Wikipedia

Ero sivun ”Spektroskooppinen kaksoistähti” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Otrfan siirsi sivun Spitorektinen kaksoistähti uudelle nimelle Spektroskooppinen kaksoistähti luomatta ohjausta
väliotsikko + tekstin siirtelyä + toiston poistoa
Rivi 5:
'''Spektroskooppinen [[kaksoistähti]]''' näyttää yhdeltä [[tähti|tähdeltä]], mutta sen [[spektri]]ssä näkyy merkkejä kahdesta toisiaan kiertävästä tähdestä.
 
Tähdet ovat niin lähekkäin, tavallisesti alle 0,01" :n päässä toisistaan, ettei niitä havaita kaukoputkella, [[täpläinterferometria]]lla tai [[tähdenpeitto|tähdenpeiton]] avulla. [[spektriviivat|Viivat]]Spektroskooppisen vaeltavatkaksoistähden spektrissäkiertoaika kiertoliikkeenon tahdissalähes [[Dopplerinaina ilmiö]]nalle takia.5 Tämävuotta, spektriviivojenja huojuntayleensä kieliispektroskooppiset tähdenkaksoistähdet [[säteisnopeus|säteisnopeuden]]ovat säännöllisestäahtaita vaihtelustakaksoistähtiä, elijoiden soikeastakiertoaika rataliikkeestä.on Näin8-20 tähdenv<ref>Tähtitiede spektriviivojenII liikkeestäsivu pystytään havaitsemaan jopa näkymätön tähti tai planeetta, joka huojuttaa vetovoimalllaan keskustähteään142</ref>. ToisissaRadat spektroskooppisissaovat kaksoistähdissä näkyy mitattaessa kahden tähden [[spektriviivat]],yleensä toisissamelko yhdenpyöreitä.
 
Spektroskooppinen kaksoistähti saattaa olla [[pimennysmuuttuja]], muttei läheskään aina. Jotkut spektroskooppiset kaksoitähdet on onnistuttu todentamaan tarkemmilla kaukoputkihavainnoilla [[visuaalinen kaksoistähti|visuaalisiksi kaksoistähdiksi]].
Rivi 18:
Ensimmäinen havaittu spektroskooppinen kaksoistähti oli [[Zeta Ursae Majoris|&zeta;1 Ursae Majoris]]<ref>Tähtitieteen perusteet, Neljäs laitos, Hannu Karttunen et al. Ursan julkaisuja 87, Helsinki: Ursa, 2003, ISBN 952-5329-30-5, luku 9.3 spektroskooppiset kaksoistähdet, sivu 328.</ref>. Sen löysi Pickering 1889. Jo sitä ennen Vogel oli havainnut [[Algol]]illa säteisnopeuden vaihteluja spektristä<ref>V. A. Heiskanen, Tähtitiede II WSOY 1959´0, sivu 141</ref>, mutta koska tuo tähti on pimenntysmuuttuja, se ei ole spektrin pohjalta havaittu kakosoistähti. Sattumalta tuntuu se, että Zeta1,2 Ursae Majoris on ensimmäinen havaittu kaksoistähti.
 
Spektroskooppisten kaksoistähtien ominaisuuksia ei yleensä tunneta tarkasti, varsinkaan jos ne eivät ole [[pimennysmuuttuja|pimennysmuuttujia]]. Jotkut spektroskooppiset kaksoistähdet on tarkemmilla teleskoopeilla tai interferometrilla todettu näkyviksi kaksoistähdiksi.
Spektroskooppisen kaksoistähden kiertoaika on lähes aina alle 5 vuotta, ja yleensä spektroskooppiset kaksoistähdet ovat ahtaita kaksoistähtiä, joiden kiertoaika on 8-20 v<ref>Tähtitiede II sivu 142</ref>. Radat ovat yleensä melko pyöreitä.
 
== Spektroskooppisen kaksoistähden spektri ==
Jos tähdet ovat suunnilleen yhtä kirkkaita, spektrissä näkyy suuren osan aikaa kahden tähden spektrit päällekkäin<ref>Gunnar Larsson-Leander, Johdatus tähtitieteeseen, Gaudeamus 1975, Toinen korjauttu painos, ISBN 951-662-077-9 nid, -7 sid, 5.6 Kaksoistähdet, sivu 189, Kohta Spektroskooppiset kaksoistähdet</ref>. Näin on Mizarin ja [[Beta Aurigae]]n tapauksessa. Jos toinen tähti on hyvin himmeä, havaitaan vain toisen tähden [[spektriviiva|spektriviivojen]] siirtymistä säännöllisesti. Tämä johtuu siitä, että kirkkaampi tähti hukuttaa himmeämmän valoonsa. Tämän tyyppilnen on [[Alfa Geminorum|Alfa-2 Geminorum]] eli Castor.▼
 
