Ero sivun ”Etunimi” versioiden välillä

[[Kristinusko|Kristillisissä]] maissa monet tavalliset etunimet on saatu [[Raamattu|Raamatusta]] ja monet niistä ovat [[heprea]]laista alkuperää. Suomalaisen almanakan etunimistä noin 40 %prosenttia on kirkollista alkuperää (2008).<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Lempiäinen, Pentti | Nimeke=Pyhät ajat | Sivu=63 | Selite=6. uudistettu painos | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kirjapaja | Vuosi=2008 | Tunniste=ISBN 978-951-607-651-8}}</ref> Länsimaissa käytetään myös [[Antiikin Kreikka|antiikin kreikkalaisilta]] ja [[Antiikin Rooma|roomalaisilta]] saatuja etunimiä (esimerkiksi [[Markus]] ja [[Laura (nimi)|Laura]]), joista monet ovat samalla [[pyhimys]]ten nimiä. Yleisiä ovat myös germaaneilta (esimerkiksi [[Eero]] ja [[Emma (nimi)|Emma]]) ja kelteiltä periytyvät nimet sekä nimet, jotka tarkoittavat jotain asiaa (kuten [[Satu (nimi)|Satu]] tai [[Vuokko (nimi)|Vuokko]]). [[Kansallisromantiikka]] on toisinaan nostanut esiin myös kansojen vanhoja omia nimiä. Suomessa tällainen nimilähde on ollut [[Kalevala]]. Osa [[suomalaiset muinaisnimet|suomalaisista muinaisnimistä]] onkin 1800- ja 1900-luvulla tullut uudestaan käyttöön.

Jotkin nimet ovat eri maissa eri sukupuolille kuuluvia. Tällaisia nimiä ovat esimerkiksi Nikita ([[Ranska]]ssa feminiininen, [[Venäjä]]llä maskuliininen), Kim ([[Suomi|Suomessa]] maskuliininen,, [[englannin kieli|englanninkielisissä]] maissa feminiininen), Anne (useissa maissa feminiininen, [[Alankomaat|Alankomaissa]] maskuliininen). Nimi Mika taas on Japanissa feminiininen ja Suomessa maskuliininen, mutta Ruotsissa unisex-nimi, sillä se käsitetään lyhenteeksi sekä Mikaelasta että Mikaelista.{{Lähde||15. syyskuuta 2008}}