Wikipedia

Ero sivun ”Whitesnake” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Wgn (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
8 905 muokkausta
p kv
Rivi 56:
''Come an' Get It'' -kiertueen loputtua vuonna 1981, solisti David Coverdale matkusti perheineen eteläiseen [[Portugali]]in aloittamaan uuden albumin kappaleiden kirjoitukset.<ref>Uudelleenmasteroidun ''Saints & Sinners''in lehtinen, sivu neljä.</ref> Coverdalen palattua Britanniaan yhtye aloitti albumin harjoitukset, mutta tähän mennessä välit jäsenten välillä olivat alkaneet kiristyä.<ref name="Haastattelu Micky Moodyn kanssa, vuodelta 1997.">[http://www.whitesnake.f9.co.uk/Moody.html Haastattelu Micky Moodyn kanssa, vuodelta 1997.]</ref> Joulukuussa 1981 kitaristi ja alkuperäisjäsen Micky Moody erosi yllättäen Whitesnakesta. Samaan aikaan Coverdalen 4-vuotias tytär sairastui vakavasti,<ref name="Uudelleenmasteroidun ''Saints & Sinners''in lehtinen, sivu seitsemän.">Uudelleenmasteroidun ''Saints & Sinners''in lehtinen, sivu seitsemän.</ref> joten hän päätti pistää Whitesnaken tauolle.<ref name="Uudelleenmasteroidun ''Saints & Sinners''in lehtinen, sivu seitsemän."/> Kun Whitesnake oli tauolla, Coverdale oli alkanut olla huolissaan yhtyeen pienistä palkoista, joten hän päätti lopettaa yhteistyön manageri [[John Coletta]]n kanssa (joka oli ollut myös ollut Deep Purplen manageri, vuosina 1968–1976).<ref>Uudelleenmasteroidun ''Saints & Sinners''in lehtinen, sivu seitsemän ja kahdeksan.</ref> Coverdalen palattua Whitesnaken pariin vuonna 1982, muut jäsenet alkoivat myös lähteä.<ref>{{cite web|url= http://www.deep-purple.net/DPASmags/stargazer26.htm#new|title= Deep Purple Appreciation Society uutisoi Whitesnaken uudesta kokoonpanosta.}}</ref> Ainoa, joka jäi Coverdalen kanssa yhtyeeseen oli kosketinsoittaja Jon Lord. Coverdale sai kuitenkin kasattua uuden kokoonpanon, johon kuuluivat hänen ja Lordin lisäksi [[Mel Galley]] (kitara), [[Colin Hodgkinson]] (basso) ja [[Cozy Powell]] (rummut), mutta ketkään näistä jäsenistä eivät päässeet soittamaan uudelle albumilla, joka oli lähes valmis (Galley tosin äänitti joitain taustalauluja).
 
Elokuussa 1982 Micky Moody yllättäen palasi Whitesnakeen,<ref name="Haastattelu Micky Moodyn kanssa, vuodelta 1997."/> ja pääsi myös äänittämään kitaraosuuksia levylle. ''[[Saints & Sinners]]'' julkaistiin viimein marraskuun 1982 lopulla. Albumi oli jälleen menestys, yltäen BrittannianBritannian listoilla sijalle yhdeksän<ref>{{cite web|url= http://www.chartstats.com/albuminfo.php?id=7070|title= ''Saints & Sinners'' listatiedot.|accessdate= 9 lokakuu, 2010|archiveurl=http://archive.is/z5yz|archivedate=2012-05-24}}</ref> ja sisälsi jälleen kaksi Whitesnaken suositumpien joukkoon päässyttä kappaletta; ”[[Here I Go Again]]” ja ”Crying in the Rain”. ''Saints & Sinnersia'' seurasi jälleen kiertue, jonka aikana yhtye esintyiesiintyi jo toista kertaa Monsters of Rock -festivaalilla.<ref>{{cite web|url= http://www.gophoto.it/view.php?i=http://userserve-ak.last.fm/serve/_/46825013/Monsters+Of+Rock+don1983Spread.jpg|title= Monsters of Rock 1983 juliste.|accessdate= 24 elokuu, 2012}}</ref>
 
