Ero sivun ”Loistelamppu” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Katso myös: Led-valoputki |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 7:
Loisteputkessa on [[elohopea]]a, joka kaasuuntuu [[valokaari|sähkö]]purkauksen vaikutuksesta. Kun nyt joko sähkökentän tai elektronien törmäilyn virittämät Hg-atomit palaavat perustasolle, ne lähettävät (emittoivat) [[ultravioletti|UV-säteilyä]].
Loisteputki toimii tasa- ja vaihtovirralla. Yleisin käyttötapa on 50
Putken päissä olevat kuumennus (hehku) -vastukset erittävät elektroneja. Näin sytytyspurkaus voi tapahtua pienemmällä jännitteellä.
Rivi 21:
Lämpeneminen höyrystää putkessa olevan [[elohopea]]n. Koska virta kulkee myös kuristimen kautta, sen rautasydämeen muodostuu [[magneettikenttä]]. Jonkin ajan kuluttua kaksoismetallikärjet jäähtyvät ja avautuvat. Tällöin kuristimen magneettikenttä purkautuu muodostaen kuristimeen korkean jännitteen (ks. [[Kela_%28komponentti%29|kuristimen/kelan toimintaperiaate]]), joka aiheuttaa sähköpurkauksen loisteputkessa, ja lamppu syttyy. Loisteputken sisällä elohopea kaasuuntuu ja virtapiiri kulkee tämän jälkeen loisteputken läpi. Nyt kuristimen tehtävänä on rajoittaa virran kulku sopivaksi.
Loisteputken toimintajännite on n. 60
Elektroniset liitäntälaitteet muuttavat syöttöjännitteen loisteputkelle sopiviksi jännitteiksi. Pääsääntöisesti ne syöttävät hehkuille omat ja putkelle oman jännitteensä. Hehkujännitteet ovat ennen putken syttymistä
Elektronisten liitäntälaitteiden etuina magneettisiin kuristimiin verrattuna ovat korkea hyötysuhde, parempi loisteputken valotehokkuus, värinätön valo, [[Siniaalto|sini]]muotoinen ottovirta, vilkkumaton syttyminen ja lamppujen pidempi elinikä.
| |||