epätasaisella levylläalbumilla oli kolme loistavaa laulua, ja [[New York Times]] näki Cohenin runollisuudelle tarvetta, vaikka hän kalpeneekin Dylanin rinnalla. LevyAlbumi käväisi vain hetken yhdysvaltalaisen [[Billboard]]in listalla, mutta menestyi paremmin Britanniassa ja muualla Euroopassa, kuten Cohenin kaikki myöhemmätkin levytalbumit.<ref>Footman, s. 69–71</ref>
 
Ensimmäisen levynsäalbuminsa ilmestymisen jälkeen Cohen muutti [[Nashville]]n laitamille pienelle maatilalle. Nashvillessä hän teki toisen levynsäalbuminsa , edeltäjää synkkämielisemmän ''[[Songs from a Room]]'' (1969), jonka tunnetuin kappale on Judy Collinsin aiemmin jo levyttämä "Bird”Bird On The Wire"Wire”.<ref>Footman, s. 73–76</ref> LevySe nousi brittilistojen kakkoseksi ja oli suosittu myös [[Ranska]]ssa, mutta ei menestynyt Yhdysvalloissa<ref>Footman, s. 77</ref>.
 
Vuonna 1970 Cohen aloitti ensimmäisen kiertueensa [[Saksa]]sta ja esiintyi muun muassa [[Isle of Wight]]in kuuluisalla festivaalilla. Palattuaan Nashvilleen hän äänitti kolmannen levynsäalbuminsa ''[[Songs of Love and Hate]]'' (1971). LevySe jatkoi Cohenin tuttua synkistelevää linjaa, vaikka sovitukset olivatkin edeltävää levyäalbumia pirteämmät. Sen myyntiluvut jäivät kuitenkin edeltäjiään pienemmiksi.<ref>Footman, s. 82–86</ref>
 
Vaikka Cohen ei saanutkaan musiikkiaan kaupaksi toivomallaan tavalla, siitä kiinnostuivat esimerkiksi elokuvantekijät. Heistä tunnetuimpia olivat [[Robert Altman]], joka otti Cohenin levytyksiä elokuviinsa ''[[McCabe ja Mrs Miller]]'' (1971) ja ''[[Mitkä häät!]]'' (1978), sekä [[Rainer Werner Fassbinder]], joka käytti Cohenin musiikkia useassa teoksessaan 1970-luvulla.<ref>Footman, s. 87–88</ref> Cohenin menestys takasi hänelle kuitenkin jo mukavan elintason, vaikka hän itse valittikin taloustilanteen kohennuttua elämänlaatunsa vain heikentyneen ahdistavan hotellielämän vuoksi<ref>Footman, s. 91–92</ref>.
 
Cohen äänitti seuraavan levynsäalbuminsa New Yorkissa. ''[[New Skin for the Old Ceremony]]'' (1974) oli edeltäjiään omaelämäkerrallisempi ja sisälsi muun muassa kappaleen "Chelsea”Chelsea Hotel #2"2”. Kuten ennenkin levyäsitä myytiin suopeista arvosteluista huolimatta huonosti Yhdysvalloissa, mutta hyvin Euroopassa.<ref>Footman, s. 95–100</ref> Musiikillisesti ensimmäiset albumit olivat lähinnä folkia, mutta 1970-luvulta lähtien mukaan tuli pop-vaikutteita. Aiemmista albumeista poikkeava oli vuonna 1977 ilmestynyt ''[[Death of a Ladies’ Man]]'', jolle tuottaja [[Phil Spector]] toi tuotannolleen tyypillisen mahtipontisen äänimaailman.<ref>Footman, s. 101–107</ref> Seuraavalla albumillaan ''[[Recent Songs]]'' (1979) Cohen palasi yksinkertaisempaan tyyliin.<ref>Footman, s. 111–115</ref>
 