=== 1983–1985: Lisää jäsenten vaihdoksia ja läpimurto Yhdysvalloissa ===
Rivi 64:
Vaikka Whitesnake olikin vuoden 1983 kiertueella, työ seuraavaa levyä varten oli jo alkanut. Kappale ”Guilty of Love” julkaistiin singlenä juuri ennen Monsters of Rock -festivaalia, jotta yhtyeellä olisi jotain mitä promotoida. David Coverdale onkin myöhemmin sanonut, että koko levy olisi pitänyt julkaista jo vuonna 1983.<ref>''Slide It In'' 25-vuotis juhlajulkaisun lehtinen, sivu viisi.</ref> Kun levyn äänitykset oli viimeistelty 1983 lopulla, Colin Hodgkinsonille annettiin potkut yhtyeestä musiikillisten erimielisyyksien takia, ja hänet yllättäen korvasi alkuperäinen basisti Neil Murray.<ref>''Slide It In'' 25-vuotis juhlajulkaisun lehtinen, sivu seitsemän.</ref> Samaan aikaan Micky Moody ilmoitti jälleen lähtevänsä Whitesnakesta, mutta tällä kertaa lopullisesti.<ref name="Haastattelu Micky Moodyn kanssa, vuodelta 1997."/> Coverdale onnistui hankkimaan [[Thin Lizzy]] -kitaristi [[John Sykes]]in Moodyn paikalle,<ref name="Deep Purple Appreciation Society uutisoi Sykesin liittymisestä, Galleyn loukkaantumisesta ja Lordin lähdöstä.">[http://www.deep-purple.net/DPASmags/dtb29.htm#sykes Deep Purple Appreciation Society uutisoi Sykesin liittymisestä, Galleyn loukkaantumisesta ja Lordin lähdöstä.]</ref> joka toi monien mielestä rankempaa ja voimakkaampaa kitaran soittoa yhtyeeseen. Näistä jäsenmuutoksista huolimatta uusi albumi ''[[Slide It In]]'' julkaistiin tammikuussa 1984. Se ylsi jälleen Britannian myydyimpien levyjen joukkoon, ja oli korkeimmillaan sijalla yhdeksän.<ref>{{cite web|url= http://www.chartstats.com/albuminfo.php?id=7713|title= ''Slide It In'' listatiedot.| accessdate= 9. lokakuu, 2010|archiveurl=http://archive.is/QKnh|archivedate=2012-05-24}}</ref> Tämä versio sai tosin vaihtelevia arvosteluita, pääasiassa kaksimielisten sanojen ja huonona pidetyn tuotannon vuoksi.<ref name="Whitesnaken sukupuu 1982-1985.">[http://www.deep-purple.net/tree/whitesnake/whitesnake-2.htm Whitesnaken sukupuu 1982-1985.]</ref> Samalla kun ''Slide It In'' julkaistiin, sai Whitesnake levytyssopimuksen yhdysvaltalaisen levy-yhtiö [[Geffen]]in kanssa, joka vaati, että albumi miksattaisiin uudelleen. Tuottaja [[Keith Olsen]]in avulla ''Slide It Inin'' äänet uusittiin, jolloin niistä saatiin paljon terävämpiä ja dynaamisempia.<ref>''Slide It In'' 25-vuotis juhlajulkaisun lehtinen, sivu 11.</ref> Tämä antoi myös oivan mahdollisuuden John Sykesille ja Neil Murraylle korvata Micky Moodyn kitara- ja Colin Hodgkinsonin basso-osuudet.{{lähde}}
 