Spektroskooppisen kaksoistähden spektrissä [[spektriviivat|viivat]] vaeltavat kiertoliikkeen tahdissa [[Dopplerin ilmiö]]n takia. Spektriä tarkasteltaessa huomataan, miten tähden tai tähtien spektriviivat heilahtelevat ajan mukana. Välillä viivat ovat välillä siirtyneet [[punasiirtymä|punaiseen]] päin, välillä ne ovat oikealla kohdallaan ja välillä siirtyneet siniseen päin. Tämä spektriviivojen huojunta kielii tähden [[säteisnopeus|säteisnopeuden]] säännöllisestä vaihtelusta, eli soikeasta rataliikkeestä. Näin tähden spektriviivojen liikkeestä pystytään havaitsemaan jopa näkymätön tähti tai planeetta, joka huojuttaa vetovoimalllaan keskustähteään. Toisissa spektroskooppisissa kaksoistähdissä näkyy mitattaessa kahden tähden [[spektriviivat]], toisissa yhden.
Spektriä tarkasteltaessa huomataan, miten tähden tai tähtien spektriviivat ovat välillä siirtyneet punaiseen päin. Välillä ovat oikealla kohdallaan ja välillä siirtyneet siniseen päin. Tämä kertoo tähden tai tähtien säteisnopeuden vaihtelusta. Se ilmenee spektrissä viivojen siirtymisenä joko punaiseen tai siniseen päin [[Dopplerin ilmiö]]n takia. Näin ollen tähden spektriviivoilla on ajoittain [[punasiirtymä]], ajoittain sinisiirtymä. Näin tähden spektriviivat näyttävät huojahtelevan ajan mukana. Viivojaan huojuttavan tähden [[säteisnopeus]] vaihtelee, kun se kiertää radallaan siten että välillä lähestyy meitä, välillä liikkuu sivusuuntaan ja välillä etääntyy meistä. Jos havaitaan kaksi spektriä, päätähden spektri ja sivutähden spektri, sivutähden viivat ovat spektrissä aina siirtyneet toiseen suuntaan kuin päätähden viivat. Esimerkki kaksiviivaisesta spektroskooppisesta kaksoistähdestä on [[HD 80715]]. Esimerkiksi jos päätähden spektriviivat siirtyvät punaiseen päin, sivutähden viivat siniseen<ref>Johdatus tähtitieteeseen, sivu 198</ref> toisiaan. Spektroskooppisten kaksoistähtien ominaisuuksia ei yleensä tunneta tarkasti, varsinkaan jos ne eivät ole [[pimennysmuuttuja|pimennysmuuttujia]]. Jotkut spektroskooppiset kaksoistähdet on tarkemmilla teleskoopeilla tai interferometrilla todettu näkyviksi kaksoistähdiksi.
 
Jos havaitaan kaksi spektriä, päätähden spektri ja sivutähden spektri, sivutähden viivat ovat spektrissä aina siirtyneet toiseen suuntaan kuin päätähden viivat. Esimerkki kaksiviivaisesta spektroskooppisesta kaksoistähdestä on [[HD 80715]]. Esimerkiksi jos päätähden spektriviivat siirtyvät punaiseen päin, sivutähden viivat siniseen<ref>Johdatus tähtitieteeseen, sivu 198</ref> toisiaan.
 
▲Jos tähdet ovat suunnilleen yhtä kirkkaita, spektrissä näkyy suuren osan aikaa kahden tähden spektrit päällekkäin<ref>Gunnar Larsson-Leander, Johdatus tähtitieteeseen, Gaudeamus 1975, Toinen korjauttu painos, ISBN 951-662-077-9 nid, -7 sid, 5.6 Kaksoistähdet, sivu 189, Kohta Spektroskooppiset kaksoistähdet</ref>. Näin on Mizarin ja [[Beta Aurigae]]n tapauksessa. Jos toinen tähti on hyvin himmeä, havaitaan vain toisen tähden [[spektriviiva|spektriviivojen]] siirtymistä säännöllisesti. Tämä johtuu siitä, että kirkkaampi tähti hukuttaa himmeämmän valoonsa. Tämän tyyppilnen on [[Alfa Geminorum|Alfa-2 Geminorum]] eli Castor.
 
== Spektroskooppisten kaksoistähtien laskennalliset ominaisuudet==
Rivi 47 ⟶ 51:
== Katso myös ==
 
*[[Kaksoistähti]]
*[[Dopplerin ilmiö]]
*[[Punasiirtymä]]
*[[Säteisnopeus]]
*[[Ellipsirata]]
*[[Luettelo spektroskooppisista kaksoistähdistä]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Spektroskooppinen_kaksoistähti”