Vuonna 1984 ilmestyneellä ''[[Various Positions]]'' -albumilla Cohen nojasi vahvasti [[syntetisaattori]]n ja [[rumpukone]]en käyttöön. LevynSen tunnetuin kappale oli "”[[Hallelujah (Leonard Cohenin kappale)|Hallelujah]]"”, josta usea artisti on sittemmin levyttänyt oman versionsa. Columbia ei julkaissut levyä Yhdysvalloissa ennen vuotta 1990, ja [[Passport Records]] onnistui myymään levyä siellä vain muutamia tuhansia kappaleita.<ref>Footman, s. 118–121</ref> Vuonna 1988 ilmestynyt, yhä syntetisaattoreita hyödyntävä ''[[I'mI’m Your Man]]'' menestyi edeltäjäänsä paremmin. Sen tunnetuimpia kappaleita ovat "Tower”Tower of Song"Song” ja "First”First We Take Manhattan"Manhattan”, joista jälkimmäisen Cohen oli antanut edellisenä vuonna taustalaulajansa [[Jennifer Warnes]]in laulettavaksi tämän soololevylle. ''I'mI’m Your Man'' sai hyvät arvostelut ja, nousi monissa Euroopan maissa listojen kärkeen elvyttäenja elvytti samalla Cohenin uran.<ref>Footman, s. 126–127</ref>▼
Musiikillisesti ensimmäiset levyt olivat lähinnä folkia, mutta 1970-luvulta lähtien mukaan tuli pop-vaikutteita. Aiemmista levyistä poikkeava oli vuonna 1977 ilmestynyt ''[[Death of a Ladies' Man]]'', jolle tuottaja [[Phil Spector]] toi tuotannolleen tyypillisen mahtipontisen äänimaailman.<ref>Footman, s. 101–107</ref> Seuraavalla levyllään ''[[Recent Songs]]'' (1979) Cohen palasi yksinkertaisempaan tyyliin.<ref>Footman, s. 111–115</ref>
 
Vuonna 1992 Cohen julkaisi ''[[The Future]]n'' -levyn, joka oli aiempia levyjäalbumeita selvästi poliittisempi ja kommentoi ajan levottomuuksia, kuten [[Persianlahden sota]]a, [[Tiananmenin aukion mielenosoitus|Tiananmenin aukion tapahtumia]], [[kommunismi]]n romahdusta ja [[Los Angelesin mellakat 1992|Los Angelesin mellakoita]]. Cohen sai tunnustusta sanoituksistaan, mutta levynalbumin sanoma oli suurelle yleisölle liian synkkä 1990-luvun optimistisessa ilmapiirissä, ja myynti jäi Yhdysvalloissa vähäiseksi.<ref>Footman, s. 133–138</ref> Cohenin korkea ikä ja tupakanpoltto olivat myös jo jättäneet jälkensä lauluääneen<ref>Footman, s. 147</ref>.▼
▲Vuonna 1984 ilmestyneellä ''[[Various Positions]]'' Cohen nojasi vahvasti [[syntetisaattori]]n ja [[rumpukone]]en käyttöön. Levyn tunnetuin kappale oli "[[Hallelujah (Leonard Cohenin kappale)|Hallelujah]]", josta usea artisti on sittemmin levyttänyt oman versionsa. Columbia ei julkaissut levyä Yhdysvalloissa ennen vuotta 1990, ja [[Passport Records]] onnistui myymään levyä siellä vain muutamia tuhansia kappaleita.<ref>Footman, s. 118–121</ref> Vuonna 1988 ilmestynyt, yhä syntetisaattoreita hyödyntävä ''[[I'm Your Man]]'' menestyi edeltäjäänsä paremmin. Sen tunnetuimpia kappaleita ovat "Tower of Song" ja "First We Take Manhattan", joista jälkimmäisen Cohen oli antanut edellisenä vuonna taustalaulajansa [[Jennifer Warnes]]in laulettavaksi tämän soololevylle. ''I'm Your Man'' sai hyvät arvostelut ja nousi monissa Euroopan maissa listojen kärkeen elvyttäen samalla Cohenin uran.<ref>Footman, s. 126–127</ref>
 