Ennen kuin albumia ''Slide It In'' (1984) aloitettiin miksaamaan Yhdysvaltoja varten, ehti yhtye aloittaa maailmankiertueensa, jonka aikana se teki monia TV-esiintymisiä, mukaan lukien [[Top of the Pops]] -esiintyminen Englannissa.<ref>{{cite web|url= http://www.youtube.com/watch?v=Z17rigqPi08|title= Whitesnake esittämässä kappaleen "Give Me More Time" Top of the Pops-ohjelmassa.}}</ref> Yhtye jatkoi Euroopan kiertämistä, kunnes Mel Galley loukkasi onnettomuudessa kätensä.<ref name="Deep Purple Appreciation Society uutisoi Sykesin liittymisestä, Galleyn loukkaantumisesta ja Lordin lähdöstä."/> Galley jouduttiin lopulta erottamaan yhtyeestä, jonka jälkeen yhtye jatkoi kiertämistä kokoonpanolla Coverdale, Sykes, Murray, Powell ja Lord, mutta pian tapahtui lisää vaihdoksia yhtyeen kokoonpanossa, kun Jon Lord palasi uudelleen koottuun Deep Purpleen huhtikuussa 1984.<ref name="Deep Purple Appreciation Society uutisoi Sykesin liittymisestä, Galleyn loukkaantumisesta ja Lordin lähdöstä."/> Tämän jälkeen yhtye joutui jatkamaan nelimiehisenä – lukuunottamattalukuun ottamatta kosketinsoittaja [[Richard Bailey]]ta, joka soitti lavan takana.<ref name="Whitesnaken sukupuu 1982-1985."/>
 
Kun Jon Lord lähti Whitesnakesta huhtikuussa, ''Slide It Inin'' uudelleenmiksattu versio julkaistiin Yhdysvalloissa. Levy osittautuikinosoittautuikin siellä yhtyeen läpimurroksi, minkä jälkeen Whitesnaken kysyntä kasvoi. Pian virtaviivaisempi, nelimiehinen Whitesnake alkoi kiertää Yhdysvaltoja, ensin [[Quiet Riot]]in ja myöhemmin [[Dio]]n lämmittelijänä.<ref name="Whitesnaken sukupuu 1982-1985."/><ref>''Slide It In'' 25-vuotis juhlajulkaisun lehtinen, sivu 16.</ref> Kappaleista ”[[Love Ain't No Stranger]]” ja ”[[Slow an' Easy]]” kuvattiin myös musiikkivideot.<ref>{{cite web|url= http://www.dailymotion.com/video/xcuguj_whitesnake-love-ain-t-no-stranger_music|title= "Love Ain't No Strangerin" musiikkivideo Daily Motionissa.|accessdate= 9 lokakuu, 2010}}</ref><ref>{{cite web|url= http://www.dailymotion.com/video/xcu9q9_whitesnake-slow-easy_music|title= "Slow & Easyn" musiikkivideo Daily Motionissa.|accessdate= 9 lokakuu, 2010}}</ref> Pitkä ''Slide It In'' -kiertue päättyi esiintymiseen vuoden 1985 [[Rock in Rio]] -festivaalilla [[Rio de Janeiro]]ssa, [[Brasilia]]ssa.<ref name="Whitesnaken sukupuu 1982-1985."/>
 
