Ero sivun ”Lou Reed” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kumottu muokkaus 13741031, jonka teki 91.158.40.34 (keskustelu) pois fanitusta
Rivi 61:
Vuonna 1975 menestystä seurasi alamäki, kun kitaran feedback-äänestä koostuva tuplalevy ''[[Metal Machine Music]]'' sai kriitikoilta murskaavan vastaanoton. Lehdet ilkkuivat levyä hyväksi yritykseksi purkaa levytyssopimus. Reed kuitenkin totesi teoksensa olevan nerokasta taiteilijan työtä, ja [[Lester Bangs]] kuvaili sitä nerokkaaksi, mutta psykologisesti hyvin häiritseväksi albumiksi. Vaikka Reed myöhemmin myönsi, että hän tarkoitti levyn parodiseksi, niin sanoi hän sen silti olevan vakavasti otettava albumi. Tämän jälkeen hän on tosin vielä todennut, että vaikka hän aikoinaan ottikin levynsä vakavasti, niin niihin aikoihin hän tapasi olla myös ”erittäin kovassa pilvessä”.
 
Samana vuonna ilmestynyt albumi ''Coney Island Baby'' oli sen sijaan hyvin lämmin ja lempeä. Hän omisti levyn tuolloiselle kumppanilleen, transsukupuoliselle naiselle nimeltä Rachel, joka myöskin näkyy vuoden 1977 kokoelmalevyn ''Walk on the Wild Side: The Best of Lou Reed'' kannessa. Vuoden 1976 Lou Reed äänittialbumi ''Rock and Roll Heart'' -petti albuminodotukset. Se on kantea myöten upea levy, jossa Lou soitti jopa pianoa jossain kappaleessa. Lou Reedin kitarasoolo biisissä Ladies Pay on upea feedback- taiturointi. Levyllä on iloisesta synkkään vaihtuva tunnelma, ja biisi Temporary Thing on täynnä vihaa jonka Lou hienosti purkaa yhdeksi upeimmista lauluista suhteesta: "tää on vaan väliaikanen juttu". Vuonna 1978 ilmestynyt ''Street Hassle'' palasi Reedin inspiroiman punkin juurille. Ironisesti Reed itse vähätteli punkia ja vältteli kaikenlaisia yhteyksiä sen kanssa.
 
{{Sitaatti|Olen liian kirjakeskeinen kiinnostuakseni punk rockista... Koko [[CBGB’s]], koko Max’s Kansas City ja kaikki, mitä Lontoossa on meneillään – luuletko tosiaan että olen vastuussa sellaisesta määrästä roskaa?}}