''[[Ten New Songs]]'' (2001) oli Cohenin ja [[Sharon Robinson]]in yhteinen projekti, jonka musiikkia he sävelsivät tahoillaan vuoronperään.<ref>Footman, s. 147–151</ref> Vuonna 2004 ilmestyi ''Dear Heather'', jossa mukana oli Robinsonin lisäksi myös Cohenin naisystävä, laulaja ja pianisti [[Anjani Thomas]]. Cohen ei enää varsinaisesti laula levyllä, vaan puhuu ja kähisee rahisevalla äänellä.<ref>Footman, s. 152–154</ref> Vuonna 2008 Cohen aloitti pitkän kiertuetauon jälkeen sarjan maailmankiertueita, lähinnä rahapulassa, koska hän oli menettänyt omaisuutensa managerilleen. Raitistuttuaan ja lopetettuaan tupakanpolton hän oli myös saanut äänensä osittain takaisin ja pystyi laulamaan korkeammalta kuin pitkään aikaan.<ref>Footman, s. 162–165</ref>▼
▲Vuonna 1992 Cohen julkaisi ''[[The Future]]'' -levyn, joka oli aiempia levyjä selvästi poliittisempi ja kommentoi ajan levottomuuksia, kuten [[Persianlahden sota]]a, [[Tiananmenin aukion mielenosoitus|Tiananmenin aukion tapahtumia]], [[kommunismi]]n romahdusta ja [[Los Angelesin mellakat 1992|Los Angelesin mellakoita]]. Cohen sai tunnustusta sanoituksistaan, mutta levyn sanoma oli suurelle yleisölle liian synkkä 1990-luvun optimistisessa ilmapiirissä, ja myynti jäi Yhdysvalloissa vähäiseksi.<ref>Footman, s. 133–138</ref> Cohenin korkea ikä ja tupakanpoltto olivat myös jo jättäneet jälkensä lauluääneen<ref>Footman, s. 147</ref>.
 
Vuonna 2012 Cohen julkaisi levynalbumin ''[[Old Ideas]]'', joka sai hyvät arvostelut muun muassa Rolling Stonelta<ref name="oldideas" /> ja nousi Suomessa listakärkeen<ref name="musiikkituottajat" />.▼
▲''[[Ten New Songs]]'' (2001) oli Cohenin ja [[Sharon Robinson]]in yhteinen projekti, jonka musiikkia he sävelsivät tahoillaan vuoronperään.<ref>Footman, s. 147–151</ref> Vuonna 2004 ilmestyi ''Dear Heather'', jossa mukana oli Robinsonin lisäksi myös Cohenin naisystävä, laulaja ja pianisti [[Anjani Thomas]]. Cohen ei enää varsinaisesti laula levyllä, vaan puhuu ja kähisee rahisevalla äänellä.<ref>Footman, s. 152–154</ref>
 
Vuonna 2008 Cohen aloitti pitkän kiertuetauon jälkeen sarjan maailmankiertueita, lähinnä rahapulassa, koska hän oli menettänyt omaisuutensa managerilleen. Raitistuttuaan ja lopetettuaan tupakanpolton hän oli myös saanut äänensä osittain takaisin ja pystyi laulamaan korkeammalta kuin pitkään aikaan.<ref>Footman, s. 162–165</ref>
 
▲Vuonna 2012 Cohen julkaisi levyn ''[[Old Ideas]]'', joka sai hyvät arvostelut muun muassa Rolling Stonelta<ref name="oldideas" /> ja nousi Suomessa listakärkeen<ref name="musiikkituottajat" />.
 
===Teemat===
Rivi 86 ⟶ 82:
== Yksityiselämä ==
===Perhe===
Cohen ei ole koskaan ollut naimisissa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.alanfranks.com/Leonard_Cohen.html | Nimeke =Leonard Cohen: Love's Hard Man by Alan Franks | Tekijä = | Ajankohta =2001 | Julkaisija =Alan Franks | Viitattu = 16.12.2013 }}</ref> Hänellä on suhteestaan taiteilija Suzanne Elrodin kanssa kaksi lasta, Adam ja Lorca, joista toinen on nimetty Cohenin ihaileman kirjailijan [[Federico García Lorca]]n mukaan. Nykyisin Cohen seurustelee laulaja [[Anjani Thomas]]in kanssa ja, asuu [[Los Angeles]]issa lähellä lapsiaan, ja viettää osan vuodesta Montrealissa.<ref name="independent" />
 
===Uskonnollisuus===
Rivi 93 ⟶ 89:
 
===Omaisuuden menetys===
Cohenin asuessa luostarissa hänen managerinsa Kelley Lynch oli kavaltanut lähes kaiken Cohenin yli 5viiden miljoonan dollarin omaisuudesta, niin ettäeikä Cohenille jäijäänyt vainkuin 150&nbsp;000 dollaria. Oikeudenkäynnin tuloksena Lynch määrättiin palauttamaan rahat, mutta toistaiseksi mitään ei ole tapahtunut. Tapaus ei musertanut Cohenia mutta sai hänet lähtemään jälleen konserttikiertueille.<ref name="independent" /><ref name="nytimes" />
 
===Päihteet ja lääkkeet===
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Leonard_Cohen”