=== 1985–1988: ''1987'' ja maailmanlaajuinen suosio ===
Kiertueen päätyttyä rumpali Cozy Powell lähti yhtyeestä. Syynä tähän olivat huonot välit solisti Coverdalen kanssa.<ref name="''1987'' 20-vuotis juhlajulkaisun lehtinen, sivu kahdeksan.">''1987'' 20-vuotis juhlajulkaisun lehtinen, sivu kahdeksan.</ref> Ennen Powellin lähtöä Coverdale oli suunnitellut yhtyeen lopettamista, mutta levy-yhtiö Geffen sai hänet suostuteltua jatkamaan työskentelyä ainakin John Sykesin kanssa, sillä yhtiö näki paljon potentiaalia molemmissa.<ref name="''1987'' 20-vuotis juhlajulkaisun lehtinen, sivu kahdeksan."/> Coverdale lähti Sykesin kanssa eteläiseen [[Ranska]]an, aloittamaan kirjoitustyöt seuraavaa albumia varten.<ref>''1987'' 20-vuotis juhlajulkaisun lehtinen, sivu yhdeksän.</ref> Basisti Neil Murray auttoi myöhemmin sovituksissa. Kaksi kappaletta, jotka näistä sessioista syntyivät, osittautuikinosoittautuikin Whitesnaken eräiksi suurimmiksi hiteiksi; ”[[Still of the Night]]” ja ”[[Is This Love]]”. Coverdale, Sykes ja Murray muuttivat pian [[Los Angeles]]iin etsimään uutta rumpalia levyä varten,<ref>''1987'' 20-vuotis juhlajulkaisun lehtinen, sivu 11.</ref> jonka he löysivätkin [[Aynsley Dunbar]]ista. Mutta juuri kun Coverdalen lauluja ryhdyttiin äänittämään, hän sai poskiontelontulehduksen, jolloin albumin teko jouduttiin keskeyttämään.<ref>''1987'' 20-vuotis juhlajulkaisun lehtinen, sivu 12.</ref> Albumi jäi pahasti jälkeen aikataulusta, etenkin kun Coverdale joutui leikkaukseen ja kuntoutukseen.<ref name="''1987'' 20-vuotis juhlajulkaisun lehtinen, sivu 13.">''1987'' 20-vuotis juhlajulkaisun lehtinen, sivu 13.</ref> Mutta samaan aikaan albumia työstettiin Coverdalen selän takana, joka oli yksi syistä, mikä johti hänen John Sykesin välien rikkoutumiseen.<ref name="''1987'' 20-vuotis juhlajulkaisun lehtinen, sivu 13."/> Coverdalen ääni palautui ja hän onnistui äänittämään osuutensa albumille. Kun viimeiset äänitykset oli tehty, Coverdale erotti kaikki jäsenet yhtyeestä, ja päätti hankkia täysin uuden kokoonpanon. Kokoonpano, jonka Coverdale keräsi, koostui hänen lisäkseen kitaristeista [[Adrian Vandenberg]] ja [[Vivian Campbell]], basisti [[Rudy Sarzo]]sta sekä rumpali [[Tommy Aldridge]]sta.{{lähde}}
 
[[1987 (albumi)|Uusi levy]] julkaistiin huhtikuussa 1987. Se ilmestyi ''Whitesnake''-nimellä Yhdysvalloissa ja ''1987''-nimellä Euroopassa, ja nousi suoraan Yhdysvaltain myyntilistan 2. sijalle.<ref name="all6">{{cite web|url=http://www.allmusic.com/artist/p5819|title= Whitesnaken USA:n lista-sijoitukset.}}</ref> Levyä myytiin yksin Yhdysvalloissa kahdeksan miljoonaa kappaletta, ja se auttoi myös ''Slide It Inin'' nousemaan taas listoille. Yksi syy, minkä takia levyä myytiin niin paljon, olivat muusiikkivideotmusiikkivideot, joissa esiintyi Coverdalen silloinen tyttöystävä, näyttelijä [[Tawny Kitaen]]. Videot tehtiin uudelleen äänitetylle ”Here I Go Againille” (sija 1 Yhdysvaltain listalla<ref name="Whitesnaken lista-sijoitukset">[http://www.allmusic.com/artist/p5819 Whitesnaken lista-sijoitukset]</ref>), ”Is This Lovelle” (2.<ref name="Whitesnaken lista-sijoitukset"/>), ”[[Give Me All Your Love]]lle” (48.<ref name="Whitesnaken lista-sijoitukset"/>) ja ”Still of the Nightille” (79<ref name="Whitesnaken lista-sijoitukset"/>), josta tulikin [[Music Television|MTV:n]] kaikkein pyydetyin video julkaisunsa jälkeen. Kun levy julkaistiin, oli kiertue jo alkanut. Tällä kertaa Whitesnake toimi [[Mötley Crüe]]n lämmittelijänä Amerikassa, kunnes ''1987'' nousi listojen kärkeen, jolloin Whitesnake sai oman kiertueensa pääesiintyjänä.{{lähde}}
 
Tähän mennessä Whitesnake oli täysin muuttunut alkuperäisestä muodostaan. Yhtye oli muuttanut imagoaan ja musiikkityyliään kaupallisemman [[hair metal]]in suuntaan, minkä todisti vielä enemmän se, ettei yhtyeen setti-listaan päässyt ''Slide It Iniä'' (1984) vanhempaa omaa materiaalia (”Here I Go Again” ja ”Crying in the Rain” esitettiin uudempina, ’87-versioina).<ref>{{cite web|url= http://www.setlist.fm/setlist/whitesnake/1987/public-hall-cleveland-oh-63d642ab.html|title= Settilista vuodelta 1987.}}</ref><ref>{{cite web|url= http://www.setlist.fm/setlist/whitesnake/1987/battle-creek-battle-creek-mi-7bd642bc.htm|title= Settilista vuodelta 1987.}}</ref><ref>{{cite web|url= http://www.setlist.fm/setlist/whitesnake/1988/olympic-pool-tokyo-japan-6bd642aa.htm|title= Settilista vuodelta 1988.}}</ref><ref>{{cite web|url= http://www.setlist.fm/setlist/whitesnake/1988/buffalo-memorial-auditorium-buffalo-ny-6bd642ae.html|title= Settilista vuodelta 1988.}}</ref> Tästä huolimatta Whitesnaken kiertueet olivat menestyksekkäitä ja ''1987:stä'' tulikin yhtyeen menestynein levy.{{lähde}}
Rivi 79:
[[File:Whitesnake backstage.jpg|thumb|right|280px|Adrian Vandenberg ja David Coverdale Monsters of Rock -festivaalilla, 1990.]]
 
Kun kiertue loppui, Vivian Campbell lähti Whitesnakesta keskinäisten erimielisyyksien takia,<ref>''Slip of the Tongue'' 20-vuotis juhlajulkaisun lehtinen, sivu neljä.</ref> joten yhtyeen kokoonpano muuttui jälleen vuoden 1989 ''[[Slip of the Tongue]]'' -albumille. Vuoden 1988 aikana David Coverdale kirjoitti kaikki uudet kappaleet hyväksi ystäväkseen muodostuneen kitaristi Adrian Vandenbergin kanssa. Juuri ennen äänitysten aloitusta Adrian Vandenberg loukkasi kätensä, ja tämä esti häntä soittamasta levyllä kokematta suurta kipua. Coverdale odotti Vandenbegin parantumista, mutta lopulta hänen oli pakko etsiä uusi kitaristi viimeistelemään levy. Hän palkkasi entisen [[Frank Zappa]]- ja [[David Lee Roth]] -kitaristin, [[Steve Vai]]n. Coverdale oli nähnyt Steve Vain elokuvassa ''Crossroads'', jossa Vai oli tehnyt Coverdaleen suuren vaikutuksen.<ref>''Slip of the Tongue'' 20-vuotis juhlajulkaisun lehtinen, sivu viisi.</ref> Vai viimeisteli albumin yhtyeen kanssa ja liittyi lopulta vakituiseksi jäseneksi. Adrian Vandenberg ehti myös parantua ja jatkoi Whitesnaken riveissä, esiintyen kaikissa uusissa musiikivideoissamusiikkivideoissa ja ollen mukana maailmankiertueella. Kun ''Slip of the Tongue'' julkaistiin marraskuussa 1989, se ylsi sijalle 10 Yhdysvalloissa<ref name="all6"/> myyden yli neljä miljoonaa kappaletta. Tämä oli vain puolet ''1987'' myyntiluvuista, ja albumin sisältöäkin kritisoitiin jonkin verran.<ref>{{cite web|url= http://rateyourmusic.com/release/album/whitesnake/slip_of_the_tongue/|title= ''Slip of the Tongue'' arvosteluja.}}</ref><ref>{{cite web|url= http://www.allmusic.com/album/r21787|title= allmusic.com arvostelee ''Slip of the Tongue''}}</ref><ref>{{cite web|url= http://www.youtube.com/watch?v=UJKry5KewwI|title= Whitesnake Music in Review: 1987-Slip of the Tongue.}}</ref>
 
Albumia seurannut ''Liqour & Poker'' -maailmankiertue oli siihen mennessä Whitesnaken suurin, yhtyeen esiinnyttyä yli miljoonalle ihmiselle ympäri maailmaa. Kiertueen aikana yhtye toimi myös vuoden 1990 ”Monsters of Rock” -festivaalin pääesiintyjänä.<ref>{{cite web|url= http://www.ukrockfestivals.com/donington-1990.html|title= Monsters of Rock 1990 info.|accessdate= 9 lokakuu, 2010}}</ref> Kun kiertue loppui syyskuussa, 1990, Coverdale päätti hajottaa yhtyeen. Hän oli samaan aikaan käymässä läpi avioeroa Tawny Kitaenista ja koki itsensä väsyneeksi sekä tauon tarpeessa.<ref name="Classic Rock presents Whitesnake The Official Magazine 2">Classic Rock presents Whitesnake The Official Magazine s.20</ref>
Rivi 89:
=== 1997–1998: ''Restless Heart'' ja ''Starkers in Tokyo'' ===
 
Whitesnakesta ei ''Greatest Hits'' -kiertueen jälkeen kuultu mitään noin kolmeen vuoteen, kunnes vuonna 1997 David Coverdale ja Adrian Vandenberg työstivät uusien jäsenten kanssa uuden Whitesnake-albumin ''[[Restless Heart]]''. Levyä suunniteltiin alun perin David Coverdalen soololevyksi, mutta levy-yhtiön painostuksen takia se julkaistiin nimellä ”David Coverdale & Whitesnake”. Levyllä kuultiin kuitenkin Whitesnaken paluuta aikasempaan [[rhythm and blues|R&B]]-tyyliinsä, ja levy onkin myös ensimmäinen Whitesnake-levy, jossa Adrian Vandenbeg soittaa kaikilla kappaleilla – aiemmin hän oli soittanut vain uudelleen äänitetyn ”Here I Go Againin” kitarasoolon. Kun levy julkaistiin, se ei ollut suuri menestynyt. Se ylsi vain sijalle 34 Britannian listoilla,<ref>{{cite web|url= http://www.chartstats.com/albuminfo.php?id=12541|title= ''Restless Heart'' listatiedot.|archiveurl=http://archive.is/51GT|archivedate=2012-05-24}}</ref> eikä sitä virallisesti julkaistu Yhdysvalloissa levytyssopimuksen puutteessa. Levyä seurannutttaseurannutta kiertuetta mainostettiin Whitesnaken jäähyväiskiertueena, minkä jälkeen yhtye lopullisesti lopettaisi uransa. Tämän kunniaksi yhtyeen settilistaan pääsi paljon vanhojakin kappaleita, kuten ”Walking in the Shadow of the Blues”, ”[[Don’t Break My Heart Again]]” ja ”Ready an’ Willing”.<ref>{{cite web|url= http://www.psof.fi/uusi/index.php?Itemid=34&id=302&option=com_content&task=view|title= Konsertti arvostelu vuodelta 1997.}}</ref><ref>{{cite web|url= http://www.setlist.fm/setlist/whitesnake/1997/estadio-ferro-carril-oeste-buenos-aires-argentina-73d64291.html|title= Settilista vuodelta 1997.}}</ref> Kiertueen aikana Coverdale ja Vandenberg tekivät myös akustisen konsertin Japanissa, joka julkaistiin vuonna 1998 levynä nimellä ''[[Starkers in Tokyo]]''. Kun yhtyeen jäähyväiskiertue päättyi vuoden 1997 lopussa, hajosi se jälleen.{{lähde}}
 
=== 2002–2009: 25-vuotisuudelleenkokoaminen ja ''Good to Be Bad'' ===
[[File:WhitesnakeInSofia.JPG|thumb|right|250px|Whitesnake esiintymässä vuonna 2008.]]
Vuonna 2002 EMI pyysi David Coverdalea kokoamaan uuden Whitesnake-kokoelmalevyn juhlistaakseen Whitesnaken 25-vuotisjuhlavuotta tulevana vuonna. Kun Coverdalelta kysyttiin aikoisiko hän kiertää, hän kokosi uuden Whitesnake-kokoonpanon, joka koostui hänestä, kitaristeista [[Doug Aldrich]] ja [[Reb Beach]], kosketinsoittaja [[Timothy Drury]]sta, basisti [[Marco Mendoza]]sta ja aiemmasta rumpalista Tommy Aldridge. Yhtye alkoi kiertää maailmaa, joka johtikin Whitesnaken viralliseen paluuseen. Yhtye nauhoitti vuonna 2004 uuden live-DVD:n ja CD:n nimeltä ''Live in the Still of the Night'', joka julkaistiin vuonna 2006.<ref>{{cite web|url= http://www.amazon.com/Whitesnake-Still-Night-Deluxe-Combo/dp/B000E0OEVW|title= ''Live...in the Still of the Night'' Amazon.comissa}}</ref> Levy sisälsi materiaalia kaikilta Whitesnaken ajoilta, ja menestyikin suhteellisen hyvin. Mutta ennen kuin levy julkaistiin, Marco Mendoza oli lähtenyt yhtyeestä, ja hänet korvannut [[Uriah Duffy]]. Myös vuonna 2006 Coverdale allekirjoitti uuden levytyssopimuksen [[SPV (yritys)|SPV]]:n kanssa<ref>{{cite web|url= http://www.roadrunnerrecords.com/blabbermouth.net/news.aspx?mode=Article&newsitemID=55981|title= Blabbermouth.net uutisoi Whitesnaken kirjoittaneen levytys-sopimuksenlevytyssopimuksen Steamhammer/SPV:n kanssa.|date= 3 elokuu, 2006|accessdate= 10 lokakuu, 2010}}</ref> ja julkaistijulkaisi toisen live-albumialbumin, nimeltään ''[[Live: In the Shadow of the Blues]]'', joka sisälsi myös neljä uutta studiokappaletta. Whitesnake jatkoi kiertämistä kunnes Tommy Aldrige lähti yhtyeestä joulukuussa 2007. Hänet korvasi [[Chris Frazier]].<ref>{{cite web|url= http://www.roadrunnerrecords.com/blabbermouth.net/news.aspx?mode=Article&newsitemID=87363|title= Blabbermouth.net uutisoi Whitesnaken ilmoittaneen uuden rumpalinsa|date= 27 joulukuu, 2007|accessdate= 10 lokakuu, 2010}}</ref>
 
Keväällä 2008 julkaistiin Whitesnaken uusi studioalbumi ''[[Good to Be Bad]]'', joka olikin yhtyeen menestynein sitten ''Slip of the Tonguen''. Levy menestyi etenkin briteissä, yltäen sijalle 7 myyntilistoilla<ref>{{cite web|url= http://www.chartstats.com/albuminfo.php?id=8296|title= ''Good to Be Bad'' listatiedot|archiveurl=http://archive.is/TZ81|archivedate=2012-05-24}}</ref> ja voittaen palkinnon ''[[Classic Rock]]'' -lehdeltä vuoden parhaasta albumista.<ref>{{cite web|url= http://www.billboard.biz/bbbiz/content_display/industry/e3iac3113c71beb425a2077b14d2a9bec78|title= ''Classic Rock'' -palkintojen voittajat.|accessdate= 11 lokakuu, 2010}}</ref> Whitesnake jatkoi kiertämistä ympari maailmaa esiintyen muun muassa [[Sauna Open Air]] -festivaalilla Suomessa 2008<ref>{{cite web|url= http://www.80srocks.net/index.php?option=com_content&task=view&id=87&Itemid=51|title= 80srocks.net uutisoi Whitesnaken tulevan Suomeen 2008.|accessdate= 11 lokakuu, 2010}}</ref> ja Download-festivaalilla Englannissa 2009.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Whitesnake”